15 vuotias lapseni on opettanut minut riitelemään oikein.

Tähän ei koskaan ole kyennyt aikuinen mieheni. Erimielisyyksien alkaessa mies loukkaantuu, koska olen erimieltä(?) ja poistuu suuttuneena paikalta. Nyt olen ilokseni huomannut,että teini on erimaata. Me olemme monistakin asioista erimieltä, mutta koskaan ei tarvitse suuttua toiselle vaan kaikki asiat pystytään puhumaan ja vieläpä hyvässä hengessä.Voi että olen ylpeä jälkikasvustani:)