Onko yhdessä syöminen rasittavaa kenellekään muulle?
Jotenkin yleismaailmallisesti tuntuu olevan sellainen perusajatus, että ruokaa pitäisi syödä yhdessä toisten ihmisten kanssa ja se on sitten jotenkin myös rentouttavaa ja mukavaa. En nyt oikeastaan tarkoita kotona perhepiirissä syötyjä aterioita, vaan kaikkea muuta. Itse käyn työkavereitten kanssa lounaalla noin neljä kertaa vuodessa, koska en nauti siitä tilanteesta ollenkaan, vaikka pidän työkavereistani oikein paljon. Päivälliset yhdessä vaikkapa joidenkin työpalaverien ja työmatkojen yhteydessä ovat huomattavan suurta rasitusta lähinnä aina. En jaksaisi ollenkaan osallistua joihinkin skarppeihin keskusteluihin vaikkapa ruokailujen aikana, vaan syödä päivälliseni itsekseni ja rauhassa, niin kuin yleensä teenkin. Introvertti tietenkin olen, mutta muuten ymmärtääkseni ihan pidetty ihminen. Tahiiko kukaan muu tällaisen asian kanssa..?
Kommentit (11)
Todellakin on rasittavaa. Tällä hetkellä olen siitä onnellinen ettei minun tarvi missään tilanteessa ruokailla muiden kanssa.
Mä en oo koskaan handlannut sitä että syödään ja puhutaan samaan aikaan. Haluan vain nauttia ateriani rauhassa ilman että tarvitsee miettiä roikkuuko mulla nyt suupielessä jotain murusia tai onko salaattia hampaissa, tai yrittää nielaista ruuanpalat nopeasti jotta ehtii osallistua keskusteluun.
Ihanaa, meitä on muitakin! Oon miettiny tätä että onko minussa jotain vialla kun en halua istuskella työporukan kanssa lounaalla vaan ruokailen mieluiten yksin toimiston perällä... Oma rauha ja päivän lehti luettavana, avot.
Joo, en yhtään tykkää syödä seurassa enkä vain ymmärrä millään sellaista "ihanaa, syödään yhdessä tuntikausia" mentaliteettia. Ihan painajaisskenaario. Syönti syömisena, seurustelu seurusteluna.
Parasta on yksin syöminen tai jonkun tosi tutun kanssa. Puolitutussa seurassa on vaivaannuttavaa syödä kun samalla pitäisi ylläpitää keskustelua, vaikka oikeasti haluaisi vain keskittyä syömiseen. Myös omat tai toisten syömisäänet ovat vaivaannuttavia muiden kuin tosi läheisten kanssa.
Mulla on aina huono omatunto siitä, että haluaisin syödessäni lukea lehteä tai nettiä. Jostakin oon kuullut että silloin ei arvosta ruokaa ja ei edes huomaa syöneensä jos lukee tai katsoo jotain samalla... no mites se muiden kanssa puhuminen sitten on ok? Mulle lukeminen ja syöminen on ihana rauhoittumisen hetki keskellä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo koskaan handlannut sitä että syödään ja puhutaan samaan aikaan. Haluan vain nauttia ateriani rauhassa ilman että tarvitsee miettiä roikkuuko mulla nyt suupielessä jotain murusia tai onko salaattia hampaissa, tai yrittää nielaista ruuanpalat nopeasti jotta ehtii osallistua keskusteluun.
Syöminen vielä menee, edellytyksellä ettei tarvitse osallistua mihinkään joutavaan pöytäkeskusteluun ja small talkiin. Tosin jotkut mussuttavat ja maiskuttavat ja syövät muutenkin kuin syötävät l. porsaat niin kyllä siinä omakin ruokahalu kärsii.
Tiesin että olen tavannut sielunkumppanini, kun ensimmäisillä treffeillä miehen kanssa söimme hiljaisuuden vallitessa eikä se tuntunut ollenkaan kiusalliselta. Sama meno jatkuu edelleen.
Yhdessä syöminen on ikivanha perinne. Nykyäänkin metsästäjä-keräilijäkansat kokoontuvat jakamaan päivän saaliin ja siinä sitten syödään ja jutustellaan. Se on aika syvällä meissä, noin yleensä ottaen, eikä suurin osa koe sitä minkäänlaisena ongelmana vaan ihan rentouttavana tilaisuutena. Mutta saa tietenkin tehdä myös toisin, nykyaika on erilaista ja jokainen tehköön kuten parhaaksi näkee.
On.Ällöttää kun muut yskii ja kopeloi ruokaa sormin ja pitäisi myös seurustella.Olen siis vuosia syönyt yksin sohvalla.