Lue keskustelun säännöt.
Oletko nähnyt sotaunia?
04.03.2022 |
Minä ole säästynyt vielä toistaiseksi, vaikka seurannut sotaa jo vajaan viikon.
Kommentit (38)
En sodasta, mutta näin hiljattain unta että Putin sisäpiiriläisineen (Lavrov, Shoigu, Naryshkin, Medvedev jne.) istui pöydän ääressä ja halusivat pelata korttia. Minun olisi kuulemma pitänyt jakaa kortit, mutta ne olisi pitänyt jakaa jollakin erityisellä tavalla jota en tietenkään osannut. Annoin korttipakan Lavroville joka sai jakaa kortit oikealla tavalla ja kipitin itse äkkiä jonnekin kauas taka-alalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko tosissaan teitä ahdistaa sota ukrainassa?
Mies54v
Näin unta, että lapsuudenkodin tiellä oli jouluvalot ja muuten rauhallista, mutta lenteli ihmisiä jonkun verran seuraamaan kykeneviä ohjuksia, jotka olivat n. vaaksan kokoisia valoputkia, ja etsin niiltä suojaa.
Muita sotaan liittyviä unia en ole Ukrainan johdosta ainakaan nähnyt.
Olen usein nähnyt unta että olen sodassa ja siellä on ollut hauskaa ja miehekästä.
Nuorempana ajattelin palkkasotilaaksi menoa, mutta se ei loppujen lopuksi ollut niin iso juttu joka olisi välttämättä pitänyt tehdä.
Sota voi olla yksilölle ainutkertainen kokemus ja eihän sodassa kaikki ole pahaa, se on monesti kansakuntaa yhdistävä asia joka kantaa useamman vuosikymmenen.
Mutta mistään Ukrainan sodasta tai mistään muustakaan uutisista olleista sodista en ole nähnyt unia.
t. Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsinaisesti itse sodasta, mutta kiinteästi siihen liittyen. Enkä voi sitä sanoiksi pukea, jotta ketju ei poistu.
Sodan koko kuvan näen kun seuraan monia eri alustoja ja hyökkääjän kokemat tappiot nostaa erityisesti mieltä.
Illalla viimeiseksi katson muutaman mielenrauhaa tuottavia videoita. Nuo ei tule uniin.
Vierailija kirjoitti:
No oli viime yön unikin hieman outo: tyynellä aurinkoisella säällä näkyi, kun sankka lumimyrsky (pilven raja oli tasainen kuin peitto) lähestyi. Päätin vaihtaa maisemaa hyvän sään aikaan. Seuraavaksi olinkin ulkomaalaisessa, fantastisessa ja futuristisessa ("ei tästä maailmasta"), kotoisassa ja erittäin viihtyisässä luksushotellissa... läheiseni esitteli sitä minua; minäkin voisin vielä päästä sinne.
Tämä sijoittui pajaan, jossa tehtiin niin outoja juttuja, etten kehdannut niistä kirjoittaa. Siihen liittyi ampiaiset, savi, ja liima... Unessa olin itsekseni miettinyt, tosissaanko he väkertävät niitä juttuja.
Viime yönäkin näin outoa unta. Tuntui, että poikkeukselliselta minulle.
Oli suuri, vaaleanbeige korkea rakennus ulkomailla, jossa oli maan johtohenkilöt mutta yksikään heistä ei näyttänyt tyypilliseltä poliitikoilta tms. He olivat jotain vaikuttajia kuitenkin. Yksi heistä näytti filosofilta kyläläisen tai maanviljelijän asussa. Näin heitä, sillä rakennus joutui yllättäen tulituksen kohteeksi, ja he olivat pakenemassa. Maanviljelijä tai mikä lie pakeni paikalta; minä olin pelkkä tarkkailija.
