Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä saavutit sen pisteen, jolloin sinulla on jo kaikkea?
28.07.2015 |
Nuorenahan ihmisen pitää hankkia kaikenlaista kodintarviketta, vaatetta, yms yms yms.
Missä iässä sinusta alkoi tuntua ekaa kertaa siltä, että En tarvitse enää mitään, ja mieluummin haluaisit luopua ylimääräisestä tavarasta?
Kommentit (26)
Joskus olen kuullut sanottavan, että ekat 30v kerää tavaraa ja sitten seuraavat 30v yrittää päästä niistä eroon.
Itsellä ainakin pitää hyvin paikkaansa tuo, että kolmenkympin jälkeen lähinnä haluaa vähentää tavaraa. N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei oo, mutta olen päättänyt etten osta enää mitään (ellei ole iiiiihan pakko). Näin säästän luonnonvaroja omalta osaltani ja huijaan itseäni.
T. Köyhä 35v.
+40, yritän koko ajan aktiivisesti hankkiutua tavarasta eroon, onneksi on huutis, torit ja muut.
En tunnista tuollaista tunnetta. Mitä ihmettä olisin voinut hankkia, niin että siitä pitäisi päästä eroon ja toisaalta olen koko ikäni vienyt välillä kotoa jotakin kierrätyskeskukseen. Siis mitä ihmettä kysymys tarkoittaa? Olen nyt 42.
En ole koskaan tavoitellut jotain tiettyä tavaraa. Ehkä olen sitten saanut ne kun olen halunnut, en vaan nyt ymmärrä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 04:33"]
En tunnista tuollaista tunnetta. Mitä ihmettä olisin voinut hankkia, niin että siitä pitäisi päästä eroon ja toisaalta olen koko ikäni vienyt välillä kotoa jotakin kierrätyskeskukseen. Siis mitä ihmettä kysymys tarkoittaa? Olen nyt 42.
En ole koskaan tavoitellut jotain tiettyä tavaraa. Ehkä olen sitten saanut ne kun olen halunnut, en vaan nyt ymmärrä?!
[/quote]
Ja siis sekin on kummallinen ajatus mulle, että en tarvitse enää mitään, kyllä mä "tarttisin", eri asia on sitten, kannattaako niitä hankkia vaivoikseen. Puutarhassa ei ole esim. Kaunista pöytäryhmää, mutta en jaksa sellaista huoltaa, niin mennään sitten rotiskoilla jne.
Pihavalotkin ois kivat, mutta kun en viitsi laitattaa, niin ollaan ilman, samoin sisustus on kulahtanut, mutta niin se uusikin kulahtais, joten why bother... Kyllä mä sen ottaisin, mutta hyvin menee näinkin. Mutta jos ois ylimääräistä rahaa. Mutta siihen en tod rupea säästämään.
26-vuotiaana. Silloin oli kaikki: Avioliitto, vauva, koti, auto, virka.
Nyt olen elänyt 7 vuotta tällä samalla paketilla. Tavarasta koen, että meillä on kaikki tarpeellinen mutta ei juuri mitään ylimääräistä. Muutoin koen elämän piirun verran jynnäävän paikallaan. En kuitenkaan kaipaa uutta parisuhdetta, toista lasta tai työtä. Ehkä aloitan uuden harrastuksen tai alan vaikka treenaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmistuin kolme vuotta sitten ja olen ollut siitä lähtien vakituisessa työssä. Asutaan isossa asunnossa ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että kunhan ostetaan syksyllä uudet sohvat, niin meillä on kaikkea. Ikää minulla on 23v. Luopuisin mieluusti vanhasta krääsästä, mutta monella on niin paljon tunnearvoa ettei vaan pysty!
27 vee....todella siis tavaraa.
Ei mitään virkoja saati aviomiehiä vielä silloin. Taisin vähän kierrelläkin vielä ja melko boheemia elämää vietin.
