Nuoren kynsien pureskelu

Meillä sama ongelma paitsi kyse on 11-vuotiaasta, jonka luokittelen vielä lapseksi. Kynnet on suhteellisen siistit vielä, mutta selvästi ohentuneet jo. Huomautan asiasta välillä ja lopettaa heti, mutta ajatuksissaan alkaa taas närsiä hetken päästä.

Mä voin kertoa omasta kokemuksestani :)
-
Eli oon aina pureskellut kynsiäni. Mulle on jo pienenä kokeiltu kynneliä (en ole varma nimestä, mutta kuitenkin se aine, jonka pitäisi olla niin pahanmakuista, ettei enää syö kynsiä), mutta ei se auttanut. Joskus muistaakseni yläasteella itelleni tuli halu saada kynnet kasvamaan edes vähän pitemmiksi, niin yritin taas kynneliä omasta tahdostani, mutta ei, siihen makuun vaan tottu..
-
Nyt 21- vuotiaana, juuri tälläkin hetkellä, yritän taas kerran saada kasvatettua kynsiäni. Joku vuosi sitten huomasin, että lakkaamalla kynteni, saan kasvatettua niitä jonkin verran (mulla riittää, että on ihan huomaamatonkin lakka :)), mutta ongelmana on se, että heti kun lakka kuluu vähänkin pois, annan jollakin tavalla alitajunnassa itselleni luvan taas pureskella niitä. Ja asiaa ei auta, että en ole niin fanaattinen täydellisen lakkauksen perään, joten seuraavan lakkaamiskertaan saattaa kulua aikaa vaikka kuukausikin, joten kynnet on taas jälleen kerran syöty..
-
Ja mulla kynsienpureskelu ainakin on niin piintynyt tapa, että en tiedä pääsenkö siitä ikinä eroon. Jos oon jossain paikassa missä en voi koko ajan pestä käsiä, esim. mökillä ilman juoksevaa vettä ym. niin silloin pystyn yleensä ottaen olemaan pureskelematta kynsiä, koska kai alitajunta kertoo jollakin tavalla, että kädet voi olla likasemmat kuin kotona (ja joo, tiedän, että kynsien, lyhyidenkin alla on AINA älyttömästi likaa ja bakteereita jne., koska vanhempani ovat aina siitä mulle sanoneet.. :)). Samalla tavalla esim. päiväkodissa työskennellessäni pystyin olemaan työaikana pureskelematta (ainakin yleensä..) kynsiäni. Pahiten syön kynsiä silloin kun mua jännittää, stressaa, luen esim. kokeisiin, oon hermostunut jne. Silloin saatan kieltää itseltäni pureskelun esim. laittamalla kädet syliin ym., mutta kohta taas huomaan kynsieni olevan niin lyhyet kuin ei uskoisi edes olevan mahdollista.. Toivottavasti pääsen tästä vielä joku päivä eroon, mutta vaikeeta se tulee olemaan!

N21

Itse puren myös kynsiä/sormia. Moni ei tiedä mutta se on keino esim keskittyä eli on neurologinen pakkomielle. Tästä tavasta ei kyllä valitettavasti meinaa eroon päästä, terapia kuulemma joillain auttaa, mutta itse olen jatkanut vaan tätä putemista, välillä on kausia kun menee pidempi aika, mutta heti kun keskityn johonkin tai jännitän menee sormet suuhun... Leukanivelenikin on löystyneet tämän takia ja olen 35-vuotias.

Kiitos teille vastauksista. Toivon teille tsemppiä ja myös pojalleni, ettei lopullisesti tuhoisi kynsiään.