Miksi väitetään että masentunut laihtuu ja kuihtuu? Minut masennus saa ainakin mättämään ruokaa kaksin käsin

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeistä aina sanotaan, että ne aiheuttaa lihoamista. Ikäänkuin pillerin nappaaminen aiheuttaisi äärettömän ahmimishalun ja ihminen lihoaa kymmeniä kiloja hetkessä.

Nesteturvotusta voi tulla. Mutta ei sitäkään kilotolkulla. Lisäksi luulisi, että ihmiset yrittäisivät kokeilla ja vaihtaa lääkkeitä jos yksi aiheuttaa ahmintaa. 

Luulisi, että olokin vaan pahenee jos lihoo lihomistaan.

Ei se ainakaan mun masennusta parantaisi. (Siksi en ole koskaan syönyt lääkkeitä, sillä olen mielummin alavireinen kun lihava)

Masennusta on montaa eri tyyppiä. Satuin juuri tekemään BDI:n kun tunnistan oireita itsessäni, vaikka se mittaakin tietyntyyppistä masennusta. Esim. mulla nukkuminen lisääntyy eikä vähene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeistä aina sanotaan, että ne aiheuttaa lihoamista. Ikäänkuin pillerin nappaaminen aiheuttaisi äärettömän ahmimishalun ja ihminen lihoaa kymmeniä kiloja hetkessä.

Nesteturvotusta voi tulla. Mutta ei sitäkään kilotolkulla. Lisäksi luulisi, että ihmiset yrittäisivät kokeilla ja vaihtaa lääkkeitä jos yksi aiheuttaa ahmintaa. 

Luulisi, että olokin vaan pahenee jos lihoo lihomistaan.

Ei se ainakaan mun masennusta parantaisi. (Siksi en ole koskaan syönyt lääkkeitä, sillä olen mielummin alavireinen kun lihava)

Lihominen on pitkälti psykologiaa. Jos ei muutenkaan jaksa välittää mistään, ja sitten lisäksi tulee ahmimishalu, niin kierre on valmis. Tuo kierre pitäisi vaan katkaista alkuunsa, ja tosiaan mieluiten päästä kokonaan lääkkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Vakavasti masentuneena sitä useammin ruokahalu vasta katoaa, siinä samalla kun elämästään ei välitä enää.

Välitin elämästä, mutta asiat olivat olotilallisesti että tulevaisuudennäkymin järkyttävän huonosti ja uhkaavasti. Sen aiheuttama masennus sai asiat näyttämään edelleen pessimistisemmiltä.

Muistan sen kaiken, millaista hautausmaata elämäni ja olotilani oli ja minkälaisena tulevaisuuteni näin siinä elämäntilanteessa ja olotilassa.

Olotilan kohottaminen saattaa olla syynä ylensyöntiin, josta mulla on joitain pieniä kokemuksia muualta, mutta mulla tuloksena tilanteestani oli myös kemiallinen tila, jossa ei ole ruokahalua, vaan kemiallisesti pahaa oloa, joka pitää ruokahalun poissa.

Siinä tilassa on helppo laihtua, kun taas joissain muissa tiloissa on helppo ylensyödä, ja niihin ei mulla kuulu varsinaista masennusta (jotain pientä tai sitten hyvää elämää tai joku yösyöpöttely), jolla on mulle vastakkainen vaikutus, vaikka paremmassa mielentilassa on positiivisempi, joka voi edesauttaa positiivisia muutoksia, kuten toisaalta voi myös huonompi fiilis, jos se ei lamaannuta vaan aktivoi.

Mun masennus loi aktiivisuutta, koska sen loi ahdistus, ja ahdistus pistää liikkeelle, eikä masennus sitä eliminoinut. Siten ihminen hakeutuu paikkoihin, ja hyötyy muista ihmisistä sosiaalisesti.

Tietenkin, muut suhtautuivat asiaan mahdollisimman sadistisesti silloin, että kiitti paljon, lisäten ongelman syvyyttä ja toipumisaikaa, josta paranin vasta kun ahdistus helpotti parissa vuodessa, jolloin syvempi masennus edelleen tuli, sanoen, että on syytä olla masentunut tilanteessa, mutta sanoin sille, että se vain heikentää olotilaa ja muutenkin huonoa tilannetta entisestään, jonka masennus totesi olevan totta ja kiltisti luovutti.

Sen koommin masennusvastukseni on ollut korkeampi, vaikka ikuinen varjo jäikin (tapahtui niin paljon huonoja ja pahoja asioita, ja jatkolähivuosien varrella läheisiäkin kuoli, joka on myös osin loputon eliminaatio elämään), joka on positiivisuuden negatoija, ja voi aiheuttaa saamattomutta, vähäisempää kuria ja vähäisempää hyvää motivaatiota, ja on myös masennusta, mutta laimeaa sellaista.

Tietääkseni, masennus voi aiheuttaa niin ylensyöntiä kuin alisyöntiä. Kuten kuulema unettomuutta, johon tosin itse en usko. Kun on ahdistus, mulla se saattaa aiheuttaa unettomutta (kun on hermostunut esim. seuraavasta päivästä -tyyppiä), joka usein liitetään masennukseen, joka on mulle outo ajatus, paitsi sen suhteen, että elämäntilanteensa voi olla ahdistava/toivoton, joka saattaa laukaista masennuksen, joka tosin jo pitkälle on samassa toivottomuuden paketissa.

