Olen epäonnistuja
Tulen toimeen toimeentulotuella. Minulla on adhd. Opiskelen yliopistossa, mutta sielläkin vasta nyt 35-vuotiaana. Erosin lapseni isästä vuosia sitten, enkä ole löytänyt ketään. Tänään tunnen hirveää inhoa itseäni kohtaan, koska olen viettänyt taas yksin viikonlopun. Ja taustalla nämä perinteiset: koulukiusattuna oleminen ja eläminen epävakaassa perheessä. Tekisi mieli luovuttaa, kun en jaksa enää taistella.
Kommentit (15)
Sinä olet aivan yhtä tärkeä kuin kuka tahansa meistä ja vaikka se välillä voi ollakin vaikeaa muistaa, niin yritä pitää se kuitenkin mielessäsi.
Voi hyvin ja nauti kevään kynnyksestä, minä toivon että sen jälkeen alkaa elämäsi kesä.
Menestystä opinnoillesi ja kaikkea hyvää.
Niin minäkin olen. Minulla on oppimishäiriötä ja olen tyhmä. Onnistuminen vaatii älyä paljon.
Samoissa tunnelmissa täällä.. Kohta neljäkymmentä mittarissa ja asun yhä vuokra-asunnossa ilman mitään varallisuutta. Minulla ei ole edes ajokorttia. Parisuhteesta en viitsi haaveillakaan enää. Silti yritän pitää positiivista mieltä yllä.
Onnea sinulle opintoihin, se on sentään jo jotain!
Olet päässyt yliopistoon. Ehkä elämä vielä kääntyy hyväksi
Aina voisi mennä huonommin. Tsemppiä!
Sinulla on lapsi ja olet yliopistossa. Melko monen ihmisen haaveita nuo.
Aika hyvällä todennäköisyydellä pääset töihin yliopiston jälkeen
Kiva avaus. Hyvä että ihmiset puhuu avoimesti elämäntilanteistaan ja peloistaan tai epävarmmuuksistaan, vaikka valinnat olisi olleet epätavallisia.
Opiskelu on mahtavaa aikaa huolehtia pienestä lapsesta. Moni toivoisi samanlaista joustomahdollisuutta.
Nyt kun luin teidän vastauksia aloin miettimään: valitankohan turhasta? Siitä tuli jopa hyvä mieli - minullahan on jotkin asiat kuitenkin hyvin
Sinulla on sentään lapsi opiskelet yliopistossa. Minäkin olen 35-vuotias mutta asun edelleen vanhempieni kanssa, en ole koskaan ollut töissä eikä minulla ole koskaan ollut seksisuhdetta. Olen kyllä koulukiusattu. Kadehdin sinua.
Keskity vaihteeksi niihin onnistumisiin. Jos vaan vellot epäonnistumisissa niin et pääse koskaan irti niistä.
Älä soimaa itseäsi. Kaikilla elämässä on välillä vaikea.Esitävät kaikki hyvin ja sallaa itkevät kotinsa yksin.Sinä olet yhtä arvokas ihminen kuin muutkin.Ole ylpeä itsestäsi.Kaikilla on myös samoja tunteita väliin mitä itsestäsi kirjoitit. Tulet elämä menestyy aivan varmasti. Jaksat opiskskella ,Hyvä asia!
Jokaisella on oma yksilöllinen elämänpolkunsa. Takaan että et ole ainoa joka painii itsetunto-ongelmien kanssa ja kokee epäonnistuneensa kun elämä ei olekaan kulkenut yhteiskunnan asettaman ihannekaavan mukaan. Tunnen myös ihmisiä joilla elämä on mennyt yli odotusten ja hekin kokevat itsensä epäonnistuneiksi tavoitellessaan täydellisyyttä jota eivät koskaan voi saavuttaa.
Kuten tässä ketjussa jo aikaisempi kommentoija sanoi; keskity vaihteeksi niihin onnistumisiisi!
Mieti miten sanoisit ystävällesi joka painisi samanlaisten negatiivisten ajatusten kanssa? Osaatko olla yhtä rakastava itseäsi kohtaan?
Minulla sama, mutta en ole yliopistossa, olen työtön.
Kyynel