En olisi tehnyt lapsia, jos olisin tiennyt

Muut länsimaat kannustavat meitäkin aikanaan, suorastaan hurraahuutavat... Mutta eivät tule sotilaallisesti avuksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta AV-postaajaa olisi jäänyt syntymättä, jos heidän vanhempansa olisivat jättäneet lapset tekemättä Jugoslavian sotien vuoksi?

Ohis

Välillä toivon, että olisivat jättäneet tekemättä. Pitäisi olla kiitollinen elämästä, vaikka ei tässä pallolla talsimisessa ole mitään erikoista.

Tällä palstalla on näkynyt sellaista tekstiä sodasta että en yhtään ihmettele että juuri nämä on aivottomasti porsineet ja osa varmaan sossun tuella. Sota ja ydinsodan uhka on heille sama asia kuin että voisi jäädä koska tahansa auton alle. Ei vaan kannata stressata eikä katsoa uutisia. Kyllä elämä vaan kantaa. Menkää sanomaan noin niille ukrainalaisille pommien keskellä.

Mikähän alue on nyt tämä turvallinen paikka maailmassa? Afrikka?

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on näkynyt sellaista tekstiä sodasta että en yhtään ihmettele että juuri nämä on aivottomasti porsineet ja osa varmaan sossun tuella. Sota ja ydinsodan uhka on heille sama asia kuin että voisi jäädä koska tahansa auton alle. Ei vaan kannata stressata eikä katsoa uutisia. Kyllä elämä vaan kantaa. Menkää sanomaan noin niille ukrainalaisille pommien keskellä.

En minäkään lähtisi vertaamaan jotain jakkaralta putoamista ja siitä aiheutunutta kuolemaa sotaan! Oletteko nyt ihan tosissanne, että kuolema olisi se pahin asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta AV-postaajaa olisi jäänyt syntymättä, jos heidän vanhempansa olisivat jättäneet lapset tekemättä Jugoslavian sotien vuoksi?

Ohis

Välillä toivon, että olisivat jättäneet tekemättä. Pitäisi olla kiitollinen elämästä, vaikka ei tässä pallolla talsimisessa ole mitään erikoista.

Sama juttu, olisivat vaan jättäneet tekemättä. Ei ole ollut kummoinen kokemus tämä elämä, olisi säästynyt paljolta p*skalta jos ei olisi olemassa. Ei ne pari hyvää hetkeä ole tämän kurjuuden arvoista.

Samaa olen miettinyt jo ennen Ukrainan sotaa. Koulumaailma on mennyt aivan hirveäksi inkluusion myötä, yhteiskunnassa annetaan tilaa häiriköille ja ammattiloukkaantujille, kotimaa täyttyy ihmisistä jotka eivät tänne kuulu, elämä yleisesti vaikeutunut ja maailman tilanne kurja. Jos olisin 90-luvulla tiennyt sen mitä tiedän nyt en olisi uskaltanut hankkia yhtään lasta.

On parempi, kun ei tiedetä tulevasta mitään. Elämä on tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on näkynyt sellaista tekstiä sodasta että en yhtään ihmettele että juuri nämä on aivottomasti porsineet ja osa varmaan sossun tuella. Sota ja ydinsodan uhka on heille sama asia kuin että voisi jäädä koska tahansa auton alle. Ei vaan kannata stressata eikä katsoa uutisia. Kyllä elämä vaan kantaa. Menkää sanomaan noin niille ukrainalaisille pommien keskellä.

En minäkään lähtisi vertaamaan jotain jakkaralta putoamista ja siitä aiheutunutta kuolemaa sotaan! Oletteko nyt ihan tosissanne, että kuolema olisi se pahin asia?

Pointtina on se, että elämässä voi sattua mitä tahansa! Turha hukata elämää murehtimalla kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajatellut. Joojoo-maassa ei ole enää turvallista enkä halua elää maassa jossa todellinen sodan pelko koko ajan olemassa. Kannattaa lähteä turvallisempaan maahan, niin kuin moni jo tehnyt.

Tämä perusturvan puute mahdollisen sodan takia on paha turvallisuuden puute. Olen kasvanut turvallisessa ja onnellisessa perheessä, ainakin minua tämä tilanne ahdistaa ja kyllä se heijastuu lapsiinkin maassamme vaikka sitä ei haluta myöntää.

