Adoptiovanhemmat! Missä vaiheessa olette kertoneet lapselle

Vastasin juuri samasta asiasta tuonne toiseen ketjuun näin:

Sydäntä vähän kylmäsi, kun luin tästä ketjusta, ettei ap:n lapsen kanssa ole juteltu tämän taustasta, vaan "kerrotaan, jos alkaa kysellä". Jokaisen adoptiolapsen oikeus on tietää taustastaan alusta asti niin, että se on mahdollisimman luonnollinen asia hänen elämässään. Ei siis mikään suuri asia, joka sitten yhtäkkiä otetaan esiin, jos ylipäänsä otetaan.

Meillä molemmille lapsille on juteltu heidän alkuperästään jo silloin, kun eivät osanneet itse edes puhua (tulivat vähän yli vuoden ikäisinä kotiin). On katseltu valokuvia, muisteltu hakumatkaa, pidetty yhteyttä toisiin adoptioperheisiin. Ei hössöttämällä, vaan osana meidän elämää. Alle kaksivuotiaana molemmat kertoivat jo oma-aloitteisesti, että olvat tulleet Kiina-äidin masusta ja sitten lentokoneella Suomeen. Lentokone oli pitkään tässä tarinassa kovin juttu :)

Tulevina vuosina asiaa käsitellään takuulla paljon suurempien kysymysten kautta, lasten ehdoilla, mutta uskon, että kun myönteinen perusta on luotu (mistään ei tarvitse hyssytellä), sekin on helpompaa. 

5- ja 9-vuotiaiden Kiinasta kotiin tuleiden lasten adoptioäiti

Meillä myös asia on ollut selvä melkein aina. Pienelle puhuttiin "synnyit siellä ja sitten äiti ja isi haki sinut kotiin". Joskus 5-6-vuotiaana tyttö kysyi, onko hänellä kaksi äitiä? Vastasimme, että kyllä: se joka synnytti sinut ja sitten oikea äiti. Silloin lapsi yleensä totesi, että oma äiti on maailman paras. Joskus tuli kysymys, saako hän aina olla kotona äitin ja isin kanssa vai joutuuko joskus takaisin.

Tässä 11-12-vuotiaana alkoi kysymykset: Miksi te adoptoitte, miksi juuri minut, miksi se toinen äiti ei halunnut mua, onko sillä perhe, onko mulla sisaruksia siellä, haluaisitteko et mä olisin teijän ihan-ihan-oma, oonks mä silti teijän oma. Silloin sitten puhuttiin rehellisesti nämä ja tarjottiin kesämatkaa synnyinmaahan. Ei ollut halunnut. Ehkä sitten vielä vähän isompana.