Lue keskustelun säännöt.
Voinko nyt olla puuttumatta? Asiaa siitä kun "minähän sanoin!" meni ketuiksi laopen kanssa
03.03.2022 |
Alakoululainen lapsi, huono lukemaan ollut aina. Olen sanonut monta vuotta mitä asialle pitäisi tehdä. Ei ole tehty. Nyt sitten on eka vuosi 7 luokkaa takana, ja aivan päin prinkkalaa mennyt kun lapsen on niin vaikea pysyä kärryillä kun ei osaa kunnolla lukea, ja teksti on niin vaikeaa.
Nyt sitten itketään että mikä avuksi.
Voinko nyt sanoa että älä puhu mulle noita juttuja enää, kun sanoin vuosia että nyt pitää toima, ja vanhemmat oli vain että joojoo, niin pitäisi. Yhteensä kymmeniä tunteja keskusteluja vuosien varrella, olen käyttänyt aikaani ja miettinyt mikä avuksi, ja myöskin koululta annettu neuvoja, mutta vanhemmat eivät ole viitsineet tehdä mitään.
Sanoin vuosi sitten että en enää ota kantaa asiaan, koska mitään ei tapahsu, vaikka lapsen pitäisi olla vanhemmille niiiin tärkeä.
Nyt sitten taas pyydetään apua ja itketään miten lapsella nyt niin huonosti menee. Sanoin jo että MINÄHÄN SANOIN, onko ok etten enää ihan oiekasti puutu, että hoitakoot keskenään.
Niin joo, ja myöskään lapsi itse ei ole halunnut tehdä asialle mitään kaikkina näinä vuosina, vaikka olen hänellekin apua tarjonnut.
Lapsi siis mieheni lapsi.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä minä sanoin, ei kuulosta auttamisesta.
Eihän kukaan ollut enää auttamassakaan.
Eikä ole koskaan auttanutkaan.
Besserwusseröinti ei ole auttamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli kyseessä ei ole sinun lapsesi, niin kyseessä ei taida olla sinun asiasi. Mikäli kyseessä on lukihäiriö, siinä ei auta mitkään tankkaamiset ja pänttäämiset, se lukihäiriö on ihan pysyvä ominaisuus.
Ja voihan olla, että vanhemmat ovat tehneet jo kaiken mitä voivat, ja se häiriö vaan tosiaan on ja pysyy. Kaikista ei tule akateemisia, eikä tarvitsekaan. Tunnen itse monta lukihäiriöistä ihmistä, etkä heitä erota esim. työpaikalla mitenkään muista. Ihan tavallisia töitä tekevät.
Vanhemmat eivät ole tehneet asian eteen mitään. Lukiähäiriöstä voi todellakin auttaa, tiedän kun itsellänikin on lieväasteinen lukihäiriö
ap
Mistä tiedät noin varmasti, ettei vanhemmat ole tehneet mitään? Sori, mutta kommenteista päätellen, ettet anna mitenkään empaatista ja kaunista kuvaa itsestäsi.
Eikä ammattimoraalisi ole korkea, kun kyselet täällä vinkkiä ja hehkutat, miten olitkaan oikeassa 7v ajan.
Ja tuossa tilanteessa on turhaa etsiä syyllisiä tai olla oikeassa, vaan suunnata sekin energia lapsen auttamiseen.
Ja jos olet opettaja, sinun on hyvä muistaa, lasten vanhempien taustat ovat mitä erilaiset, eikä se ole lapsen syy tai vika, vaan jokainen vanhempi menee niillä eväillä mitä elämäänsä on saanut. Perheissä on sairautta, taloudellisia huolia, väkivaltaa, alkoholiongelmia ja meidän aikuisten tehtävä on auttaa ja tukea juuri heidän perheiden lapsia kaikin tavoin, eikä miettiä, kuka on oikeassa ja kuka ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli kyseessä ei ole sinun lapsesi, niin kyseessä ei taida olla sinun asiasi. Mikäli kyseessä on lukihäiriö, siinä ei auta mitkään tankkaamiset ja pänttäämiset, se lukihäiriö on ihan pysyvä ominaisuus.
