Kertokaa miten tämä tilanne pitäis hoitaa...

tuohan oli kuin minun puolisoani olis kuvailtu. Vaihdan lamput, teen pienet remontit, laitan ruoat, astiat, siivoan, pyykkään, ulkolen lasten kanssa 2kertaa päivässä. Mies hoitaa työnsä ja makaa sohvalla illat. Mulla ei ole koskaan sitä omaa aikaa.

Isoäitini sanoi minulle esikoiseni synnyttyä, että äidin tehtävä on hoitaa vauvaa. Tietysti siihen kuuluu pyykinpesua, ruoanlaittoa yms, mutta asunnon ei tarvi olla tip top kun mies tulee illalla kotiin.



Itse olen kyllä ollut onnekas kun mieheni on aina osallistunut kodin ja lastenhoitoon, myös silloin kun olen ollut äitiyslomalla. Yritä keskustella miehesi kanssa vielä, kyllä hänenkin on ymmärrettävä ettei edes pienen lapsen äitiä voi lukita neljän seinän sisälle vauvan kanssa. Hoidat päivät pientä lastanne, joka on siis myös yhtä paljon hänen, iltaisin sinulla on samat oikeudet käydä ulkona tuulettumassa kuin isälläkin.

Vaikka MML:n hoitaja yhdeks illaks viikossa hoitamaan, niin pääsisit menemään. Luulis ukonkin miettivän vähän asioita, kun joku muu naispuolinen tulee kotiisi lapsenhoitajaks.

Siksipä miehesi olisi hyvä alkaa ottaa vastuuta hoidosta edes vähän. Ja jottet olisi koko ajan neuvomassa miten lasta tulee hoitaa, on parempi ettet ole kotona, vaan miehesi joutuu itse ratkomaan pienet ongelmatilanteet, kuten miten pylly pestään ja vaippa laitetaan oikein päin, ei liian tiukalle mutta kuitenkin niin että pysyy napakasti päällä. Tai miten body puetaan kiemurtelevan lapsen päälle, lista on loputon.



Samalla hän oppii tulkitsemaan ja ymmärtämään vauvan viestejä paremmin. Hyvänen aika, mitä jos sairastuisit ja joutuisit sairaalaan vähäksi aikaa? Miten miehesi pärjäisi lapsen kanssa kahdestaan?

Joku ilta kun mies tulee töistä, teet homman selväksi. " Tässä on sulle vauva ja tossa sen ruuat ja vaipat. Mä lähden nyt pihalle ja tulen klo se ja se kotiin. Moro. Soita jos tulee aikuiselle miehelle ylitsepääsemättömiä ongelmia." Tasda-arvoa naiset!! Me tehdään ihan yhtälailla kotona se 8h työpäivä ja yleensä enemmänkin, ja vielä pirun surkeella palkalla. Kotihommat ja lastenhoidot puolitetaan illalla. Ja mitä nopeempaa ne saadaan tehtyä, sitä enemmän jää aikaa siihen sohvaperunana oloon. Kyllä rasittaa tollainen mamoilu ja alistuminen. Selkärankaa, kiitos!

ja lähde kaverin kanssa jonnekkin tuulettumaan. Jätä mies sinne tiskien keskelle.

että lähdet nyt kylille, viivyt muutaman tunnin. Käy kaupoissa ja kavereiden kanssa syömässä tms.



Siis ilmoitat vaan miehelle ja lähdet. Et pääse muuten. Ei ne tajua ennenkuin teet jotain konkreettista.

