Mies 29v + 1v miettii; säälin isääni

Kun makasin sängyssä pitkään viime aamuna, kuulin vanhempieni keskustelun. Äiti kuulosti natisevan jostakin asiasta ja jossakin vaiheessa isä kuulosti sanovan, että haluaisi hirttäytyä ja toisti sanansa. Tuollaista olen hänen kuullut sanovan yhden kerran aiemminkin, mutta silloin hän ärähti ja kysyi, että mitä jos hän tappaisi meidät kaikki ja itsensä. Ilmeisesti isä ei muuten osaa tai halua riidellä sen kummemmin, vaan jossakin vaiheessa vain väsyy valittamiseen ja sanoo sitten mitä sanoo.

Sen jälkeen noustuani tietysti teeskentelin kuin en olisi kuullut mitään. En tiedä onko isänikään ollut ikinä tosissaan, mutta voin kuvitella hänen olevan kyynistynyt elämään. Epäilen että lapset ovat heille tulleet vahingosta tai ainoastaan äitini tahdosta ja isän seksielämä loppunut tai taantunut pian sen jälkeen. En muista sellaista tilannetta, missä isäni olisi moittinut tai huutanut äidille erityisen rumasti, paitsi kerran ollessani hyvin pieni, kun taas äiti on aina keksinyt jotakin valittamisen aihetta ja nimittelyä milloin mistäkin asiasta; milloin kaupasta tuodut ruuat ovat vääriä ja milloin töitä on liikaa ja liian paljon poissa, vaikka siitä on ollut aineellista hyötyä kaikille.

Isä puhui erosta jo minun ollessa ala-asteella ihan kahden kesken, kun kävin hänen työpaikallaan koulun jälkeen, mutta tilapäinen asumisero heille tuli vasta minun ollessa aikuinen ja se kesti pari vuotta.

Uskon että isälläni on vähän samanlainen suhde äitiin kuin minulla naisiin yleensä, eli aina välillä jaksaa ottaa kaiken huumorilla ja keskittyä hyviin asioihin, mutta loppujen lopuksi uurastuksesta saa aika vähän takaisin ja todellisuus läpsähtelee kipeästi kasvoja vasten, jolloin hermot ovat tiukalla.

Tätä seuranneena olen tyytyväinen omaan lapsettomuuteni ja siihen, ettei kukaan asu nurkissani valittamassa ja menojani määräilemässä. Haluaisin kyllä parisuhteen, mutta en antaa naiselle valtaa kurjistaa elämääni.

Mietin miten voisin piristää isää ja ainut konkreettinen hellyydenosoitus on jokavuotinen syntymäpäiväkortin ostaminen ja tarroilla koristelu. Kun tulot ovat täpärästi elämiseen riittävät, ei oikein voi mitään suurempia lahjojakaan ostaa ja en tiedä mitä ne voisivat olla. Tämän tilanteen pitäisi kyllä muuttua töitä löytäessä ja minulla ei oikeastaan ole mitään muuta motivaatiota etsiä töitä ja valmistua (ei sillä että minun tarvitsisi valmistua yhdestä tai toisesta oppilaitoksesta, koska olen tänäkin kesänä hakenut useampaa työpaikkaa), kuin itsestäni vanhemmille koituvan taloudellisen taakan pienentyminen (tarvitsen välillä apua harrastusmaksuissa) ja lisääntynyt mahdollisuus auttaa heidän kuluisssaan varsinkin vanhuuden koittaessa. Ilmaistyötä on kyllä tarjolla tuntemattomien ja kiittämättömienkin ihmisten parissa, mutta jostakin syystä on vaikeampaa priistää niitä itselle rakkaimpia ihmisiä.

-Mies 29v + 1v-