Oudoin hahmo oli... (mietin jo unessakin, näenkö näkyjä!) rakennuksesta ulos syöksähtänyt pienikokoinen, harvakarvainen norsu, joka oli rampa (minulle oli päivällä näytetty videota, jossa juoksi 2-raajainen koira, olin aiemmin samana päivänä myös hämmästellyt erään sähköpyörätuolin kovaa vauhtia) ja istui pienessä tavallisessa pyörätuolissa. Hänellä oli päässään isohko hattu ja yllään tummanharmaa puku, kärsä oli vaakatasossa ja sojotti suoraan eteen; hän sijouittui varman oloisesti rakennuksen eteen, vasemmalle näkymääni, ja oli valmis puolustautumaan ampuen. En hahmottanut hänellä asetta, mitään ei näkynyt eikä kuulunut, silti hän muka tulitti tai jotain! Tiesin että hän oli se porukasta, joka jäi selvittelemään kaaosta. En yhtään tiedä, kuka kaaoksen aiheutti.
En ehkä muista kaikkia tapahtumia, mutta seuraavaksi olin ko. rakennuksen tapapihalla ja minun oli löydettävä suojapaikka. Ihan hullua, mutta yritin kyhätä suojaa rykelmässä kasvavien suurten pensaiden kuivista alaoksista, jotka jo valmiiksi muodostivat bambumaista seinämää. Muistan toivoneeni, että kyhäelmä pysyy pystyssä (eikä kukaan yllätä minua yöllä?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime yönä näin painajaisunta että sota alkoi täällä, vessan ikkunasta näin että lähistöllä rupesi räjähtelemään ihan jatkuvalla syötöllä, mutta olin kumminkin jossain muualla kuin kotonani.
Katsoin epäuskoisena että ei voi olla totta, jouduimme sitten kuitenkin sotaan :/
Paikalle tunkeutui jotain asemiehiä, onnistuin luikertelemaan pakoon ryömimällä jonkin takahuonekäytävän ikkunanvierusseinän vierusta pitkin ikkunan alatasoa matalammalla, ettei ulkopuoleltakaan nähtäisi minua, pääsin ulos, mutta jotenkin huomasivat kuitenkin, juoksuksi meni ja jotenkin onnistuin pääsemään entiselle kotipaikkakunnalle, jossa tiesin pienempiä polkuja joita pitkin eksyttää jäljestäjät. Uni keskeytyi sitten herätyskelloon.
Näin ihan karmeaa surrealismipainajaista.
Siinä oli peltomaisemaa järven rannalla. Pellon keskellä oli outo laatikkorakennelma.
Siihen lahteen lipui ääneti punainen vene, joka ampui jonkin ammuksen kohti laatikkoa.
Laatikko avautui ja sieltä alkoi kohota taivasta kohti jättimäinen hahmo, joka muistutti lonkeromaisine raajoineen niitä kuumalla ilmalla puhallettavia jättimäisiä liehuvia festarihahmoja.
Sitten kun hahmo oli kohonnut täyteen mittaansa, varmaan 100 metriä, se alkoi ampua kaikkea liikkuvaa. Yritin paniikissa ryömiä ja piiloutua kiven koloon. Siihen uni loppui.
Pulssi oli noin 200 minuutissa herätessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
uuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuu
Viime yönä näin unta, jossa olin kavereiden kaa kaupungilla ja sitten piknikillä. Uni päättyi tavalla, joka ehkä muistuttaa sota-aihetta tai ehkä minä vain halusin tulkita sen niin.
Unessa seikkailimme aluksi Turussa, Börsin ja Teerenpelin välisellä alueella; paikka oli "kuin Strömsössä" (ei tietoakaan pölystä ja melusta, kaikki oli fantastista, ja nautimme olostamme...)
Jos oikein muistan, paikka muuttui niin, että kun istahdimme syömään eväitä, olimmekin mäen päällä ja Aurajoen tilalla oli Välimeri tms.
Juuri kun olin viipaloimassa meille omenaa, aurinko laski - se tapahtui niin nopeasti, etten edes nähnyt aurinkoa. Yhtäkkiä taivaassa vain oli himmeä pinkki kajo ja taivas oli muuten luumun sävyinen (luonnoton), tumma.
Kiinnitin ääneen huomiota siihen, kuinka nopeasti taivas hämärtyi. Sitten sanoin kavereille seuraavan havaintoni: "katsokaa, pimeys tulee asteittain!" sillä taivas oli muutaman sekunnin välein hitusen pimeämpi. Ero tapahtui sykäyksenomaisesti, enkä aivan tiennyt, kuuluiko niin olla.
