Mitä mieltä miehet ovat yksinäisistä naisista?
Kavereita löytyy muutama, mutta asuvat muilla paikkakunnilla, joten lähes kaikki vapaa-aika kuluu omissa oloissa. Oon ollut nyt vuoden sinkkuna ja kynnys deittailuun on iso, koska koen häpeää tilanteestani ja pelkään miesten ajattelevan, että olen jotenkin viallinen kun en löydä uusia. Uusien kavereiden hankkiminen ei kuitenkaan käy ihan naps ja kops ujolle ja miesvaltaisella alalla työskentelevälle. Olen alkanut jännittää naisia kun olen niiden kanssa niin vähän tekemisissä.
Onko paikalla parisuhteessa olevia, jotka olleet samassa tilanteessa? Miten mies on suhtautunut kun kerrot asiasta? Tilanne on kipeä itselle ja pelkään halveksivaa vastaanottoa.
Kommentit (34)
Se voi olla myös positiivista, ettei ympärilläsi ole mitään klikkistä bestislaumaa luomassa draamaa ja vaatimassa aikaasi.
Moni sinkkumies on itsekin todella yksinäinen, ainoat sosiaaliset kohtaamiset arjessa saattavat olla vain työkaverit, joskus ei ole niitäkään jos tekee yksinäistä työtä tai on työtön.
Sellaista mieltä, joka on paljon humaanimpi, empaattisempi ja inhimillisempi kuin mitä nykynaisilla on yksinäistä miestä kohtaan. Me miehet olemme siis suvaitsevaisia tässä asiassa monen muun asian ohessa, toisin kuin nykynaiset.
En näe mitä hyötyisit siitä että jaat tiedon kaverittomuudestasi miesystäväkokelaan kanssa?
Tervepäiselle miehelle asialla ei ole edes väliä.
Vierailija kirjoitti:
Ei mua kiinnosta miehenä yhtään onko naisella kavereita vai ei. Yleensä on jopa parempi kun ei ole raskasta, juoruilevaa ja aina miestä syyllistävää akkalaumaa rasitteena.
Tai kriittisiä katseita toteamassa, että olet pummi.
Hei, hajota ja hallitse on tuttu käsite. Te miehtähän sitä harrastatte väittämällä, että naiset ovat hankalia, juoruavia ja riitelevät keskenään, kun oikeasti olette itse sellaisia, minkä näkee esim. rikostilastoista. Känniurpot tappavat ja hakkaavat toisiaan ja naisia.
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla myös positiivista, ettei ympärilläsi ole mitään klikkistä bestislaumaa luomassa draamaa ja vaatimassa aikaasi.
Tätä aihetta puitiin eilen: mieslapset ovat mustasukkaisia jopa omille lapsilleen, kun eivät enää olekaan "äipän" ainokaisia.
Vierailija kirjoitti:
Minun exäni sanoi aikanaan että koki EPÄILYTTÄVÄKSI sen, että olin sinkku (olen siis nainen), että onhan minussa oltava vikaa kun en ole kenellekään kelvannut.
Hah. Minä olen ollut sinkku ihan vapaaehtoisesti jo pitkään ja nykyään suostun suhteeseen vain jos löytyy sopiva henkilö ja vahvaa molemminpuoleista kiinnostusta. Minusta on epäilyttävämpää jos täytyy koko ajan olla jonkun kanssa kun ei osaa olla yksinkään, tuollaisille juuri kelpaa vähän mikä tahansa. Kelpaaminen ei riitä hyvään suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se voi olla myös positiivista, ettei ympärilläsi ole mitään klikkistä bestislaumaa luomassa draamaa ja vaatimassa aikaasi.
Tätä aihetta puitiin eilen: mieslapset ovat mustasukkaisia jopa omille lapsilleen, kun eivät enää olekaan "äipän" ainokaisia.
Se ei tosiaankaan ole positiivista jos mies pitää suorastaan hyvänä asiana naisen yksinäisyyttä.
