Ammatinvalinta mietityttää
Olen aina haaveillut lastentarhanopettajan työstä ja tehnyt paljon sijaisuuksia ja kesätöitä sekä tet-harjoitteluja päiväkodeissa.
Opiskelen tällä hetkellä nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi ja valmistun nyt tulevana kesänä.
Kävin tekemässä hetken harjoittelua alakoulussa eka- ja tokaluokkalaisten kanssa, mutta huomasin, ettei pääni kestäkään sellaista työtä.
Lapsia kohtaan on muodostunut jonkin sortin vastenmielisyys, kun viime keväänä olin raskaana ja sikiö kuoli kohtuun ja piti tyhjentää lääkkeillä, se oli hyvin traumaattinen ja raskas kokemus enkä ole vieläkään päässyt siitä täysin yli.
En ehkä sittenkään halua tehdä töitä lasten kanssa, mutta kohta pitäisi hakea jatko-opintoihin.
En tiedä ollenkaan mikä muu ala voisi minulle sopia tai minkälaisessa työssä pärjäisin, olen keskittänyt koko elämäni vain tuohon yhteen urasuunnitelmaan.
Onko kukaan täällä käynyt ammatinvalintapsykologilla, minkälaisia kokemuksia on jos olette käyneet?
Kommentit (6)
En halua enää lapsia enkä perhettä, palkka ei ole minulle siis kovin tärkeä asia.
Kunhan saa vuokrat ja laskut maksettua ja jotain ruokaa.
Ap
Entä nuo nuoriso-ohjaajan hommat?
Pystytkö olemaan nuorten kanssa?
Voit hakea ammattikorkeakouluun nuorisotyön opintoja jatkamaan jos siitä tykkäät.
Olen harkinnut kyllä nuorisotyön opintojen jatkamista, mutta työllistyminen mietityttää.
Niitä paikkoja on hyvin vähän tarjolla, ala kyllä kiinnostaa ja nuorten kanssa on ihana tehdä töitä.
Haluaisin olla ihan tavallinen ohjaaja nuorisotilalla, mutta en saa ajokorttia epilepsian takia ja se on usein vaatimuksena niihin töihin.
Harmittaa ihan vietävästi, kuitenkin tykkään todella paljon olla nuorisotyössä, vapaaehtoisena ja harjoittelussa olen nuokkarilla ollut.
Olen ihan surkea matematiikassa ja se sulkee pois esimerkiksi terveydenhoitajan ja sairaanhoitajan opinnot, jotka muuten kiinnostaisivat kovasti.
Ap
Nuorisotyössä on paljon vaihtoehtoja, joihin ei tarvita ajokorttia.
Onko tärkeää että pystyt perheen työlläsi elättämään? Maksamaan puolet menoista?