Sanoin vielä: "Nyt mennään, ja äkkiä." Ajattelin ihan vain, että pimeys oli yllättämässä meidät.
Seuraavaksi näin, kuinka valoisuuden viimeinen aste katosi (pimeys) ja samalla taivaasta kuului pamaus (lyhytkestoinen, ei kaikunut).
En pelännyt, mutta heräsin ja ajattelin heti, että pamaus oli ymmärrettävä piirre sodassa ja tässä pölössä unessa oli siis lainattu efekti.
Pääasia oli, että luonnonlaki ("maailmankirjat") säilyy. Rajansa unen tapahtumillakin 😤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joitakin päiviä ENNEN Venäjän invaasiota Ukrainaan (jolloin en edes tiennyt invaasion mahdollisuudesta, sillä en seuraa uutisia) näin kummallista unta, joka ei ollut minulle tyypillinen. En tiedä, liittyikö uni sotaan, mutta jotain sotaan liittyviä elementtejä siinä oli... Ennen unta en ajatellut sotaa.
Unessa olin suuressa, autiossa kerrostalossa, jossa oli vain betoniseiniä ja nekin osin hajalla. Eräässä hämärässä nurkassa oli kasa erikokoisia, pieniä (pituus alle metri) puisia arkkuja. Kasasta kuului vaimeaa ihmisen vaikerrusta; vauvan itkua. Etsin arkkua, josta kuului ääni, ja juttelin samalla rahoittavasti: "Minä löydän sinut. Otan sinut. Ja pidän sinusta hyvää huolta." Seuraavaksi käsissäni oli pieni alaston ihminen, jonka soikeaa päälakea katselin. Kallo oli ehkä appelsiinin kokoinen, ja mietin oliko hän tullut maailmaan ennenaikaisesti. Laitoin hänet paitani alle, rintojen väliin, jotta hän pysyisi lämpimänä. Sanoin hänelle: "Minulla ei kylläkään ole maitoa..."
Sitten lähdin vetämään potkulaudallani. Rakennuksesta oli poistuttava nopeasti, en muista miksi. Ehdin ulos, ennen kuin joukko suomalaisia virkailijoita, ympäristöviranomaisia ja pankkivirkailijoita (!?) olivat menossa rakennukseen. He olivat juuri ympäröineet rakennuksen piha-alueen kelta-mustalla teippillä (?). Juttelin heidän kanssaan, mutta en kertonut mitään löytämästäni ihmisestä enkä muistaakseni edes arkuista. Muistaakseni kerroin heille mielipiteeni, ettei rakennukseen kannata mennä, mutta heillä oli joku tehtävä. Ajattelin itsekseni: siitä tulee paljon, paljon pidempi tehtävä, kuin ehkä nyt ajattelette. Minulla oli edelleen kiire pois.
Potkulautani ansiosta pääsin hienosti vuoristotietä alas, näin meren iltapäiväauringossa. Vauva "katosi" tai unohtui, ja taisinkin herätä, ennen kuin pääsin mäen alas.
No oli viime yön unikin hieman outo: tyynellä aurinkoisella säällä näkyi, kun sankka lumimyrky (pilven raja oli tasainen kuin peitto) lähestyi. Päätin vaihtaa maisemaa hyvän sään aikaan. Seuraavaksi olinkin ulkomaalaisessa, fantastisessa ja futuristisessa ("ei tästä maailmasta"), kotoisassa ja erittäin viihtyisässä luksushotellissa... läheiseni esitteli sitä minua; minäkin voisin vielä päästä sinne.
Minä näin 13.3.2022 sen unen, jossa lentokoneen reittiin tuli muutos kesken lennon, ja laskeuduimme Taiwaniin. ("Oletteko nähneet sotaunia, ja jos olette, niin millaisia?") En tiedä, oliko sekään varsinaisesti sotauni... ehkä.
