Kehtaisitteko ehdottaa miehelle?
haluaisin palata suhteessa orastavasta uusperheilystä kasuaalimpaan aikuisten parisuhteeseen ja jättää lapset ulkopuolelle. Kehtaako ehdottaa miehelle, että nyt jätetään kaikki perheen perustamiseen ja yhteenmuuttamiseen tai uuteen avioliittoon liittyvät asiat pois. Voidaan tapailla ja viettää aikuisten kesken aikaa yhdessä, mutta ei uusperheenä.
.
Vai onko tällainen ehdotus niin kammottava, että ennemmin vaan ero suoralta?
.
Taustaa: ollaan seurusteltu pari vuotta. Molemmilla on lapsia ja yksi epäonnistunut avioliitto. Yhteisiä lapsia ei siis ole. Noin vuoden verran tihenevässä tahdissa nähty myös "uusperheenä". Pidän miehestä kovasti, mutta en kykene sittenkään tähän kaikkeen. Yhdessä ei asuta, mutta siitä on puhuttu.
Lisäksi omilla lapsillani on hyvä isä jo valmiiksi + hän on paljon läsnä lasten arjessa. En kaipaa uutta perhettä tai uusia lapsia, mutta miehen kanssa olisin mielelläni...
.
Vaihtoehtona siis nyt on ehdottaa aikuisten välistä suhdetta tai erota suoraan tylysti. Mutta kehtaanko ees ehdottaa tälläistä "kermat kakusta" -vaihtoehtoa?
Kommentit (13)
Jotenkin näin asiaa itsekin mietin (siis kuten 2 kirjoitti).
.
Sitten jäin pohtimaan, että onko se liian julmaa roikottaa toista itsekkäistä syistä suhteessa. Että kannattaako tuota vaihtoehtoa ees sanoa ääneen, mitä itse haluan. Kun hän on niin paljon puhunut siitä yhteiselosta ja selkeästi nauttii niistä yhteisistä päivistä, kun kaikki lapset koossa.
.
Äh, kyllä aikuisten ihmisten tulee voida puhua kaikesta. Pitää vain esittää asiat niin, että toisen tarvitse tehdä omia tulkintoja.
Ap
Ilman muuta puhua pitää. Ihmiset nyt vaan varsinkin nuorina ja uusien ikävien kokemusten jälkeen tuppaavat käyttäytymään ulkoisesti juuri siten kun on tapana ja mikä on hyväksyttävää.
Olet huomannut että uusioperhe ei sinulle sovi, en tiedä mitä on taustalla, eikä se ole oleellistakaan.
Miehen odotuksista varmaan jotain tiedät ja pohdi asiaa, jos miehelle ei sopisi sinun ajatus, niin miksi ei.
Lapselliset eronneet on hieman hukassa, kuitenkin kulttuurisellisesti aika uusi ilmiö ja vanhastaan ei ole tarjota tähänkään kuin sitä ydinperheen mallia uusioperheeksi muokattuna.
Totta kai voi. Minusta tylympää olisi vain sanoa, että haluaa erota, kun ei uskalla sanoa, mistä kenkä puristaa. Kunhan olet rehellinen, etkä esimerkiksi lupaile mitään toiveita yhteisestä kodista joskus myöhemmin, jos et tällä hetkellä sellaista oikeasti kaipaa. Et sä ole sen itsekkäämpi halutessasi vain seurustelua, kuin mies halutessaan uusperhe-elämää. Eihän sen ole pakko suostua jatkamaan, jos haluaa jehdottomasti otain muuta.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 07:50"]Ilman muuta puhua pitää. Ihmiset nyt vaan varsinkin nuorina ja uusien ikävien kokemusten jälkeen tuppaavat käyttäytymään ulkoisesti juuri siten kun on tapana ja mikä on hyväksyttävää.
Olet huomannut että uusioperhe ei sinulle sovi, en tiedä mitä on taustalla, eikä se ole oleellistakaan.
Miehen odotuksista varmaan jotain tiedät ja pohdi asiaa, jos miehelle ei sopisi sinun ajatus, niin miksi ei.
Lapselliset eronneet on hieman hukassa, kuitenkin kulttuurisellisesti aika uusi ilmiö ja vanhastaan ei ole tarjota tähänkään kuin sitä ydinperheen mallia uusioperheeksi muokattuna.
[/quote]
Olipa hyvä kirjoitus. Kiitos. En tältä kantilta (kulttuurillisesti) asiaa pohtinutkaan!
Ehkäpä jätän aikuisen miehen omaksi päätökseksi tämän ja esitän itse vaan asiani mahdollisimman selkeästi.
Ap
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 07:57"]Totta kai voi. Minusta tylympää olisi vain sanoa, että haluaa erota, kun ei uskalla sanoa, mistä kenkä puristaa. Kunhan olet rehellinen, etkä esimerkiksi lupaile mitään toiveita yhteisestä kodista joskus myöhemmin, jos et tällä hetkellä sellaista oikeasti kaipaa. Et sä ole sen itsekkäämpi halutessasi vain seurustelua, kuin mies halutessaan uusperhe-elämää. Eihän sen ole pakko suostua jatkamaan, jos haluaa jehdottomasti otain muuta.
[/quote]
Kiitos kun potkitte muhun ryhtiä! Laitan keskustelun vireille.