Ja voihan olla, että vanhemmat ovat tehneet jo kaiken mitä voivat, ja se häiriö vaan tosiaan on ja pysyy. Kaikista ei tule akateemisia, eikä tarvitsekaan. Tunnen itse monta lukihäiriöistä ihmistä, etkä heitä erota esim. työpaikalla mitenkään muista. Ihan tavallisia töitä tekevät.
Vanhemmat eivät ole tehneet asian eteen mitään. Lukiähäiriöstä voi todellakin auttaa, tiedän kun itsellänikin on lieväasteinen lukihäiriö
ap
Mistä tiedät noin varmasti, ettei vanhemmat ole tehneet mitään? Sori, mutta kommenteista päätellen, ettet anna mitenkään empaatista ja kaunista kuvaa itsestäsi.
Eikä ammattimoraalisi ole korkea, kun kyselet täällä vinkkiä ja hehkutat, miten olitkaan oikeassa 7v ajan.
Ja tuossa tilanteessa on turhaa etsiä syyllisiä tai olla oikeassa, vaan suunnata sekin energia lapsen auttamiseen.
Ja jos olet opettaja, sinun on hyvä muistaa, lasten vanhempien taustat ovat mitä erilaiset, eikä se ole lapsen syy tai vika, vaan jokainen vanhempi menee niillä eväillä mitä elämäänsä on saanut. Perheissä on sairautta, taloudellisia huolia, väkivaltaa, alkoholiongelmia ja meidän aikuisten tehtävä on auttaa ja tukea juuri heidän perheiden lapsia kaikin tavoin, eikä miettiä, kuka on oikeassa ja kuka ei.
AP on lapsen äitipuoli.
Oletko ap. opettaja?
Luulisi, sinun hyppivän ilosta, kun vanhemmat ovat nyt yhteistyöhaluisia ja ottavan avun vastaan. Olet viimein onnistunut tavoitteessasi.
Mikä tässä on ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiiätkö mitä! Joskus valkoinen valhe ajaa asiansa.
Eli. Pyydä avuksi kirjakauppaan/kirjaosastolle valkkaamaan 3-4 kirjaa,satuja tai muuta. Sitten heität sohvalle pitkäkseen ka sanot lapselle että lueppas niistä koirista/kissoista/lehmistä/mitä lie mulle,niin tykkäisin kun joku mulle lukisi. Sitten juodaan kahvit pullan kanssa. (ainakin kahviosuus naurattaa-hääää ei lapset juo kahvia)
Yhtään et korjaa lukemista,ihan sama,kunhan lukee. "huomenna uusiks,olipas ihanaa"
Koeta positiivisen kautta!
Kirjastoissa on lukukoiria. Jos ei halua sulle lukea,laita kaikki pehmolelut yleisöksi ja niille lukemaan sitte.
Voisit tehdä lukupassin,eli aina kun on sulle/pehmoille lukenut,saa leiman.
Kokeile.
Sori, mutta en kokeile. Olen jo vuosia puhunut tästä lapsen huonosta lukemiseta, ja kyllä se on täysivaltaisten vanhempien tehtävä hakea yläasteikäiselle satukirjoja luettavaksi.
Ap
Jätä se ongelma sitten vanhemmille. Älä väsytä itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap. opettaja?
Luulisi, sinun hyppivän ilosta, kun vanhemmat ovat nyt yhteistyöhaluisia ja ottavan avun vastaan. Olet viimein onnistunut tavoitteessasi.
Mikä tässä on ongelma?
Lue vaikka aloitus ajatuksen kanssa, niin hoksaat mikä on ongelma.
Kärttynen alottaja ja muutenkin outo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli kyseessä ei ole sinun lapsesi, niin kyseessä ei taida olla sinun asiasi. Mikäli kyseessä on lukihäiriö, siinä ei auta mitkään tankkaamiset ja pänttäämiset, se lukihäiriö on ihan pysyvä ominaisuus.
Ja voihan olla, että vanhemmat ovat tehneet jo kaiken mitä voivat, ja se häiriö vaan tosiaan on ja pysyy. Kaikista ei tule akateemisia, eikä tarvitsekaan. Tunnen itse monta lukihäiriöistä ihmistä, etkä heitä erota esim. työpaikalla mitenkään muista. Ihan tavallisia töitä tekevät.
