Miten paljon periksi uhmikselle?

Kun kysyit niin tässä se mitä meillä olisi tehty kolmen lapsen kokemuksella :-)



Eli tuon alemman jutun olisin tehnyt aivan samalla tavalla :



" ...iltasuihkun jälkeen oli vuorossa hammaspesu ja iltasatu. Tällä kertaa isä hoiteli 3kk vauvaa ja äiti päätti hoitaa hampaanpesun. Sovittiin että äiti pesee hampaat ja isä tulee lukemaan iltasadun. 3veepä ei kuitenkaan suostunut hampaanpesulle sitten millään, vaati vaan isiä paikalle. Lopulta koppasin pojan kainaloon ja harjasin hampaat pakolla. Siitä seurasi entistä suurempi huuto ja kun isä lähti viemään poikaa nukkumaan, niin huusi vaan hysteerisenä äitiä. Minä taas vein vauvan iltapesulle ja aloin imettää..."



Mutta sitten tämän toisen osion olisin tehnyt erilailla:



" ...mutta 3veen äidin huuto oli niin karmea, että pakko oli mennä. Vaihdoimme siis poikia, isä otti nälkäisen vauvan ja äiti rauhoitteli uhmista, joka nyt halusi uudestaan hammaspesulle - pesi kiltisti itse ja sen jälkeen halusi että äiti lukee iltasadun. Niinpä sitten luin ja taustalla kuulin kuinka vauva huusi nälkäänsä...

Kun uhmis oli saatu onnellisesti nukkumaan vauva söi pitkään ja hartaasti vähän nyyhkyttäen välillä. Tosi paha oli oli jäkeen päin..."



Eli tässä minun toimintatapani:

Olisin imettänyt vauvaa normaalisti ja isä olisi edelleen vienyt poikaa nukkumaan. Kun hampaat on jo pesty niin ei niitä enää toista kertaa pestä. Mikäli poika ei rauhoitu niin isä olisi ottanut pojan syliinsä ja pitänyt siinä kunnes poika rauhoittuu, samalla hokien " rauhoitu, niin isi selittää" . Kun lapsi on rauhoittunut niin isi olisi selittänyt miksi äiti meni syöttämään vauvaa, eli koska vauva on vielä pieni eikä osaa odottaa ruokaansa ja hänellä on kova nälkä. Poika on jo " iso" ja osaa odottaa omaa vuoroaan. Ja luvannut että äiti käy imetyksen jälkeen sanomassa pojalle hyvät yöt ja halit ja pusut, mutta nyt isi lukee iltasadun.



Mikäli poika edelleenkin huutaa ja raivoaa, niin silloin isi sanoo että nyt lasken viiteen, mikäli raivoaminen ei lopu niin iltasatua ei lueta vaan käydään suoraan nukkumaan. Todennäköisesti poika alkaa riehua sitä että luetaaan,luetaan! Sitten lapselle sanotaan että rauhoitu ensin ja isi laskee viiteen. Tämän jälkeen isi voi ottaa kaapista 2 kirjaa ja sanoa pojalle että kumpi luetaan. Näin on hyvällä tuurilla lapsen huomio saatu kohdistettua muuhun kuin äidin huutamiseen. Jos kirjaa ei osata valita niin isi valitsee. Mikäli se ei pojalle kelpaa niin taas kerrotaan että se on nyt tämä kirja ja jos se ei käy niin sitten ei lueta mitään.



Eli idea tässä nyt on se että aikuinen kertoo lapselle mitä tehdään ja mikäli lapsi on rauhoittunut niin selittää lyhyesti miksi tehdään niinkuin tehdään. Lukemani perusteella lapsi kokeili että onko asia todella niin että isi laittaa minut nukkumaan....ai, saankin valita kun kovalla huudolla sainkin äidin tulemaan. Kokeilenpa ensi kerrallakin kun huudan tarpeeksi niin saan mitä haluan.



Ei ole helppoa, tiedän :-) Meillä varsinkin esikoinen 5v.kokeillut koko ikänsä tahtoaan ja venytellyt rajojaan. Vasta nyt alan olla oppinut pelin säännöt. Tehoaa hyvin myös 3.uhmikseen joka kanssa nyt kokeilee että onko asiat todella niin kuin vanhemmat sanoo. Rankkaa on välillä ja korvatulpat ovat meillä joskus ahkerassa käytössä, viimeksi eilen kun 3v.oli niin väsynyt että huusi vain kokoajan. Senpä vuoksi ei hänelle voinut lukea satua kun ei jaksanut sitä kuunnella ja simahtikin melkein heti kun oli rauhoittunut. Pari silitystä ja kups!



Näin ne lapset koulii meitä ja kasvattaa myös. Saiskohan jostain ostettua varapäreitä?



Toivottavasti tästä oli apua :-))

vauva menee ensiksi, uhmis saa jäädä toiseksi. Meillä on kotona 2-kuinen vauva ja 3,5-vuotias uhmaaja.



