Miten sinä säilytät iloisuutesi elämän paineissa?

Kiitos näkökulmista. Kun jotenkin vain löytäisi sen oman perspektiivin näihin asioihin. Olen passivoitunut, väsynyt, en saa pidettyä mitään rutiineja yllä, liikun vähän, tapaan ihmisiä vielä vähemmän. Tajuan että elämä vilahtaa ohitse, mutta en saa lamaannukseltani otetta tai aloitetta mistään.

Iloa ei juurikaan löydä.
Ap

En mitenkään. Kaikki on viety ja mitään hyvää tai positiivista ei ole tiedossa. Päivä kerrallaan tätä paskaa pitää sietää.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 21:03"]

Oxamin.

[/quote]

Tell me more

Alkoholilla

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 20:37"]

En mitenkään. Valitan herkästi ja olen kroonisesti huolissani kaikesta. Olen usein pettynyt. Aikuisen ihmisen elämä olikin paljon ilottomampaa kuin osasin ikinä kuvitella. Jollain lailla järjissäni pysyn järjestämällä pieniä mukavia asioita itselleni kuten pieniä matkoja, pientä remontointia ja sisustusta jne.

[/quote]

Hassua, mä ajattelen ihan päinvastoin. Aikuinen elämä on ihanaa, saa itse päättää rahoistaan ja menoistaan vain taivas on kattona mitä voi tehdä. Mä itse päätän urastani, harrastuksistani ja ihmisistä ympärilläni. Mä oon oman elämäni Rouva! Mä oon saavuttanut elämässä paljon enemmän kuin uskalsin toivoa ja oon kiitollinen kaikista kokemuksista, mitä mulla on. Mä oon kiitollinen mun työpaikastani, vaikka työ on raskasta ja stressaavaa, silti koen, että mä "saan" tehdä sitä työtä upeiden ja fiksujen ihmisten kanssa. 

t. se rankan lapsuuden elänyt  

En säilytä. Itsensä huijaaminen on heikkoutta.

Ottamalla iisisti. Tää on vaan elämää. Ei tätä niin vakavasti kannata ottaa.

Life is shit, then you die.

Miettii aina et elämä voittaa :)

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 21:03"]Olen mennyt sekaisin. En enää välitä, mitä ihmiset ajattelee. Teen, mitä haluan. Annan mielen vaeltaa ja kiinnittyä sinne, minne se kiinnittyy. Teen lapsekkaita asioita, jos huvittaa, silitän itseäni, uppoudun tarinoihin ja fantasioihin, nauran typerille jutuille, runkkaan paljon, teen taidetta, elän aika erakkona ilman läheisiä ihmisiä, kun olen niin onnellisempi, syön outoja juttuja, vaellan ja retkeilen. Ja tuijotan seksikkäitä takapuolia. Välttelen ihmisjoukkoja. Juon vodkaa. Ajattelen, miten ainutlaatuista tämä kaikki on lopulta, miten erikoinen maailmankaikkeuden kolkka tämä on. Täältä löytyy paljon kiehtovia asioita. Elämä ei ole kohdellut mua kovin hyvin, mutta niin kauan kuin mussa henki pihisee, aion nauraa.
[/quote]
Ihana.

Miettii: It's more than I deserve...

Liikunta, pienet painot! Isot painot painavat liikaa vanhempien miesten katseissa. Tasapaino on ymmärrettävä tehdä virheen ja harjoitella.

En mitenkään. Valitan herkästi ja olen kroonisesti huolissani kaikesta. Olen usein pettynyt. Aikuisen ihmisen elämä olikin paljon ilottomampaa kuin osasin ikinä kuvitella. Jollain lailla järjissäni pysyn järjestämällä pieniä mukavia asioita itselleni kuten pieniä matkoja, pientä remontointia ja sisustusta jne.