Ukrainalaiset myyvät lapsia systemaattisesti - en tiennyt tästä viime vuonna, kun unen näin, vaikka ihmis-/elinkauppa on ollut huomattavaa ja siitä on raportoitu jo kauan sitten.
Asiasta enemmän oheisessa videossa, alkaen kohdasta 36:53. (Huom. 45!)
You won't BELIEVE what's in this Ukraine bunker! https://www.youtube.com/live/cJDZO8e6dIg?feature=share
Ukrainalainen aksentti englannissa on muuten harvinaisen ruma: veltto, oksettava urputus. Siitä puuttu voima ja elo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin päiviä ENNEN Venäjän invaasiota Ukrainaan (jolloin en edes tiennyt invaasion mahdollisuudesta, sillä en seuraa uutisia) näin kummallista unta, joka ei ollut minulle tyypillinen. En tiedä, liittyikö uni sotaan, mutta jotain sotaan liittyviä elementtejä siinä oli... Ennen unta en ajatellut sotaa.
Unessa olin suuressa, autiossa kerrostalossa, jossa oli vain betoniseiniä ja nekin osin hajalla. Eräässä hämärässä nurkassa oli kasa erikokoisia, pieniä (pituus alle metri) puisia arkkuja. Kasasta kuului vaimeaa ihmisen vaikerrusta; vauvan itkua. Etsin arkkua, josta kuului ääni, ja juttelin samalla rahoittavasti: "Minä löydän sinut. Otan sinut. Ja pidän sinusta hyvää huolta." Seuraavaksi käsissäni oli pieni alaston ihminen, jonka soikeaa päälakea katselin. Kallo oli ehkä appelsiinin kokoinen, ja mietin oliko hän tullut maailmaan ennenaikaisesti. Laitoin hänet paitani alle, rintojen väliin, jotta hän pysyisi lämpimänä. Sanoin hänelle: "Minulla ei kylläkään ole maitoa..."
Sitten lähdin vetämään potkulaudallani. Rakennuksesta oli poistuttava nopeasti, en muista miksi. Ehdin ulos, ennen kuin joukko suomalaisia virkailijoita, ympäristöviranomaisia ja pankkivirkailijoita (!?) olivat menossa rakennukseen. He olivat juuri ympäröineet rakennuksen piha-alueen kelta-mustalla teippillä (?). Juttelin heidän kanssaan, mutta en kertonut mitään löytämästäni ihmisestä enkä muistaakseni edes arkuista. Muistaakseni kerroin heille mielipiteeni, ettei rakennukseen kannata mennä, mutta heillä oli joku tehtävä. Ajattelin itsekseni: siitä tulee paljon, paljon pidempi tehtävä, kuin ehkä nyt ajattelette. Minulla oli edelleen kiire pois.
Potkulautani ansiosta pääsin hienosti vuoristotietä alas, näin meren iltapäiväauringossa. Vauva "katosi" tai unohtui, ja taisinkin herätä, ennen kuin pääsin mäen alas.
No oli viime yön unikin hieman outo: tyynellä aurinkoisella säällä näkyi, kun sankka lumimyrky (pilven raja oli tasainen kuin peitto) lähestyi. Päätin vaihtaa maisemaa hyvän sään aikaan. Seuraavaksi olinkin ulkomaalaisessa, fantastisessa ja futuristisessa ("ei tästä maailmasta"), kotoisassa ja erittäin viihtyisässä luksushotellissa... läheiseni esitteli sitä minua; minäkin voisin vielä päästä sinne.
Minä näin 13.3.2022 sen unen, jossa lentokoneen reittiin tuli muutos kesken lennon, ja laskeuduimme Taiwaniin. ("Oletteko nähneet sotaunia, ja jos olette, niin millaisia?") En tiedä, oliko sekään varsinaisesti sotauni... ehkä.
Ukrainalaiset myyvät lapsia systemaattisesti - en tiennyt tästä viime vuonna, kun unen näin, vaikka ihmis-/elinkauppa on ollut huomattavaa ja siitä on raportoitu jo kauan sitten.
Asiasta enemmän oheisessa videossa, alkaen kohdasta 36:53. (Huom. 45!)