Jos ahdistusta ei ole, ehkä sitten voi olla ylensyöntiä, jos masennus ei aiheuta sellaista pahaa oloa, joka eliminoi ruokahalua.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeistä aina sanotaan, että ne aiheuttaa lihoamista. Ikäänkuin pillerin nappaaminen aiheuttaisi äärettömän ahmimishalun ja ihminen lihoaa kymmeniä kiloja hetkessä.

Kyllä, ne aiheuttaa nimenomaan ruohahalun lisääntymistä, toiset taas pahoinvointia, joka varmasti vähentää ruokahalua. Ihmiset ovat yksilöitä ja lääkeaineetkin vaikuttavat eri tavalla, sivuvaikutuksia tulee aina yleensä jotain.

Mullakin on ahmimista. Seuraan oloani samoilla masennuskyselytesteillä mitä lääkärissä käytetään, pyörittelen joka kerta silmiäni kun painokysymykset olettaa pelkkää laihtumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu. Koska masennuksen lisäksi on vaivana työttömyys, köyhyys ja vakinaisen asuinpaikan puuttuminen, ainoa saatavilla oleva nautinto on ruoka. Koska rakastan perunoita, leipää ja tosi yksinkertaisia ruokia, rahat riittävät.

On tosi outoa, että pystyn syömään vaivatta sellaisen annoksen, jota kantaessa tulee mieleen se, että tätä ei ikimaailmassa saa tungetuksi vatsaan yhdeltä istumalta. Ja varttituntia myöhemmin se on jo syöty. Eilen oli herkkupäivä. Ainoana aterianani oli 750 gramman pussillinen valkosipuliperunoita ja 600 gramman pakkaus pakastekalaa uunissa haudutettuna.

Vuosia sitten kävin pari kolme kertaa pizzalla entisten tuttavieni kanssa. Teki pahaa syödä niin paljon kerralla, ja etenkin jälkiruoan nieleminen oli tosi vaikeaa. Käveleminenkin oli sen jälkeen epämiellyttävää. Ja kaverit vetäisivät samanlaisen annoksen ilman mitään vaikeuksia.

Tällä tarkoitin sanoa sitä, että pystyn yksinäni syömään vaikka ponin, mutta muiden seurassa ei vatsassa olekaan tilaa. Outoa.

No tuo on ilmeisen yleistä lihavien keskuudessa. Lounaalla lihavat närppii jonkun pikkusalaatin jossa on kolme kirsikkatomaattia ja desi salaatinlehtiä ja jonkun näkkärin ja huhhuttelee kun on nyt niin täysi olo. Sitten se kostautuu illalla ahmintana.

En tarkoittanut mitään "närppimistä". En vain pysty syömään muiden läsnäollessa varsinkaan pizzan kaltaista erittäin tuhtia ja rasvaista ruokaa. Pääni antaisi syödä, mutta fyysisesti ei vatsa kestä.

Mä olen kokenut masennuksessa molemmat "vaiheet". Eli yhdessä vaiheessa en välittänyt syödä ollenkaan ja olin ihan kalman kalpea luuviulu jolta jäi kuukautisetkin pois. Siitä meni muutama vuosi suht hyvin, mutta masennuin uudestaan ja silloin aloinkin ahmia ja dokata. Sen seurauksesta olen lihonnut kymmeniä kiloja. Kai tässä on vähän sekin, että silloin nuorempana kaipasi huomiota ja siksi halusi olla laiha. Nyt vanhempana taas ei halua mitään huomiota ja siksi on mieluummin läski. En väitä että se kaikilla menee näin, mutta mulla se on mennyt näin. 

No ootpa yksinkertainen. Kaikki ihmiset ei ole samanlaisia sikoja kuin sinä. Kaikki ei ahmi surullisena. Sinä et edes oikeasti menettäny elämisen iloa kun saat sen ilon siitä syömisestä

Toiset makaa liikkumatta.

Ei kiinnosta syödä koska kiinnostaa nukkua

Sika xD

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeistä aina sanotaan, että ne aiheuttaa lihoamista. Ikäänkuin pillerin nappaaminen aiheuttaisi äärettömän ahmimishalun ja ihminen lihoaa kymmeniä kiloja hetkessä.

Minulle lääkäri sanoi, että lääke voi lisätä ruokahalua, ja olen huomannut, että syön enemmän, tsoin syöminen on ollut epäsäännöllistä: päivällä ei maistu eikä tule nälkä, mutta illalla tulee syötyä kahteenkin kertaan.

Ehkä et olekaan niin masentunut.

Mä ainakin lakkaan syömästä kun voin oikein huonosti.

Mulla masennus ja ahdistus kulkee käsi kädessä ja sympaattisen hermoston käydessä kierroksilla vatsa menee yksinkertaisesti "kiinni". Ei ole nälkää eikä ruokahalua, ja jos pakotan itseni syömään seurauksena on pahoinvointia ja vatsakipu. Tätä tekee kortisoli, ainakin mulle. Sanomattakin varmaan selvää että kuulun siihen laihtujaporukkaan. Kun ei ole elämänhalua, ei saa nautintoa mistään, ei edes ruoasta.