Minä sanon itselleni aina että voisi asiat huonomminkin olla ja todella tarkoitan sitä. Saan olla suomalainen, minulla on sananvapaus ja itsemääräämisoikeus, saan käydä töissä ja olla terve. Lapsellakin on asiat hyvin. Rikas en ole eikä omaisuutta ole mutten sitä kaipaakaan. Sukulaisiakin löytyy ja heilläkin asiatvovat hyvin. Lapsuus oli kamala ja voisin olla ojan pohjalla tai jopa kuollut mutta koska olen jaksanut uskoa elämään niin tässä sitä vielä porskutellaan...

Olen kovasti yrittänyt löytää sitä iloa itsekin. Uskon että siihen auttaa elämän yksinkertaistaminen! Teen sellaista mistä nautin, yritän karsia negatiiviset kaverit ja turhat jutut. Kalliit harrastukset ja auto pois, luontoretkeilyä, perheaikaa, ystäville läsnäoloa tilalle.

Filosofoimalla. Rentoutumalla. Terveys on bonus, jonka voi hyödyntää. Tai sitten ruveta valittajaksi, vaikka löytyy terveyttä ja muutenkin asiat hyvin.

Asennekasvatusta, joka päivä. Omaa sellaista :-)

Omalla kohdalla en varsinaisesti voi puhua iloisuudesta, mutta se viba on hyvin lähellä sitä, nimittäin kiitollisuuden tunne. Koska uskon valintojeni suuntaan ja pystyn jopa loogisesti päättelemään lopputuleman valinnoilleni, koen todennäköisen ja ennenaikaisen lopun edessä kiitollisuutta. Myönnän tuntevani myös syvää katkeruutta ja vihaakin, mutta kiitollisuus vie voiton.

En tiedä löydätkö iloisuutta elämääsi jos et sellainen ole perusluonteeltasi. Jos nyt alkuun lopetat turhien jahkailun ja huolehtimisen, elät päivä kerrallaan, iloitset pienistä asioista ja katsot ympärillesi avoimin mielin, niin saatat löytää positiivisen asenteen.

Olen mennyt sekaisin. En enää välitä, mitä ihmiset ajattelee. Teen, mitä haluan. Annan mielen vaeltaa ja kiinnittyä sinne, minne se kiinnittyy. Teen lapsekkaita asioita, jos huvittaa, silitän itseäni, uppoudun tarinoihin ja fantasioihin, nauran typerille jutuille, runkkaan paljon, teen taidetta, elän aika erakkona ilman läheisiä ihmisiä, kun olen niin onnellisempi, syön outoja juttuja, vaellan ja retkeilen. Ja tuijotan seksikkäitä takapuolia. Välttelen ihmisjoukkoja. Juon vodkaa. Ajattelen, miten ainutlaatuista tämä kaikki on lopulta, miten erikoinen maailmankaikkeuden kolkka tämä on. Täältä löytyy paljon kiehtovia asioita. Elämä ei ole kohdellut mua kovin hyvin, mutta niin kauan kuin mussa henki pihisee, aion nauraa.

Olen aika lahjakas unohtamaan asioita. Tottakai siitä on harmiakin joskus, mutta toisaalta se harmikin unohtuu sitten äkkiä. Iloiset ja kiinnostavat asiat vaan valtaa mielen aina.

Pitää muuttaa ne asiat mitkä voi, ja hyväksyä loput. Silloin on tehnyt parhaansa ja asiat ovat mahdollisimman hyvin. Reunaehdothan vaihtelee yksilöittäin. Toisella on mahdollisuus haaveilla ja toteuttaa karibianristeily, toisen rahkeet riittää korkeasaaren lautalle jos sinnekään. Joku ei pääse edes omalle parvekkeelle koska voimat ei riitä kampeamaan rollaattoria kynnyksen yli.  Niistä omista lähtökohdista voi sitten tavoitella jotain mikä on aina vähän sitä perusjuttua parempaa. Niinkuin vaikka luiskaa siihen parvekkeen kynnykseen, että voi kesällä hoitaa ja ihastella kukkia siellä.