Lukihäiriö nimenomaan helpottuu huomattavasti, kun lapsi harjoittelee lukemista. Siihen on omia valmennuksiaan, jossa lapsi voi kehittyä valtavasti. Pahinta, mitä lukihäiriölle voi tehdä, on olla lukematta, ja ajatella, ettei asialle voi mitään.
Tietenkin on sitten ihan eri juttu se, ettei koulutus ole ihmisarvon mitta kenelläkään.
Otsikossa kysymys voitko olla puuttumatta. Aloituksessa kerrot miten oot yrittäny pitkään jo puuttua, mutta vastakaikua et oo saanu. Nyt sitten tilanne on toisin päin, he haluais apua muttet halua sitä enää antaa koska.. Miksi? Miksi haluat nyt sitten olla puuttumatta tilanteeseen kun aiemmin suhtautumisesi oli päinvastainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiiätkö mitä! Joskus valkoinen valhe ajaa asiansa.
Eli. Pyydä avuksi kirjakauppaan/kirjaosastolle valkkaamaan 3-4 kirjaa,satuja tai muuta. Sitten heität sohvalle pitkäkseen ka sanot lapselle että lueppas niistä koirista/kissoista/lehmistä/mitä lie mulle,niin tykkäisin kun joku mulle lukisi. Sitten juodaan kahvit pullan kanssa. (ainakin kahviosuus naurattaa-hääää ei lapset juo kahvia)
Yhtään et korjaa lukemista,ihan sama,kunhan lukee. "huomenna uusiks,olipas ihanaa"
Koeta positiivisen kautta!
Kirjastoissa on lukukoiria. Jos ei halua sulle lukea,laita kaikki pehmolelut yleisöksi ja niille lukemaan sitte.
Voisit tehdä lukupassin,eli aina kun on sulle/pehmoille lukenut,saa leiman.
Kokeile.
Kyse olisi siis 13-vuotiaasta, ei 7-vuotiaasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis alakoululainen lapsi, joka käy 7. luokkaa. Oot jo vuosia haukkunu häntä huonoksi lukijaksi ja hän sitä edelleen on. Vanhempia ei kiinnostanut apu silloin kun käytit pyyteettä aikaas heihin kymmeniä tunteja, mutta nyt kun heitä se apu kiinnostais niin oot kuluttanu ittes loppuun heiän suhteen joten et auta. No, näistä voi oppia.
Kyllä, oppia voi, ja on opittu. Ketään ei ole haukuttu, se että todetaan asia ja tarjotaan siihen apua, on ihan normaalia lapsen auttamista vaikeuksissa. Tietenkin sinun piireissäsi voi olla että lasta ei saa auttaa.
ap
Apua ei voi kellekkään väkisin tunkea, vaan se pitää myös haluta ottaa vastaan. Alotuksen lopusta sain sellaisen kuvan, että nyt heitä kiinnostais se apu. "Minun piireissä" apua annetaan sillon kun sitä tarvitaan ja halutaan vastaanottaa, eikä sillon ku ongelmaa ei vielä itse tunnisteta ja olla valmiita käsittelemään
Ongelma on kyllä tunnistettu. Miten sitä edes voisi olla tunnistamatta kun koulultakin on avut annettu? Lähinnä tässä ärsyttää tuo että edelleen valitetaan, harmitellaan, ihmetellään mikä avuksi, vaikka mitään ei olla tehty silloin jos ihan ekaluokalta asti, vaikka mahdollisuus on ollut joka ikinen päivä. Onhan se nyt taivaan tosi että jos asiaan olisi paneuduttu koko tämä 7 vuotta, niin nyt yläasteella ei tipahdettaisi kärryiltä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikäli kyseessä ei ole sinun lapsesi, niin kyseessä ei taida olla sinun asiasi. Mikäli kyseessä on lukihäiriö, siinä ei auta mitkään tankkaamiset ja pänttäämiset, se lukihäiriö on ihan pysyvä ominaisuus.