Ap
Jos mies tahtoo pelkästään pillua, on tämä hänelle ok.
Jos taasen pitäisi sinusta oikeasti, niin se on sitten adios!
No mihin te lapet laitatte esim. kesälomilla tai ulkomaan matkojen aikana? Ei oikein auennut mitä haet takaa. Pelkkää seksiäkö?
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 10:48"]No mihin te lapet laitatte esim. kesälomilla tai ulkomaan matkojen aikana? Ei oikein auennut mitä haet takaa. Pelkkää seksiäkö?
[/quote]
Onhan parisuhde paljon muutakin, kuin seksiä! En todella hae tässä mitään fuckbuddyä.
.
Reissuja olemme tehneet ihan kahdestaan jo aikaisemminkin. Olen myös tehnyt yksin lasteni kanssa reissuja. Yksi yhteinen reissukin tehtiin, jossa oli molempien lapset - se ei mennyt kovinkaan hyvin...
.
Enkä nyt tarkoita, että unohtaisimme lapsemme kokonaan. Tottakai näemme jatkossa toistemmekin lapsia. Mutta koska molemmilla on lapsilla myös se toinen vanhempi, voimme keskittää ehkä näkemisemme enemmän niihin hetkiin kun voimme olla kahdestaan.
.
Lähinnä tarkoitan sitä, etten halua luoda uutta uusperhettä. On hänen koti ja on minun koti. On hänen lapset ja on minun lapset.
.
Ilmeisesti osan mielestä tämä kuulostaa vähäsen oudolta? Voihan olla, että tämä vähän outoa onkin. Ehkäpä saan totaaliset pakit, mutta aion silti kertoa mitä tunnen.
Ap
Mulla on 3 lasta, miesystävälläni ei lapsia. Meille on ollut alusta lähtien selvää, että meillä on aikuisten suhde. Mun lapsilla on hyvä isä, joka on lasten kanssa noin puolet ajasta. En halua omaan lapsiaikaani miesystäväni viemään huomiota lapsilta. Kun olen lasteni kanssa, olen heidän käytettävissä. Joutuvat olla ilman mua ihan tarpeeksi muutenkin. Mies on tavannut kyllä lapse ja SATUNNAISESTI voi nähdä heitä, mutta ei yhteenmuuttoa eikä uusperhettä ole eikä tule.
Aikuisten ajalla ollaan sitten miehen kanssa tiiviisti yhdessä, matkustellaan, nautitaan elämästä.
Tämä on meidän yhteinen päätös ja sopii tietysti vain tähän meidän tilanteeseen, kun esim. lapsia ei tehdä enää tähän suhteeseen.
Piti jatkaa, että ulkopuoliset ei tätä ymmärrä, kyselee yhteenmuuttosta ja yhteisestä vauvasta. Se on se "normi", että uusperhe perustetaan. Kaikki muu on outoa.
Keskustele miehen kanssa siitä, mitä haluat. Että juuri nyt tärkeintä on lapsille tasapainoinen elämä, hyvät yhteydet sukulaisiin. Yhtä tärkeää on yhteinen aika miehen kanssa. Sano ääneen se, että nykyinen lapsiperhearki riittää, aikuiselta ihmissuhteelta haluat enemmän, joten tekisittekö selkeästi niin, että se yhteinen aika on pääosin sinun ja miehen yhteistä aikaa, muuten kumpikin luotsaa perhettään omalla tavallaan JA kun lapset on isompia, muutatte yhteen. Mutta ei vielä.
Muistaakseni Raisa Cacciatore teki aikoinaan sen päätöksen, että lapset ensin ja hyvä parisuhde voi kukoistaa kahdessakin kodissa.
En löytänyt Raisa Cacciatoresta kuivailemaasi artikkelia googlaamalla, mutta muutoin tutustuin juuri pariin hänen kirjoitukseen. Erityisesti jäi mieleen häneltä ajatus siitä, että lapset tarvitsevat pysyvät tukikohdat - luvan kiukutella - luottaa aikuisiin. Pakko myöntää, että näissä kohdissa on monta niistä asioista, jonka takia varmasti pelkään myös muuttaa minun ja miehen suhdetta "uusperhemmäiseksi". Minä tiedän, että en tule katoamaan (ainakaan omasta valinnastani) ja tiedän myös, ettei lasten isä häviä mihinkään. Mutta en voi tietää tätä miesystävästäni (omasta halustaan, yhteisestä päätöksestä johtuen tai minusta johtuen). Saattaa olla, että osa tästä halustani aikuisten väliseen suhteeseen palaamisesta johtuu tästä pelosta. Haluan suojella tavallaan lapsia uusilta pettymyksiltä.
.
Toisaalta se ei minusta ole mikään turha pelko. Jättihän mies aikaisemman vaimonsakin. Miksi ei siis niin kävisi uudestaan? Ja taas joutuisi myös lapset (hänen ja minun) kärsimään. Tai minä ehkä minä kypsyn liittoon - mistäs sitä tietää... Eri asia on, jos rikotaan vain aikuisten välinen suhde. Silloin ei lapsen maailma juurikaan muutu.
.
Tässä muuten se artikkeli http://vaestoliitonblogi.com/2013/07/22/rakkaus-ei-riita/
.
Ap (syvissä vesissä)
Kyllähän sä voit toisen aikuisen kanssa jutella. Toki voit.