Eivät ne kaverit yleensä huvikseen ja turhasta tosiaankaan motkota jos kaverilla on hyvä kumppani. En minäkään mielelläni puutu kavereiden suhteisiin, mutta joskus on ollut pakko sanoa että etkö tajua kuinka huonosti sinua kohdellaan. En silti kehota ketään eroamaan, mutta joskus ihminen voi tarvita toisia näkökulmia. Ja jos on suhteessa oikeasti hyväksikäyttäjän kanssa on todella hankala päästä pois jos ei ole ketään apuna.
Yksinäisyyteen voi olla monia syitä, eikä ne välttämättä johdu henkilöstä itsestään. Itse tapasin ulkomaalaisen naisen joka oli muuttanut Suomeen työn takia. Työyhteisö ei kumminkaan ollut vapaa-ajalla keskenään tekemisissä, eikä tämä nainen taas ollut vielä tutustunut työyhteisön ulkopuolisiin ja muihin ihmisiin. Hieman kielimuuria yms. muita ja ihan tavallisia syitä. Kyseessä on kumminkin sosiaalinen ja mukava ihminen, mutta nyt vieraassa ja uudessa ympäristössä, ja sen takia yksinäinen. Sama voi tapahtua ihan kanta suomalaisellekin, uusien elämän asioiden takia.
Nyt minä en meinaa saada enää suunvuoroa ja me käymme yhdessä ystävien luona. Joten.
Hieman ymmärrystä ihmiset, please.
M52
Vierailija kirjoitti:
Itsellä täysin sama tilanne ja tämä on todella vaivannut, miten mahdolliset miesehdokkaat suhtautuvat. Pitävätkö outona ja liukenevat tapailusta asian takia. Ap, minkä ikäinen ja mistä olet?
Kadotin tän keskustelun ja nyt se sitten pomppasi uudestaan esiin. Aioin tulla samaistumaan kunnes tajusin, että tää on mun oma aloitus.
Täytän kuukauden päästä 29v ja pohjoisesta pikku paikkakunnalta, mikä tekee tästä sosialisoitumisesta hankalampaa kun monien piirit ovat jo syvään juurtuneita. Tuntuisi vain typerältä yrittää tässä vaiheessa sisäpiiriin ku toiset ovat tunteneet sen 10 vuotta ainakin.
Helpottavaa huomata ettei se ole monellekkaan miehelle kynnyskysymys. Vielä kun sen sais menemään kunnolla jakeluun ja lakkais arastelemasta asiaa. Itselle se vain on iso mörkö eikä aina tiä miten päin olis asian kanssa.
Olen kyllä myös samaa mieltä tuosta, että liika intoilukaan naisen kaverittomuudesta ei ole hyvä merkki. Hyvin usein paljastuu kontrolloiva, pahimmillaan narsismiin taipuva persoona. Ymmärrän jos miehillä kokemuksia naisen myrkyllisistä kavereista, koska näitäki on, mutta ei piä antaa niitten mätien omenien mustamaalata koko sukupuolta.
Nainen nyt saa tinderistä seuraa kotiinkuljetettuna tunnissa ja jos haluaa lääkäritaistelusukeltajalentäjäpankkiirin ni voi mennä viisi tuntia
Yksinäisenä sinkkunaisena totean, että ei ihmiset ole musta kiinnostuneita senkummemmin kaverina kuin parisuhdemielessäkään. Joten, miksi he ajattelisivat yksinäisyyttäni?
Vierailija kirjoitti:
Nainen nyt saa tinderistä seuraa kotiinkuljetettuna tunnissa ja jos haluaa lääkäritaistelusukeltajalentäjäpankkiirin ni voi mennä viisi tuntia
Mä olin deittipalstalla vuoden (n 9 125 h) enkä saanut yhtään ketään.
Tinderissä olen painanut naiselle rastia kun olen profiilin instakuvista nähnyt minkälainen kaveripiiri hänellä oli.