Ja voihan olla, että vanhemmat ovat tehneet jo kaiken mitä voivat, ja se häiriö vaan tosiaan on ja pysyy. Kaikista ei tule akateemisia, eikä tarvitsekaan. Tunnen itse monta lukihäiriöistä ihmistä, etkä heitä erota esim. työpaikalla mitenkään muista. Ihan tavallisia töitä tekevät.
Vanhemmat eivät ole tehneet asian eteen mitään. Lukiähäiriöstä voi todellakin auttaa, tiedän kun itsellänikin on lieväasteinen lukihäiriö
ap
Mistä tiedät noin varmasti, ettei vanhemmat ole tehneet mitään? Sori, mutta kommenteista päätellen, ettet anna mitenkään empaatista ja kaunista kuvaa itsestäsi.
Eikä ammattimoraalisi ole korkea, kun kyselet täällä vinkkiä ja hehkutat, miten olitkaan oikeassa 7v ajan.
Ja tuossa tilanteessa on turhaa etsiä syyllisiä tai olla oikeassa, vaan suunnata sekin energia lapsen auttamiseen.
Ja jos olet opettaja, sinun on hyvä muistaa, lasten vanhempien taustat ovat mitä erilaiset, eikä se ole lapsen syy tai vika, vaan jokainen vanhempi menee niillä eväillä mitä elämäänsä on saanut. Perheissä on sairautta, taloudellisia huolia, väkivaltaa, alkoholiongelmia ja meidän aikuisten tehtävä on auttaa ja tukea juuri heidän perheiden lapsia kaikin tavoin, eikä miettiä, kuka on oikeassa ja kuka ei.
Mikä ihmeen ammattimoraali, kun kyseessä on ap:n miehen lapsi.
Kyllä täällä on ihan joillain muilla vakavia ongelmia, ja nähtävästi aika monella muullakin osa-alueella kuin lukemisessa,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli siis alakoululainen lapsi, joka käy 7. luokkaa. Oot jo vuosia haukkunu häntä huonoksi lukijaksi ja hän sitä edelleen on. Vanhempia ei kiinnostanut apu silloin kun käytit pyyteettä aikaas heihin kymmeniä tunteja, mutta nyt kun heitä se apu kiinnostais niin oot kuluttanu ittes loppuun heiän suhteen joten et auta. No, näistä voi oppia.
Kyllä, oppia voi, ja on opittu. Ketään ei ole haukuttu, se että todetaan asia ja tarjotaan siihen apua, on ihan normaalia lapsen auttamista vaikeuksissa. Tietenkin sinun piireissäsi voi olla että lasta ei saa auttaa.
ap
Apua ei voi kellekkään väkisin tunkea, vaan se pitää myös haluta ottaa vastaan. Alotuksen lopusta sain sellaisen kuvan, että nyt heitä kiinnostais se apu. "Minun piireissä" apua annetaan sillon kun sitä tarvitaan ja halutaan vastaanottaa, eikä sillon ku ongelmaa ei vielä itse tunnisteta ja olla valmiita käsittelemään
Ongelma on kyllä tunnistettu. Miten sitä edes voisi olla tunnistamatta kun koulultakin on avut annettu? Lähinnä tässä ärsyttää tuo että edelleen valitetaan, harmitellaan, ihmetellään mikä avuksi, vaikka mitään ei olla tehty silloin jos ihan ekaluokalta asti, vaikka mahdollisuus on ollut joka ikinen päivä. Onhan se nyt taivaan tosi että jos asiaan olisi paneuduttu koko tämä 7 vuotta, niin nyt yläasteella ei tipahdettaisi kärryiltä.
ap
So?
Anna ihmetellä, jos lapsi ei kerran ole sinun.
Paitsi, jos joku sinulta oikeasti PYYTÄÄ apua ja oikeasti HALUAT auttaa.
Muutoin voit lopettaa asiasta jauhamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysymys voitko olla puuttumatta. Aloituksessa kerrot miten oot yrittäny pitkään jo puuttua, mutta vastakaikua et oo saanu. Nyt sitten tilanne on toisin päin, he haluais apua muttet halua sitä enää antaa koska.. Miksi? Miksi haluat nyt sitten olla puuttumatta tilanteeseen kun aiemmin suhtautumisesi oli päinvastainen?
