Parisuhdeongelmia

Hei,
Minä ja poikaystäväni ollaan oltu pian 2 vuotta yhdessä. Tiesin toisaalta kyllä mihin olin ryhtymässä kun menin parisuhteeseen mieheni kanssa. Mieheni on siis melko rivo ja pervo (varmaan aika yleistä nykyään) ja kertoo "vitsejä" jotka lähinnä loukkaa mua jne. Ennen tätä parisuhdetta olin todellaki herkän vastakohta, en itkeny kenenkään edessä tai ottanu itteeni. Mutta nykyään oon herkistyny ja itken melko usein, en tiedä johtuuko kenties e-pillereistä jotka otin käyttöön parisuhteen alkupäässä.
Ongelmana on että rakastan mun miestä ihan järjettömästi, on ollu aika paljo alamäkiä mistä on selvitty, mutta riidellään silti nykyään vähintäänki kerran viikossa. Riita lähtee siitä että yritän kertoo mun miehelle jostakin asiasta mikä harmittaa mua, esim. Puhelimen jatkuva käyttö silloin kun tahtoisin erityisesti viettää sen kanssa aikaa, (ollaan aika nuoria vielä). Se ei laita puhelinta pois vaikka moneen otteeseen pyydän, kohteliaasti. Ja kun otan asian puheeks niin mies menee puolustuskannalle ja sanoo tyyliin "ja säkö et koskaan käytä puhelinta?" vaikka ite en käytä sitä juuri ikinä enkä varsinkaan silloin kun vietetään aikaa. Mies sanoo että ero on siinä että hän ei viitsi "valittaa" mulle puhelimen käytöstä tai mistään muustakaan, tässä vaiheessa tunnen oloni syylliseksi.
Poikaystäväni ei myöskään lohduta mua. Tässä vähän aika sitten surin ja itkin niin että päässä pyöri ties mitä ja itkien sanoin tälle että häntä ei varmaan kiinnostaisi vaikka tappaisin itteni. Vastaus oli aika jäätävä. Pointti on siis että hän ei tue mua silloin kun sitä eniten tarvin. Varmaan aika moni nainen tuntee että jos on surullinen ja tolaltaan, miehen kuuluu olla tukena, lohduttaa ja pidellä. En ikinä yritä saada riitaa aikaiseksi, mutta siihen se aina menee kun yritän keskustella näistä hänen kanssaan... Oonko mä vaan itsekäs ja vaadin liikaa siltä jos haluan tukea? Mies vakuuttaa mulle että rakastaa mua, kun kysyn siltä, mutta ei tunnu siltä. Mies tervehtii mua puristamalla perseestä tjsp. Harvemmin sanoo rakastavansa ja tosi harvoin tekee aloitteita helliäkseen, pussatakseen tai vaan koskeakseen. Seksi on epätasa-arvossa, minun pitää antaa suuseksiä mutta vastineeksi sitä en takaisin saa melkein ikinä, hän haluaisi minun mieluusti hoitelevan suullani koko homman loppuun.. Seksi on muutenkin vähentynyt rajusti. Nukkumaan mentäessä haluaisin vähän hellyyttä ja pyydän miestä laittamaan puhelinta pois ja ottamaan minut kainaloon, mies sanoo monta kertaa "kohta" ja sitten kun hän laittaa puhelimen poia, hän kääntää kylkensä ja rupeaa nukkumaan. Itse olen yrittänyt ruveta käyttäytymään vähän kuin hän, pyytämättä suudelmia, halauksia tai mitään.. Kun sanon että minulla on kylmä, hän ei sano mitään, jos minua sattuu hän käyttäytyy todella välinpitämättömästi paitsi jos hän on itse kivun aiheuttanut. Olen jo melko epätoivoinen, en halua erota, koska rakastan häntä ja hänessä on runsaasti myös positiivisia asioita. Hän tekee ahkerasti töitä, muistaa merkkipäivät jne. Hän antaa minulle tilaa, eikä ole enää läheskään niin mustasukkainen mitä ennen oli. Hän on hyvä mies, on vain tiettyjä asioita mistä en tiedä mitä ajatella. En voi muuttaa häntä ja vikaa on tietysti myös minussa, en tiedä mitä ajatella?