Meillä esikoinen on uhmisraivareissaan juuri samanlainen. Se vanhemmista, jolla olisi mahdollisuus olla hänen kanssaan, ei kelpaakaan. Ennen vauvaa olisimme saattaneetkin tehdä niin, että uhmaaja olisi saanut tahtonsa läpi (varsinkin juuri iltaisin,kun ei enää jaksaisi tapella), mutta vauvan syntymän jälkeen vauvan tarpeet kyllä menevät esikoisen tahdon edelle. Eli kuvailemassa tapauksessa olisin toiminut tuon hammaspesun kanssa juuri niinkuin toimitkin, mutta iltasatua en olisi mennyt lukemaan. Luulenpa, että esikoisesi olisi jossain vaiheessa kyllä hyväksynyt isän iltasadun lukijaksi.

Meillä ei tinttailuja sallita :) Tai saa tinttailla mutta " edut" alkavat aika nopsaan putoilla, siis juuri iltasadut esim.



Ja yritimme (ja kyllä edelleenkin) selvittää isoveljelle että miksi vauvaa pitää hoitaa/syöttää/nukuttaa jne silloin kun se itkee. Pikkuhiljaa kun pahin mustasukkaisuus meni ohi niin alkoi mennä paremmin mutta edelleen aina välillä vaaditaan yhtä aikaa ja nyt ei pieni enää välttämättä mene edelle. Riippuu tilanteesta.



Uhma jatkuu meillä sellaisena " minä tiedän paremmin" -tyyppisenä, mikä on myöskin tosi raivostuttavaa kun joutuu muka joka asian perustelemaan 4-vuotiaalle. Tämä sitten pienessä fiksussa päässään arvioi voiko äiti muka olla oikeassa... argh! Toistelen täällä päivät pitkät " No siksi kun äiti sanoo niin." ... ...



Tsemppiä!

Jos uhmaajana olisi ollut meidän keskimmäinen tuon ikäisenä olisin vaihtanut isän kanssa paikkoja siinä vaiheessa, kun olisi ilmoittanut, että haluaa isän pesemään hampaita. Siis varsinkin jos itse olisin väsynyt ja uhmis olisi sanonut sen edes suht tavanomaisella äänellä. Jos huuto tai muu vaativampi tahtominen olisi alkanut, olisin istunut vessassa vaikka tunnin ja odottanut, että huuto loppuu. Näin meillä aina toimittiin meidän erittäin temperamenttisen neidin kanssa. (Paitsi päiväkotiaamuina, mutta se onkin jo ihan eri tarina). Tyttö saattoi välillä huutaa tunnin tai ylikin, rauhoittui sitten, halusi halailtavaksi, asia juteltiin ja homma hoidettiin erittäin sopuisasti loppuun. Tämä tyyli ei varmaan kaikille sovi, mutta meillä se toimi loistavasti (paitsi päiväkotiaamuina :-)).



Noin pienelle vauvan tulo taloon on yleensä kova paikka ja itse yrittäisin olla ymmärtäväinen lasta kohtaan. Jos osasin meillä ennakoida huutokohtauksen etukäteen, yritin usein välttää sen. Jos huuto kuitenkin alkoi, emme koskaan antaneet huudon takia asiassa periksi. Syliin tyttöä ei saanut eli istuin vieressä, mietin omia asioitani ja odotin. Voin kertoa, että tämä pakkaus on kasvattanut luonnettani varmaan enemmän kuin kaksi muuta lastamme yhteensä :-).

Olen kyllä yhtä mieltä kanssanne että vauvan tarpeet tulee huomioida ensin. Ko. iltana vaan uhmis oli jo aika väsynyt ja hän on _erittäin_KOVAÄÄNINEN, joten huuto oli kamalaa, enkä jaksanut enää päivän päätteeksi sitä kuunnella. Meidän 3vee on sellainen että kun huuto on päällä niin hän ei kuuntele mitään selityksiä, ihan turha edes yrittää. Välillä tuntuu että muutenkin on ymmärryksessä vikaa tai erittäin vaikoiva kuulo (käskyjen tms. suhteen), mutta jos jotain mukavaa luvassa niin kas kummaa miten nopsaan toimitaan. Mustasukkaisuutta vauvasta varmaan vieläkin vähän, vaikka tosi hienosti suhtautuu yleensä. Pitää kyllä jatkossa ottaa tiukempi linja eli jos vauvan syöttö menossa, niin silloin saa toinen odottaa vuoroaan vaikka mikä olis.

.... eli kun kuopuksemme oli vielä imeväinen niin jaoimme raa´asti iltatouhut niin että isi hoiti esikoisemme iltapesuista iltasatuun. Eli emme sählänneet siinä molemmat. Sen sijaan minä olin esikoisen kanssa ennen kuin vauvalla alko iltasyötöt (ja esikoisella iltatouhut). Luettiin kirjaa tai piirreltiin yhdessä tai silloin tällöin katsottiin äitin lemppariohjelmaa t.i.l.aa yhdessä (tyttö tykkää siitä kans ja kyseli koko ajan äitiltä että onko toi äiti ihana?!) ja isi oli vastaavasti vauvan kanssa. Äkkiä tenava oppi siihen rytmiin eikä meillä ole koskaan ollut tämän asian kans ongelmia. Tämä tietysti edellyttää sitä että myös isä sitoutuu tähän rytmiin ja että se on ylipäätään mahdollista (esim isä ei ole vuorotyössä tms...)



Ymmärrän kyllä väsymyksesi! Usko pois kaikki on ainakin asteen verran helpompaa kun elämään löytyy ne omalle perheelle sopivat rutiinit.