You won't BELIEVE what's in this Ukraine bunker! https://www.youtube.com/live/cJDZO8e6dIg?feature=share
Ukrainalainen aksentti englannissa on muuten harvinaisen ruma: veltto, oksettava urputus. Siitä puuttu voima ja elo.
Sasha's Story: An Insider's Perspective on Child Sex Slavery | #12
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin päiviä ENNEN Venäjän invaasiota Ukrainaan (jolloin en edes tiennyt invaasion mahdollisuudesta, sillä en seuraa uutisia) näin kummallista unta, joka ei ollut minulle tyypillinen. En tiedä, liittyikö uni sotaan, mutta jotain sotaan liittyviä elementtejä siinä oli... Ennen unta en ajatellut sotaa.
Unessa olin suuressa, autiossa kerrostalossa, jossa oli vain betoniseiniä ja nekin osin hajalla. Eräässä hämärässä nurkassa oli kasa erikokoisia, pieniä (pituus alle metri) puisia arkkuja. Kasasta kuului vaimeaa ihmisen vaikerrusta; vauvan itkua. Etsin arkkua, josta kuului ääni, ja juttelin samalla rahoittavasti: "Minä löydän sinut. Otan sinut. Ja pidän sinusta hyvää huolta." Seuraavaksi käsissäni oli pieni alaston ihminen, jonka soikeaa päälakea katselin. Kallo oli ehkä appelsiinin kokoinen, ja mietin oliko hän tullut maailmaan ennenaikaisesti. Laitoin hänet paitani alle, rintojen väliin, jotta hän pysyisi lämpimänä. Sanoin hänelle: "Minulla ei kylläkään ole maitoa..."
Sitten lähdin vetämään potkulaudallani. Rakennuksesta oli poistuttava nopeasti, en muista miksi. Ehdin ulos, ennen kuin joukko suomalaisia virkailijoita, ympäristöviranomaisia ja pankkivirkailijoita (!?) olivat menossa rakennukseen. He olivat juuri ympäröineet rakennuksen piha-alueen kelta-mustalla teippillä (?). Juttelin heidän kanssaan, mutta en kertonut mitään löytämästäni ihmisestä enkä muistaakseni edes arkuista. Muistaakseni kerroin heille mielipiteeni, ettei rakennukseen kannata mennä, mutta heillä oli joku tehtävä. Ajattelin itsekseni: siitä tulee paljon, paljon pidempi tehtävä, kuin ehkä nyt ajattelette. Minulla oli edelleen kiire pois.
Potkulautani ansiosta pääsin hienosti vuoristotietä alas, näin meren iltapäiväauringossa. Vauva "katosi" tai unohtui, ja taisinkin herätä, ennen kuin pääsin mäen alas.
No oli viime yön unikin hieman outo: tyynellä aurinkoisella säällä näkyi, kun sankka lumimyrky (pilven raja oli tasainen kuin peitto) lähestyi. Päätin vaihtaa maisemaa hyvän sään aikaan. Seuraavaksi olinkin ulkomaalaisessa, fantastisessa ja futuristisessa ("ei tästä maailmasta"), kotoisassa ja erittäin viihtyisässä luksushotellissa... läheiseni esitteli sitä minua; minäkin voisin vielä päästä sinne.
Minä näin 13.3.2022 sen unen, jossa lentokoneen reittiin tuli muutos kesken lennon, ja laskeuduimme Taiwaniin. ("Oletteko nähneet sotaunia, ja jos olette, niin millaisia?") En tiedä, oliko sekään varsinaisesti sotauni... ehkä.
Ukrainalaiset myyvät lapsia systemaattisesti - en tiennyt tästä viime vuonna, kun unen näin, vaikka ihmis-/elinkauppa on ollut huomattavaa ja siitä on raportoitu jo kauan sitten.
Asiasta enemmän oheisessa videossa, alkaen kohdasta 36:53. (Huom. 45!)
You won't BELIEVE what's in this Ukraine bunker! https://www.youtube.com/live/cJDZO8e6dIg?feature=share
Suomalaistenkin rahoilla???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joitakin päiviä ENNEN Venäjän invaasiota Ukrainaan (jolloin en edes tiennyt invaasion mahdollisuudesta, sillä en seuraa uutisia) näin kummallista unta, joka ei ollut minulle tyypillinen. En tiedä, liittyikö uni sotaan, mutta jotain sotaan liittyviä elementtejä siinä oli... Ennen unta en ajatellut sotaa.