Siis nyt ihmetellään sitä että mitä tässä nyt voi tehdä. Jos on jostain tokaluokalta asti jo sanottu että mitä pitää tehdä, niin on se erikoista jos nyt pitää kädestä pitäen avustaa. En todellakaan aio alkaa itse tekemään mitään, vaan vanhemmille on annettu kaikki mahdolliset työkalut, mutta niitä ei ole viitsitty käyttää. Aiemmin ihan viikottain puhuin miten tärkeää on se että lapsi lukee ääneen, olen tarjoutunut kuuntelijaksi, tottakai, ja kaikki ne muut avut mitä voi tehdä, mutta joojoo, ja sitten on vain annettu olla.
ap
Anna olla, ihan oikeassa olet. Jännä ettei apu ole kelvannut vuosiin. Minulle olisi kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikossa kysymys voitko olla puuttumatta. Aloituksessa kerrot miten oot yrittäny pitkään jo puuttua, mutta vastakaikua et oo saanu. Nyt sitten tilanne on toisin päin, he haluais apua muttet halua sitä enää antaa koska.. Miksi? Miksi haluat nyt sitten olla puuttumatta tilanteeseen kun aiemmin suhtautumisesi oli päinvastainen?
Siis nyt ihmetellään sitä että mitä tässä nyt voi tehdä. Jos on jostain tokaluokalta asti jo sanottu että mitä pitää tehdä, niin on se erikoista jos nyt pitää kädestä pitäen avustaa. En todellakaan aio alkaa itse tekemään mitään, vaan vanhemmille on annettu kaikki mahdolliset työkalut, mutta niitä ei ole viitsitty käyttää. Aiemmin ihan viikottain puhuin miten tärkeää on se että lapsi lukee ääneen, olen tarjoutunut kuuntelijaksi, tottakai, ja kaikki ne muut avut mitä voi tehdä, mutta joojoo, ja sitten on vain annettu olla.
ap
No eikö siitä ääneen lukemisesta olis enää apua? Huomaa että oot paasannu heille aiheesta aivan liikaa
Eikö lapsi siis koskaan ole lukenut ääneen lukuläksyä koulusta? Meillä molemmat lapset on saaneet koulusta päivittäisen lukuläksyn ekaluokalla. Todellakin lapset pakotettiin läksy lukemaan ja istuttiin vieressä.
Harmi juttu, jos lasta ei ole aiemmin tuettu ja autettu.
Meillä on yhdellä sukulaisella vakava lukihäiriö ja hän oppi lukemaan vasta lähellä yläastetta. Mutta oppi kuitenkin ja löytyi myös kirjoja jotka kiinnostivat ja motivoivat. Millaisia kirjoja olette lainanneet lapselle ja olisiko jotain aihepiiriä mikä kiinnostaisi? Fantasia, scifi, huumori, Aku Ankka?
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapsi siis koskaan ole lukenut ääneen lukuläksyä koulusta? Meillä molemmat lapset on saaneet koulusta päivittäisen lukuläksyn ekaluokalla. Todellakin lapset pakotettiin läksy lukemaan ja istuttiin vieressä.
Harmi juttu, jos lasta ei ole aiemmin tuettu ja autettu.Meillä on yhdellä sukulaisella vakava lukihäiriö ja hän oppi lukemaan vasta lähellä yläastetta. Mutta oppi kuitenkin ja löytyi myös kirjoja jotka kiinnostivat ja motivoivat. Millaisia kirjoja olette lainanneet lapselle ja olisiko jotain aihepiiriä mikä kiinnostaisi? Fantasia, scifi, huumori, Aku Ankka?
Kyllä on läksyt tehty, ja siitäpä olenkin huomannut ettei lukeminen kehity kunnolla. Ei sillä varmaan tässä vaiheessa ole väliä mitä kirjoja lapselle on tai ei ole lapsena lainattu, kun tilanne on nyt kuitenkin tämä.
Vanhemmille on sanottu sanomasi asiat monta vuotta sitten jo ekan kerran. Ja aika paljon muitakin asiaan liittyviä asioita.
Miten ap voisi auttaa, kun hänellä itselläänkin on vakavia häiriöitä tekstintuottamisen kanssa.