Jos olet kasvanut turvallisessa perheessä niin luulisi että sinulla on nyt tarpeeksi perusturvallisuutta, ettei tarvitsisi ahdistua. Maailmassa on miljoonia ja miljoonia ihmisiä, jotka on aina eläneet turvattomasti ja hekin selviävät elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa ajatellut. Joojoo-maassa ei ole enää turvallista enkä halua elää maassa jossa todellinen sodan pelko koko ajan olemassa. Kannattaa lähteä turvallisempaan maahan, niin kuin moni jo tehnyt.

Tämä perusturvan puute mahdollisen sodan takia on paha turvallisuuden puute. Olen kasvanut turvallisessa ja onnellisessa perheessä, ainakin minua tämä tilanne ahdistaa ja kyllä se heijastuu lapsiinkin maassamme vaikka sitä ei haluta myöntää.

Jos olet kasvanut turvallisessa perheessä niin luulisi että sinulla on nyt tarpeeksi perusturvallisuutta, ettei tarvitsisi ahdistua. Maailmassa on miljoonia ja miljoonia ihmisiä, jotka on aina eläneet turvattomasti ja hekin selviävät elämästä.

Ohis, elämästä selviäminenkö on se pointti? Olen minäkin siinä mielessä selvinnyt että olen toistaiseksi hengissä. Elämänlaatu on sitten ihan toinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä palstalla on näkynyt sellaista tekstiä sodasta että en yhtään ihmettele että juuri nämä on aivottomasti porsineet ja osa varmaan sossun tuella. Sota ja ydinsodan uhka on heille sama asia kuin että voisi jäädä koska tahansa auton alle. Ei vaan kannata stressata eikä katsoa uutisia. Kyllä elämä vaan kantaa. Menkää sanomaan noin niille ukrainalaisille pommien keskellä.

En minäkään lähtisi vertaamaan jotain jakkaralta putoamista ja siitä aiheutunutta kuolemaa sotaan! Oletteko nyt ihan tosissanne, että kuolema olisi se pahin asia?

Pointtina on se, että elämässä voi sattua mitä tahansa! Turha hukata elämää murehtimalla kaikkia mahdollisia kauhuskenaarioita.

Tämä nyt on tiedossa jokaisella ihmisellä.

Itselläni täysin päinvastaisia ajatuksia. Lapseni tuo minulle valtavasti iloa ja pakottaa keskittymään elämään tässä ja nyt. Lapsen huolettomuus ja iloisuus on kyynistymisriskin rajoilla olevalle aikuiselle todella virkistävää. Rakastan lapsiani enemmän kuin mitään, eteenpäin mennään ja koitetaan nauttia elämästä aina kun mahdollista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monta AV-postaajaa olisi jäänyt syntymättä, jos heidän vanhempansa olisivat jättäneet lapset tekemättä Jugoslavian sotien vuoksi?

Ohis

Välillä toivon, että olisivat jättäneet tekemättä. Pitäisi olla kiitollinen elämästä, vaikka ei tässä pallolla talsimisessa ole mitään erikoista.

Mikään pakko ei ole olla kiitollinen. Jos ei ole, ei ole. Moni kuitenkin on, kaikista vaikeuksista huolimatta.

Maailmassa on aina ollut sotia ja konflikteja, lamaa, sairauksia, ihmisvihaa, rasismia, rikollisuutta, eriarvoisuutta, kiusaamista, avioeroja, kuolemaa ym ym..... miten olet elänyt koko elämäsi ettet ole näitä tajunnut??? Etkö koskaan pohtinut maailmamenoa nuorena?

Onko itselläsi aina koko elämä mennyt kultalusikka suussa, on älyllistä pääomaa jakaa jälkipolvelleen, on taloudellista kapasiteettia jakaa ja henkistä hyvinvointia, terveyttä, elinvoimaa??

Lastenteko tai edes harkinta pitäisi ulottua kaikkiin näihin. Lapsi on ISOIN vastuu elämässä. Käytännössä kannat huolta lapsestasi koko elämäsi kuolemaasi saakka vaikk hän 18- v täyttääkin.