Tavara on melkoinen rasite helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 04:33"]En tunnista tuollaista tunnetta. Mitä ihmettä olisin voinut hankkia, niin että siitä pitäisi päästä eroon ja toisaalta olen koko ikäni vienyt välillä kotoa jotakin kierrätyskeskukseen. Siis mitä ihmettä kysymys tarkoittaa? Olen nyt 42.
En ole koskaan tavoitellut jotain tiettyä tavaraa. Ehkä olen sitten saanut ne kun olen halunnut, en vaan nyt ymmärrä?!
[/quote]
Siinä luki: kodintarviketta, vaatetta...
Missä iässä kaikki tarpeellisimmat kamat oli kasassa? Oman kodin, ei vanhempien?
Minulla on aina ollut kaikkea. Synnyin rikkaaseen perheesee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on oma koti, kissa, koira, vaatetta ja muuta tavaraa. Ainahan voi olla jtn mitä haluaa mutta nyt ei ole mistään puute. Mies on ja lasta toivotaan hartaasti eli oma perhe puuttuu mutta se ei olekaan mikään tavara. Ikää 24
No jos puhutaan tavarasta, niin vähän päälle 30-vuotiaana. Henkisistä tavotteista elämässäni on vielä paljon saavuttamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 22:27"]
No jos puhutaan tavarasta, niin vähän päälle 30-vuotiaana. Henkisistä tavotteista elämässäni on vielä paljon saavuttamatta.
[/quote]
tavarasta puhutaan tosiaan nyt
ap
Eipä ole vielä moista tullut, koska en ole hankkinut ylimääräistä tavaraa,
Vähän päälle nelikymppisenä. nuorempana ei ollut oikein varaa hankkia kaikkea tarvittavaa, mutta pikkuhiljaa on kaikkea kerääntynyt.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 05:13"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 04:33"]En tunnista tuollaista tunnetta. Mitä ihmettä olisin voinut hankkia, niin että siitä pitäisi päästä eroon ja toisaalta olen koko ikäni vienyt välillä kotoa jotakin kierrätyskeskukseen. Siis mitä ihmettä kysymys tarkoittaa? Olen nyt 42. En ole koskaan tavoitellut jotain tiettyä tavaraa. Ehkä olen sitten saanut ne kun olen halunnut, en vaan nyt ymmärrä?! [/quote] Siinä luki: kodintarviketta, vaatetta... Missä iässä kaikki tarpeellisimmat kamat oli kasassa? Oman kodin, ei vanhempien?
[/quote]
Jaa, no en muista...kun muutin pois kotoa ja mulla oli kattila teen keittoon, sänky ja stereot ja mukanani tulleet vaatteet niin olin silloin jo ihan tyytyväinen. Muutama tuoli, pöytä, 3 lautasta ja silleen. Aina sit oon hankkinut lisää kun oon aatellu, että jotain tarviin. Varmaan siinä 3-kymppisenä oli sit jo mieluisa kirjahylly, sohva, sänky, keittiökalusteet jne Niin, ehkä viimeistään kun muutin miehen kanssa yhteen 34-vuotiaana.
Huomasin muuten, että tässä kysymyksessä oletetaan tavaran hankkiminen ja tavarasta eroon hankkiutuminen jotenkin vastakkaisiksi tavoitteiksi. Näinhän ei ole. Minä olen esimerkiksi viimeisen vuoden aikana luopunut sohvasta (jotta voin saada tilalle paremman), myynyt videotykin (jotta saan tilalle paremman) ja antanut pois kännykän (uuden tilalta).
Tavaran määrä ei varmaan tule meidän taloudessa kasvamaan mutta sen laatu toivottavasti paranee vielä monen vuoden ajan. -9
En ole vielä saavuttanut. Nyt ikää 36. Ei omistusasuntoa, eikä kunnon autoa (90-luvun auto, saksasta tuotu). Lisäksi haluaisin mm. pesukoneen. Myös älypuhelin olisi ok, mutta ei nyt välttämätön kuitenkaan. Lisäksi haluaisin rinkat, teltat, makuupussit ja muut retkeilytarvikkeet, sillä haaveilemme vaellusharrastuksesta.