Hybridityötä perustellaan yhteisöllisyydellä. Typerämpää perustelus en ole kuullut.

Ei kiinnosta pätkääkään mennä "syömään lounasta" ja kuuntelemaan boomereiden kesän suunnitelmia asuntovaunumatkasta.

Työni teen ja se saa riittää.

Oman kokemukseni mukaan perheelliset nauttivat etätöistä, mutta yksinasuvat kaipaavat työpaikan sosiaalisuutta, ainakin toisinaan. Näin siis yleisesti, poikkeuksia molempiin suuntiin on, tottakai.

Nyt, kun etätyöt ovat jatkuneet pitkään useilla, on huomattu, että fyysinen läheisyys, siis samassa tilassa oleminen fyysisesti. edesauttaa innovatiivisuutta.

Oletettavasti tämä on yksi syy siihen, että on monessa paikassa siirrtyy hybridimalliin.

Parempi hybridi kuitenkin kuin täysi läsnäolo työpaikalla.

Ei mitään järkeä. Istut toimistolla yksin neukkarissa tai kuulokkeet päässä koko pöivän kun palaverit on Teamsissa. Älytöntä.

En tiedä, kai tuo on suunniteltu ekstroverttien ahdistuksenhoitoa silmällä pitäen. Kuulostaa paskalta systeemiltä niille jotka ei samasta ongelmasta kärsi.

Yhteisöllisyys on kyllä järjettömin syy hybridityölle, koska oman kokemukseni mukaan siinä mallissa yhteisöllisyys on juurikin kaikkein vaikeinta. Todella tietoisesti täytyy rakentaa koko työyhteisön tiimihenkeä ja keskinäisiä ihmissuhteita, kun osa on läsnätyössä keskenään ja osa hajallaan etänä. Syntyy helposti kuppikuntia ja tieto ei liiku eri ryhmittymien välillä jouhevasti.

Tuo tuolileikki työpisteiden kanssa on myös tosi stressaavaa, onneksi meillä on omat paikat, vaikka pari päivää viikosta etänä olisikin. Varattavat työpisteet ym. vakipaikattomat ratkaisut ovat vain ja ainoastaan siksi, että työnantaja säästää tilakuluissa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, kai tuo on suunniteltu ekstroverttien ahdistuksenhoitoa silmällä pitäen. Kuulostaa paskalta systeemiltä niille jotka ei samasta ongelmasta kärsi.

Työpaikkakulttuuria hallitsee ihan liikaa seurankipeiden ihmisten tarve nähdä muut ympärillään. Sillä tavalla voidaan selittää, että kahvi- ja lounaspöydissä vetelehtimiset samoin kuin suunpieksämiset käytävillä tuovat lisäarvoa työpaikalle ja lisäävät innovatiivisuutta ynnä muuta sellaista tyhjää aineetonta, mitä tietenkään ei voi mitata ja joka minun mielestäni on kuitenkin poissa aidosta tuloksellisuudesta. Onneksi voin nykyisin tehdä etätöitä.

Olen itse yli viisikymppinen ja neljäkymppinen päällikköni ei halua hyväksyä edes osittaista etätöitä (2-3 päivää viikossa), vaikka olen kertonut, että tulen mielelläni kokouksiin fyysisesti. Päällikköni on arkkitehti ja heidän mielestä se on niin ihku-ihanaa, että ollaan "kaikki yhdessä", eivätkä suostu tajuamaan, että jotkut tarvitsevat työrauhaa. Olemme tehneet pandemian aikana kaikki 100 % etätyötä ja nyt pitää sitten "palata normaaliin". Miksi h*lvetissä? Eikö kehityksen pidä mennä eteenpäin? Miksi ei haluta tulla tälle vuosituhannelle? Eikö tarvitse oppia pandemiasta mitään? Paljon tartuntaa yhteiskunnassa edesauttaa kuulemma uusien, mahdollisesti vaarallisten korona-muunnosten syntymistä. Lisäksi meillä on inhottava avokonttori, jossa on meteliä ja huono ilmanlaatu ja kohta ei edes omia paikkoja. Jossakin tutkimuksessa on todettu, että puolet työntekijöistä nukkuu paremmin, jos tekevät etätyötä, ja toisissa, että avokonttorit tuplaavat riskin joutua sairaseläkkelle (verrattuna jos on omia huoneita).

.

On joo mahtava hybridimalli. Kävin keskiviikkona toimistolla ja lopputulos: 20:sta kollegasta oli 3 paikalla ja kaikki kokouksissa neukkareissa teamsissa ja minä omalla paikallani. Lounas- ja kahviaikaan ei ketään näkynyt missään (olivat neukkareissa), joten menin yksin lounaalle ja kahville. Panokseni työyhteisön sosialisointiin oli siis käden nostaminen kollegoille tervehtimiseksi neukkarin ikkunan läpi. Mahtavaa. Ja työmatkoihin meni 45min per suunta kaiken tämän takia.