Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Avoliitosta avioliittoon

Vierailija
28.07.2015 |

Ennen kuin tapasin rakkaan poikaystäväni, vietin seitsemän vuotta suhteessa, jossa mies (sanotaan vaikka Erkki) ei oikeastaan halunnut olla kanssani (mitä hän ei suoraan tunnustanut) mutta ei osannut erotakaan. Erkin todelliset tunteet minua kohtaan ilmenivät siinä, ettei hän halunnut kanssani naimisiin, vaikka muuten oli naimisiinmenevää sorttia. Loppupeleissä havaintoni osui oikeaan, ja usean vuoden viivyttelyn jälkeen erosimme viimeinkin. Vasta eron jälkeen Erkki tunnusti, ettei nähnytkään meitä käytännössä koskaan avioparina. 

 

Huonon kokemuksen jälkeen en haluaisi toistaa samoja virheitäni ja hukata kallisarvoista aikaa. Haluan rinnalleni yhden miehen, jota rakastaa ja jolle olla rakas. Pelkään ajautuvani samaan tilanteeseen, jossa poikaystävälläni on mukavaa asua kanssani, mutta suurempiin sitoumuksiin hän ei halua. Ja asia venyy ja arjen kiireet vievät mukanaan, jolloin seuraava askel ei tunnukaan enää merkitykselliseltä hänelle. En halua kritisoida tällaista tilannetta tai painaa ketään alas, tiedän vain ettei pidempi avoliitto sovi minulle (sen jo kokeneena). Onko teillä kokemusta vastaavasta tai vinkkejä, miten jatkaisin tästä eteenpäin? Miten samankaltaisessa tilanteessa on onnistuttu?

 

PS. Ymmärrän, että avioliitto jakaa mielipiteitä. Toivoisin tähän kuitenkin vastauksia, jotka auttaisivat  omassa tilanteessani eteenpäin, tällä arvopohjalla joka minulla on.

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja lisäyksenä että ei ole tarkoitus missään vaiheessa painostaa.

 

ap

Vierailija
2/14 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vai pitäiskö se perua?

 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä peruisin. Itselläni on periaate, etten mene avoliittoon miehen kanssa, ellen ole varma että se johtaa aviolittoon.

Tästä on tehty ihan tutkimuksiakin, että avioliitto kestää huomattavati todennäköisemmin ja on onnellisempi, jos sitä ei ole edeltänyt avoliittoa.

Keksi joku hätävalhe, jolla perut yhteen muuton.

Vierailija
4/14 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olisi tuo ainakin keskustelun paikka, ja voithan  perua kun asia sinua vaivaa. Teidän pitää käydä keskustelu, jossa kerrot että sinulle naimisiinmeno on tärkeää, ja sinusta yhteen muuttaminen johtaa ennen pitkää naimisiin menoon. Jos hän sanoo että ei kyllä ole sitä naimisiinmenoa vielä yhtään ajatellut, ja että tuntuu pelottavalta jnejne, niin voithan sanoa ihan rauhallisesti, että olette nyt mielestäsi hätiköineet turhaan sen yhteen muuttamisen kanssa, ja haluat odottaa sen kanssa kunnes hänelle ovat tunteensa ja teidän tulevaisuus enemmän selvinneet.

Sinulle selvästi naimisiin meno on tärkeää. Minusta oli hyvä neuvot tuo, että muuttaisitte yhteen kun olette häät sopineet vaikkapa vuodenkin päähän. Ihan normaalia on että kesällä varataan vuoden päähän kirkko. Sitten teillä olisi vuosi aikaa kokeilla sitä yhdessä asumista, että jos siitä nyt jotain aivan hirveää kehkeytyisi niin häät voisi perua. Ihan ilman yhdessä asumista en kyllä suosittelisi suorilta menemään naimisiin. Kyllä se ihmisestä niin paljon enemmän kertoo, kun keskustellaan siitä kuka vie roskat ja imuroi, ja kenen rahoilla ostettiin vessapaperia.

Olen vielä sitä mieltä että olet viisas kun opit tuollaisen asian. Minullakin oli poikaystävä joka väitti että ei ole valmis menemään naimisiin eikä hankkimaan lapsia. Hän jättikin minut lopulta sanoen ettei halunnut vielä vakiintua. Vuoden sisällä oli naimisissa ja vaimo odotti heidän esikoista. Sinunkin poikaystäväsi, jos ettei ihan parikymppisiä ole, varmasti jo tietää näkeekö teidät perheellisinä.

 

Vierailija
5/14 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

9 toteaa vielä, että riippumatta arvopohjasta, se onko mies valmis menemään naimisiin, kertoo hänen sitoutumisensa vakavuudesta. Minulle ei olisi tärkeää olla jonkun lain edessä naimisissa, mutta haluan että mieheni on niin sitoutunut suhteeseemme että on valmis siihenkin.

Vierailija
6/14 |
29.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ideoita? :)

Vierailija
8/14 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä muuta yhteen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei pidä mennä avoliittoon! Seurustelette, asutte erikseen ja kun tulee puheeksi yhteenmuutto, niin kysyt hääpäivää. Vasta kun se onn sovittu max 6 kk päähän, voi muuttaa avoliittoon.

Vierailija
10/14 |
28.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos avusta! Olen tyhmä vaan jo mokannut asian. Olemme löytäneet asunnon ja sopineet yhteenmuutosta :( 

 

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
29.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kiitos paljon! Tuntuu vähän ilkeältä olla näin tiukka mutta en halua jämähtää samoihin ongelmiin kuin viimeksi.

 

ap

Vierailija
12/14 |
29.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toivottavasti miehesi on samoilla linjoilla kanssasi eikä niin ehdoton ei naimisiinmenolle kuin minä vaikka olen. Jos avomieheni olisi tosissaan painostanut niin meidän suhde olisi siihen loppunut ja lapset olisivat jääneet syntymättä.
Onnea kuitenkin, toivon todella että asia kääntyy parhain päin teille!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
29.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

No jos ootte yhteisen asunnon hommanneet ja yhteen muuttamassa/muuttaneet, niin ettekö ole keskustelleet tulevaisuudesta? Haluaako mies naimisiin? Haluatteko lapsia? Mitä elämältänne ja suhteeltanne haluatte? Suunnitteletteko yhteistä loppuelämää vai asutteko nyt yhdessä, koska se on juuri nyt hyvä ja taloudellinen vaihtoehto? Eikö kaikki keskustele tällaisia asioita, kun muutetaan yhteen?

Vierailija
14/14 |
29.07.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

13, rehellisesti noista asioista on mielestäni haastava aloittaa keskustelu. Tunnen itseni heti vaikeaksi ja pelkään toisen säikähtävän. Mitenköhän noista pääsis puhumaan ilman alistumista tai alistamista? 

Ap