Onko 27v nainen liian vanha löytämään elämänkumppanin?
Vielä se ettei oo koskaan edes ollu suhteessa, jotain surkeita muutaman kuukauden seurustelu-yritelmiä vain ollu. Pystyisin sitoutumaan, siitä ei ole kiinni mutta miehet ei vaan halua mua vaikka olen kiltti ja rauhallinen luonne, tai ehkä just siksi ne ei haluakaan. Treffaan miehiä jonkun verran mutta eipä ne yleensä kysele perään muuta kuin pari puolivillaista kuulumistenkysely-viestiä. Harvoin tuovat esille halua tavata enää. Mulle on sanottu etten voi koskaan kelvata kenellekään ja mä uskon sen.
Kommentit (15)
Minun mielestäni liian nuori :D itse olen ainakin vielä niin keskenkasvuinen luonteeltani että en todellakaan voisi tämän ikäisenä, tässä elämänvaiheessa sanoa yhtään kenellekään että "vietän sun kanssa loppuelämäni." Ajatuskin puistattaa.
Eli et ole liian vanha, todellakaan! Toivottavasti löydät etsimäsi!
Olet sentään ollut niissä lyhyissä seurusteluyritelmissä ja käynyt treffeillä. Itse olen samanikäinen mies eikä kokemusta löydy edes tuon vertaa.
Joo on. Peli on menetetty. Mietipä uudelleen...
Keskity noihin hyviin puoliin itsessäsi. Jokaiselta löytyy jotain. Kyllä joku mies rakastuu niihin puoliin ja kauneus on katsojan silmässä. Jos olet reilusti ylipainoinen, voi se taas olla jollekin muuten hyvälle kumpoanille este. Lihavuus viestii epäterveellisistä tavoista.
Olet vielä nuori. Mistä olet etsinyt kumppaneita?
Myöhäistä on tuossa iässä niin miehille kuin naisillekin. Kaikki löytävät kumppanin rippikoulukesänä, sen jälkeen on toivo menetetty.
Oletko sinä osoittanut kinnostustasi kumppania kohtaan millä tavoin? Mie aikoinaan treffasin muutamaa sellasta naista, jota ei tuntunu vähempää kiinnostavan tutustua minuun ja sit kun kysyin myöhemmin viestillä, ni "Kyllä sinä ihan kiinnostava olet" Mut miks ne ei näytä sit sitä?
M39
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 09:49"]
Minun mielestäni liian nuori :D itse olen ainakin vielä niin keskenkasvuinen luonteeltani että en todellakaan voisi tämän ikäisenä, tässä elämänvaiheessa sanoa yhtään kenellekään että "vietän sun kanssa loppuelämäni." Ajatuskin puistattaa. Eli et ole liian vanha, todellakaan! Toivottavasti löydät etsimäsi!
[/quote]
:-D Kiitti tästä! Mä oon omaksunu ajatuksen että pitäisi olla suhteessa. Täällä ihmiset näyttää pariutuvan ja perheellistyvän hyvinkin nuorina. Ja sitten vielä nää haukkumiset ettei kelpaa kenellekään, koska sehän on pääasia että joku on, jos ei oo niin sitten täytyy olla jotenkin kelvoton ja viallinen. (Tuokin haukkuja perheellinen mies, en käsitä mitä mun sinkkuus semmosen persettä niin kutittaa.) Kyllähän mäkin oon jo tottunut yksinolemiseen ja välillä osaan nauttiakin siitä että saa olla ja elää just oman mielensä mukaan.
ap
No ei ole! Minä löysin elämäni miehen 33-vuotiaana. Siihen asti olin sinkku, koska halusin odottaa sitä oikeaa. Ihmiset sanoivat, että olen kranttu ja nirso, mutten halunnut jakaa elämääni ihan kivan, mutta ei juuri sen oikean kanssa. Kun tapasin mieheni, tiesimme suunnilleen saman tien, että se on menoa nyt. Takana on 10 yhteistä, ihanaa vuotta ja olen onnellinen, että maltoin odottaa sitä oikeaa, enkä esim. vauvakuumeessa alkanut tehdä lapsia jonkun toisen kanssa.
Et ole. Niin se minäki löysin ja nyt yhteinen koti ja vauva tulossa :)
Hei me ei todellakaan olla vielä mitään vanhoja! :D Olen myös 27-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut, mutta vastaavasti on ollut muutamia parin kuukauden juttuja. Mulla on ongelmana lähinnä se, ettei mun ikäisiä miehiä oikein tule tavattua muutakuin baarissa, ja ei huvittaisi joka viikko olla radalla :( Vaikka löytyykin laaja ystäväpiiri niin missään illanistujaisissa ei siltikään ole koskaan ketään sinkkumiestä ja jos joskus sattuisikin olemaan niin ei ne ikinä ole mun tyylisiä. Tinderin ja muutenkin nettitreffailun olen myös kokenut ja kyllästynyt siihen, mieluiten tapaan ihmiset suoraan livenä jolloin näkee samantien onko kemiaa vai ei.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 10:01"]
No ei ole! Minä löysin elämäni miehen 33-vuotiaana. Siihen asti olin sinkku, koska halusin odottaa sitä oikeaa. Ihmiset sanoivat, että olen kranttu ja nirso, mutten halunnut jakaa elämääni ihan kivan, mutta ei juuri sen oikean kanssa. Kun tapasin mieheni, tiesimme suunnilleen saman tien, että se on menoa nyt. Takana on 10 yhteistä, ihanaa vuotta ja olen onnellinen, että maltoin odottaa sitä oikeaa, enkä esim. vauvakuumeessa alkanut tehdä lapsia jonkun toisen kanssa.
[/quote]
Noinkin voi käydä, tai sitten näin kuin minulle... Täällä 40-vuotias edellleen sitä oikeaa odotteleva. Ja lasten tekeminen sitten jäi väliin, kun en enää siihen ryhtyisi...
Kuule mummu se peli menetty sinun osalta.
T 19N
Kuva?