Ei se vaan ole niin helppoa jos on kotoa saanut täydellisen kynnysmaton mallin ja mies on sitä tyyppiä että se synkällä hiljaisuudella sitten antaa ymmärtää mitä on mieltä. Ja mies on tietysti kotoaan oppinut, ettei miehen tartte käydä tuvassa kuin syömässä. Mä voin puhua itseni vaikka punaiseksi perusteluja sille miksi mullakin pitäis olla vapaata. Mies ei sanoa mitään, suostuu vastahakoisesti vapaailtaan ja sama näytös näytellään taas uudestaan kun seuraavan kerran olen ihan rikki. Miehen suhtautuminen on sellaista, etten pysty aina edes nauttimaan siitä vapaasta, syyllisyydentunne puristaa rintaa.



Ja meidän lapsi on jo 2 vee, ja sillä on kyllä kova isi-ikävä koko ajan.

Sitten vasta erotaan jos mikään muu ei auta.

Se ei koskaan tee mitään lapsen kanssa eikä mitenkään osallistu hoitamiseen, jos en erikseen pyydä. Ja ihan joka asia pitää tosiaan pyytää. Jos pyydän hoitamaan iltapalan niin ei pese hampaita jne. Eli ei tee vapaaehtoisesti mitään.

sois puhelin jo puolen tunnin päästä, " koska tuut" kysyis lapset.



Ja meillä ainakin, olen todennut että äidin omille asioille lähteminen on ihan heitteillejättö. Lapset jää hoitamatta. Siis mies kun surffailee netissä ja pelaa tietsikalla ja lapset senkun huutaa vieressä. Ruoaksi antaa keksejä ja lenkkimakkaraa.. oon vähän kurkkua mylten täynnä tätä..



en ap

En käynyt juuri missään, koti sotkuinen, minä itkeskelin kun olin ihan kypsä. Jos jossain kävin, mies jo tunnin päästä soitti, että missäs viivyt.

Ole siinä sitten omaa aikaa viettämässä. Mielessä oli koko ajan, että kotiinkotiinkotiinäkkiä.



Mutta rupesin vaan käymään omissa jutuissa; kirppiksillä, kaupoilla, kävelemässä koiran kanssa. Ja mieskin " alistui" pikkuhiljaa ja nyt jo menee ihan mukavasti siinäkin mielessä, että lapsi on kasvanut (reilu 2v) ja ei enää " vaadi" niin kovin paljoa. Ja ihan kivaa heillä keskenään on, touhuavat kaikenlaista. Vastaavasti mies sitten käy omissa jutuissaan ja sitäkin kautta on hiffannut, että pitää toisenkin päästä ja sen, että joskus tollanen pre-uhmis on hankala ja hermo meinaa mennä.



Miehet ei muuten tajua, jollei niille pistä asioita nenän eteen ihan oikeasti.

Vierailija:

Ja meillä ainakin, olen todennut että äidin omille asioille lähteminen on ihan heitteillejättö.

en ap

Mies katsoo että on ihan ok esim. ottaa nokoset nojatuolissa kun äiti on poissa, vaikka lapsi on vielä minusta siihen ihan liian pieni. Olen sanonut etten hyväksy tuota nukkumista, mutta mies ei pidä sitä minään ja yhä uudestaan löydän sen nukkumasta.

ruuaksi olisikin vaan keksejä ja lenkkimakkaraa. Jotainhan sekin on..



Oikeasti, jaksamista!

Kyllä se psykiatri sille miehelle sitten kertoo, että kotiäitikin tarvii vapaata. Luulis sitten alkavan uskomaan.

Eli minäkin olen sitä mieltä, että sinä saatat olla masentunut. Syynä arviooni on se, että olet juuri kuin minä:

Vierailija:

etten ikinä saa mitään valmiiksi, etten jaksa edes yrittää. Roikun täällä ja tiskit jäävät tiskaamatta, koti siivoamatta, lehdet haravoimatta, hyvä kun saan lapsen perushuollon aikaiseksi.

.

Meillä yksi lapsi oli niin supervaativa, että hakeuduttiin perheneuvolaan. Sieltä saatiin vinkkejä, joiden avulla saadaan lapsi edes illalla nukkumaan. Mutta vajaa kaksi vuotta sinniteltiin ominemme, ja minä olen tietysti siinä ajassa uupunut ihan. Nyt sitten epäilevät minussa masennusta.

