Lue keskustelun säännöt.
Olen itkenyt viikon
03.03.2022 |
Esikoislapseni täytti viikko sitten helmikuussa 2v. On ihmetelty kun isovanhempia ei ole kiinnostanut lapsi yhtään. Toinen ei soita lapselle, ei edes vastaa puhelimeen kun 2v soittaa. Toinen soittaa pyydettynä ja voi hävitä vaikka kuukaudeksi johonkin 😡
Lapsen syntymäpäivä tuli, ja meni. Isoisän syntymäpäiville tämä lapsi ajoi kanssamme 450km ja tarjosi illallisen. Lapsen puolesta aamulla 8:15 laitettiin papalle onnitteluviestiä. Saatanan pappa!!! Vannon nyt, että ensi vuonna mädäntyköön kotonaan. Mummo pyysi lahjaksi jalkahoitolahjakorttia itselleen. Lapselle laittoi kortin jossa väärä syntymäpäivä.
Pidättelen itkua vieläkin.
Syntymäpäivän aamuna valehtelin lapselle että mummo muisti, pappa muisti sinua😱 ja edelleen itken kun mietin tätä😭😭😭😭
Vannon että en muista heitä enää mitenkään jouluna, tai heidän merkkipäivänään.
Kommentit (33)
Kuulostaa siltä, että nyt olisi hyvä keskittyä omaan jaksamiseen ja lapsiarjesta selviämiseen, eikä tehdä tuossa mielentilassa päätelmiä siitä, oletko sinä tai lapsesi rakkauden arvoinen, sen perusteella miten isovanhemmat käyttäytyvät. Suurin osa perheistä on ns. disfunktionaalisia, eli ihmiset ovat erilaisia hulluja. Lähes kaikkien pitää päästä tilaan, jossa he eivät välitä siitä, miten typerää oman vanhemmat sanovat tai tekevät taas. Kuulostaa sitä, että sinulla on meneillään aikamoinen tunne-elämän kriisi, ja niin kauan kuin odotat siihen ratkaisua siitä, miten vanhempasi käyttäytyvät, se ei tule ratkeamaan. Nyt vaan oma hyvä olo ja jaksaminen etusijalle, tee asioita joista tulee hyvä olo, kerää ihmisiä ympärillesi jotka tuovat hyvää mieltä - ja tuo heille hyvää mieltä ja iloa. Jätä vanhempasi omaan arvoonsa. Jos itse säteilet iloa ja hyvää mieltä, ja tietoa siitä että sinä ja lapsesi ovat rakastettavia muiden teoista huolimatta, niin vanhempien sanoilla ja teoilla ei ole väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kuvatun kaltaiset ihmiset lisääntyvät?
Onko ihmisten aivoista poistettu kokonaan historian oppiminen? Oli kuule aikoja jolloin kukaan ei kysynyt haluatko niitä lapsia vaan niitä vaan tuli. Lapset ja naimisiin meno oli monelle ainoa keino päästä sieltä lapsuuden kodin ikeen alta.
T. vahinko vuodelta -73
Mun äitini oli kyrpätynnärinä silakkanuotalla ja yksi Matti sen sitten nai vaikka ei isästä niin varmuutta ja siitä olen saanut kuulla. Äitisi sille juotti viinaan, että siihen myös sitten kuoli. Eikä ole tullut mieleenkään pitää äitiäkää enää elämässä. Me ollaan löydetty äärestä kiva varamummi varamummi toiminnan kautta.
T. vahinko vuodelta -75
Vierailija kirjoitti:
Onpa vahvoja ihmiset nykyään 🤭
Minua ei paljon hymyilytä. Olen aidosti huolissani suomalaisten mielenterveydestä. Mielenterveystyö kaipaisi kipeästi varoja enemmän kuin koskaan.
En kyllä saanu jutusta kiinni mutta sanon silti varalta: whuoaaaaaou!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla vastaavia isovanhempia, miten olette toimineet heidän kanssaan, ja miten lapsi on reagoinut?
Tiedän tosielämästä tapauksen, että lpienen lapsen isoäiti meni syntymäpäiväkutsuille eikä vienyt mitään lahjaa, ei edes pientä suklaalevyä. Kyseessä ei ollut rahapula.
Jos oli näin sovittu? Syntymäpäivänä tulee niin paljon karkkia, yms että olemme isovanhempien kanssa sopineet ettei heidän tarvi tuoda mitään vaan me sitten kerromme kun on ns todellinen tarve hankkia sille lapselle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei nyt ensinnäkin, lopeta se itkeminen. Turha surra sellaista asiaa mille et voi mitään. Anna isovanhempien olla, ja keskity sinä siihen lapseesi. Ja sitäpaitsi 2v ei kyllä tajua että kuka hänen synttäreitään on muistanut ja kuka ei. Turhaan kuormitat lastasi noilla asioilla.
Nuo on ihan normaaleita nykypäivän isovanhempia. Meillä on kahdet tuollaiset. Eivät pidä yhteyttä tai tapaa lapsenlapsia eikä puhettakaan että muistaisivat mitenkään jouluna tai synttärinä. Olen antanut olla. En ala yksipuolisesti taistelemaan ja ylläpitämään suhdetta.
Teet vaan surutyön siitä että isovanhemmat on surkeat isovanhempina, sitten luovutat. Ei siinä mitään muuta voi tehdä. Ja surkuttelu pitää lopettaa, päätät että me pärjätään kyllä itsekin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On aikoihin eletty, kun pitää lapselle valehdella. Totuus on parasta.
Meillä on neljä lasta, joista viimeisin oli isän äidin mielestä liikaa. On sanonutkin tämän suoraan. Ei ole suostunut ottamaan syliin, lähettää muille lahjoja, tälle nuorimmaiselle ei :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on neljä lasta, joista viimeisin oli isän äidin mielestä liikaa. On sanonutkin tämän suoraan. Ei ole suostunut ottamaan syliin, lähettää muille lahjoja, tälle nuorimmaiselle ei :(
Meiltä hävisi ympäristön tuki kun kerroimme kolmannesta lapsesta.
”Lapsi ajoi kanssamme 450 km ja tarjosi illallisen” - kaksivuotias siis? Ja ”soitteli” isovanhemmille. Jotenkin laitat nyt vähän liikaa kaksivuotiaan harteille sellaisia asioita, joita todellisuudessa teet itse ja jotka ovat tärkeämpiä itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue ajatuksella, toista päivittäin ja sisäistä:
Tulkoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
No 2v nyt ei ymmärrä tuon taivaallista mistään mammoista ja papoista, miksi ihmeessä sinä ostat lahjan ja sanot että se on muilta? Miksi tekohengittää tuollaisia suhteita, hämmennät nyt vaan lasta. Lapselle nuo etäiset ihmiset on ihan vieraita, ei tuon ikäisellä ole mitään käsitystä sukulaisuudesta.
Lakkaa nyt typerä ihminen vollottomasta. Ei kaikilla ole isovanhempia, mitä sitä itkemään. Keskityt lapseen ja pidät hänestä huolta, ei hän mummoja tai pappoja kaipaa jos ei niitä koskaan ollutkaan. Pistäisin myös noin kylmästä kohtelusta välit jäähylle, en todellakaan ostelisi muille mitään lahjoja, jos eivät ymmärrä vastavuoroisuutta.