Unessa olin suuressa, autiossa kerrostalossa, jossa oli vain betoniseiniä ja nekin osin hajalla. Eräässä hämärässä nurkassa oli kasa erikokoisia, pieniä (pituus alle metri) puisia arkkuja. Kasasta kuului vaimeaa ihmisen vaikerrusta; vauvan itkua. Etsin arkkua, josta kuului ääni, ja juttelin samalla rahoittavasti: "Minä löydän sinut. Otan sinut. Ja pidän sinusta hyvää huolta." Seuraavaksi käsissäni oli pieni alaston ihminen, jonka soikeaa päälakea katselin. Kallo oli ehkä appelsiinin kokoinen, ja mietin oliko hän tullut maailmaan ennenaikaisesti. Laitoin hänet paitani alle, rintojen väliin, jotta hän pysyisi lämpimänä. Sanoin hänelle: "Minulla ei kylläkään ole maitoa..."
Sitten lähdin vetämään potkulaudallani. Rakennuksesta oli poistuttava nopeasti, en muista miksi. Ehdin ulos, ennen kuin joukko suomalaisia virkailijoita, ympäristöviranomaisia ja pankkivirkailijoita (!?) olivat menossa rakennukseen. He olivat juuri ympäröineet rakennuksen piha-alueen kelta-mustalla teippillä (?). Juttelin heidän kanssaan, mutta en kertonut mitään löytämästäni ihmisestä enkä muistaakseni edes arkuista. Muistaakseni kerroin heille mielipiteeni, ettei rakennukseen kannata mennä, mutta heillä oli joku tehtävä. Ajattelin itsekseni: siitä tulee paljon, paljon pidempi tehtävä, kuin ehkä nyt ajattelette. Minulla oli edelleen kiire pois.
Potkulautani ansiosta pääsin hienosti vuoristotietä alas, näin meren iltapäiväauringossa. Vauva "katosi" tai unohtui, ja taisinkin herätä, ennen kuin pääsin mäen alas.
No oli viime yön unikin hieman outo: tyynellä aurinkoisella säällä näkyi, kun sankka lumimyrky (pilven raja oli tasainen kuin peitto) lähestyi. Päätin vaihtaa maisemaa hyvän sään aikaan. Seuraavaksi olinkin ulkomaalaisessa, fantastisessa ja futuristisessa ("ei tästä maailmasta"), kotoisassa ja erittäin viihtyisässä luksushotellissa... läheiseni esitteli sitä minua; minäkin voisin vielä päästä sinne.
Minä näin 13.3.2022 sen unen, jossa lentokoneen reittiin tuli muutos kesken lennon, ja laskeuduimme Taiwaniin. ("Oletteko nähneet sotaunia, ja jos olette, niin millaisia?") En tiedä, oliko sekään varsinaisesti sotauni... ehkä.
Ukrainalaiset myyvät lapsia systemaattisesti - en tiennyt tästä viime vuonna, kun unen näin, vaikka ihmis-/elinkauppa on ollut huomattavaa ja siitä on raportoitu jo kauan sitten.
Asiasta enemmän oheisessa videossa, alkaen kohdasta 36:53. (Huom. 45!)
You won't BELIEVE what's in this Ukraine bunker! https://www.youtube.com/live/cJDZO8e6dIg?feature=share
Tässä ilman introa, ja vain ko. aihe:
"These are BABY factories" Ukraine baby bunker exposed!
Näin unta että olin etulinjassa ja muistelin haniani. Sitten heräsin ja laitoin sumpin pihisemään.
Nyt ollaan taas sarjassa "vain suomi " jutut.
Psst. Igor. Ukraina ei ole NATOssa. Sehän se tässä on ongelma.
No ei hätiä, kyllä teidät sieltä häädetään samoin kuin Moldovasta. Ja Ruotsi ja Suomi liittyvät NATOon.