Ja se on juuri tuollaista, että kotona ei pieninkään rikka liikahda päivän aikana, ei tiskit hoidu, ei mikään. Olen vain netissä ja syötän lapset ja vaihdan vaipat. Mikään muu ei onnistu. Ei edes ajan varaaminen kampaajalta.

Meillä ainakin mies puhuu perheneuvolassa sellaisia asioita, joita ei kotona tule puhelluksi. Siksi ajattelen, että ehkä teilläkin kommunikointi paranisi lääkärin tmv. välityksellä.

Tarvitset todellakin muutakin elämää kuin olla kotona!

jotenkin niin korostunut kun oltiin molemmat töissä aamusta iltaan eikä sitä sotkua tullut sillä siivolla kuin nyt. Syötiinkin milloin sattuu ja kotosalla pääasiassa eineksiä. Ja ylipäänsä oltiin aika huolettomia asian suhteen, meillä ei ollut mitenkään erityisen siistiä. Nyt kun on lapsi asia on ihan eri.

Mutta kyllä se vaan niin on, että molempien puolisoiden tulee osallistua kodinhoitoon ja myös lasten hoitoon. Töissäkäynti EI OLE mikään peruste sille, ettei kotona tarvii tehdä mitään.



Nyt teet näin: Kerrot miehellesi, että sinusta työnjako teillä ei ole reilu. Kysy häneltä, onko hänen mielestään järkevää ajatella sitten niin, että kun sinä menet töihin, ei SINUNKAAN tarvitse tehdä mitään kotitöitä? Kysy, kuka ne sitten tekee? Jos sanoo, että tehdään puoliksi, niin sitten sille täytyy havainnollistaa se, että sinä teet lapsen kanssa kotona samanpituisen työpäivän kuin hän työpaikallaan + työmatkalla. Loppu aika pitäisi jo nyt jakaa tasan.



Jos ei mene perille, hänen TÄYTYY kokeilla lapsen hoitoa yksin vaikka edes viikonlopun ajan, mieluiten niin, että sinä menet töihin/opiskelemaan, ja miehesi jää koti-isäksi. Sitten sen vasta tajuaa, mitä työtä lasten ja kodinhoito on...



nimimerkillä (yllätys yllätys) KOTI-ISÄNÄ OLLUT

Olen ollut samantyylisessä tilanteessa tai no en ihan. Siis kun mies tulee kotiin niin auttaa hän kyllä kotitöissä ja tekee viikonloppuna ulkotyöt. Viikonloppusin hän on myös paljon lasten kanssa, voin vapaasti käydä kampaajalla tai kuntosalilla yms. Olen silti ollut aika turhautunut joka päiväisiin rutiineihin ja kaivannut enemmän vapaa aikaa ja apua lastehoidossa. Tästä syystä palkkasin meille viikottaista siivousapua ja lastehoitajan joka tekee 12h/viikko. Olen nyt paljon onnellisempi ja saan enemmän aikaan kotona. Myös lasten kanssa jaksan paremmin. Mies on saanut iloisen ja elivoimaisen vaimonsa takaisin

Ihan täysin samaa mieltä! Mikä oikeus on aikuisella ihmisellä tulla kotiin, syödä toisen laittamaa ruokaa, ja sitten vain maata/tehdä omia juttujaan?! Yhtä hyvin voi sitten asua jossain muualla jos ei kerta kiinnosta tehdä yhtään mitään oman perheensä eteen. Minkälaisen mallin haluat omalle lapsellesi normaalista perhe-elämästä? Sellaisen jossa mies voi tehdä mitä haluaa ja missä haluaa, kun naisen täytyy raataa kellon ympäri pääsemättä koskaan minnekään!



Tee nyt asialle jotain hyvä nainen!