Miksei siihen kahvipöytään voi leipoa mitään muuta kuin makeaa?

Ihmiset pitää saada makeakoukkuun. Ex anoppi ainakin oli sairas joka nautti siitä kun ihmiset söi makeita leivonnaisia ja lihoi.

Oma havainto on, että suolaisia ei ota kukaan, ne mielletään enemmän ruuaksi. Jos joku tulee 3 tunnin matkan päästä, niin voi tehdä voileipiä, mutta muuten en viitsi monia lajeja laitella. Ei ole pakko ottaa mustikkapiirakkaa, jos ei halua!

Jos meille tulee joku kolmen tunnin matkan päästä, niin se saa meillä kyllä ihan ruokaa.

Meillä päin suolaiset mielletään jotenkin arkiseksi tarjottavaksi, ja makeaa pidetään taas enemmän vieraiden "arvoisena".

En ole itse tästä ihan samaa mieltä, mutta rivien välistä joskus kuuluu tuollainen ajatusmaailma, jos vaikka naapurissa kyläillessä tarjolla on vain suolaista.

Aika mielenkiintoista :). Meillä ainakin suolaisia (quiche tyyppisiä piirakoita, itse alusta loppuun tehtyä pizzaa, focacciaa tmv) menee enemmän kuin makeaa, ehdottomasti.

Toki jos suolainen tarkoittaa sitä, että pöytään lyödään ruislimppu, voirasia ja kilon oltermanni, niin tarjoilu voidaan mieltää liian arkiseksi ja ruokaisaksi. Mutta yleensä kahvipöydän suolapalat eivät ole niin ruokaisia, vaan coctailpirakoita, pasteijoita, kinkkupiirakkaa, ym. Ei niitä niin paljon kehtaa ottaa, että vatsan saisi täyteen.

Ja minulle henkilökohtaisesti makeat saavat housut kiristämään ahdistavasti, koska turvottavat vatsaa aika voimakkaasti. Joten ei niitä makeita voi paljonkaan ottaa. Ap

Silliä ja kananmunia minä tarjoan aina.

Minä tarjoan yleensä coctailpiirakoita munavoilla ja sipsejä esim lapsen synttäreillä. Itse tykkään enemmän suolaisista tarjottavista, mutta useimmille vaikuttaisi kakut, pullat ja keksit uppoavan paremmin. Parhaiten on kauppansa tehnyt pullat, mitä vähän ihmettelen.

Meillä on melkein aina kaksiosainen tarjoilu, eli sekä suolaista että makeaa. Myös kakkukahveilla tarjotaan ensin voileipää, karjalanpiirakoita yms suolaista mahantäytettä. Sitten vasta isketään kakut pöytään. Kotoa opittua. Tämä siksi koska muuten me lapset oltais syöty niin paljon kakkua kuin napa vetää ja sitten oltais oltu mahat kipeinä. Ihan hyväksi kaikille että ensin mahanpohjalle kunnon ravintoa ja sitten sitä sokeria :)

Miksi kaikesta pitää valittaa?

Minä sairastan aikuistyypin diabetesta ja kärsin, kun monessa tilaisuudessa ei ole kuin minulle sopimatonta tarjoilua. Ikävä se on pelkkää kahvia juoda, joten sorrun ottamaan makeita kahvileipiä. Vetoan ihmisiin, että pitäisivät tarjolla edes  suolakeksejä  kaiken makean ohella. Diabeteshan on jo melkein kansansairaus eikä kukaan ole turvassa siltä. 

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:10"]

Jos meille tulee joku kolmen tunnin matkan päästä, niin se saa meillä kyllä ihan ruokaa.

[/quote]

Jos joku sanoo, että ei halua ruokaa, vaikka tulee 3 tunnin matkan päästä, niin en todellakaan ryhdy kiusaamaan ja tee sitä ruokaa!

Viimeksi tein kahvipöytään kinkkupiirakan ja pari-kolme vierasta söi sen keskenään lähes kokonaan. :) Minuakin puistattaa kahvipöydät, jotka notkuvat makeaa, mutta mitään suolaista ei löydy!

Minä tykkään makeasta ja suolaisesta ja molempia yhdessä.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 22:44"]

Minä sairastan aikuistyypin diabetesta ja kärsin, kun monessa tilaisuudessa ei ole kuin minulle sopimatonta tarjoilua. Ikävä se on pelkkää kahvia juoda, joten sorrun ottamaan makeita kahvileipiä. Vetoan ihmisiin, että pitäisivät tarjolla edes  suolakeksejä  kaiken makean ohella. Diabeteshan on jo melkein kansansairaus eikä kukaan ole turvassa siltä. 

[/quote]

Diabeteksen kannalta karjalanpiirakka ja vegaani suklaakakku on yhtä pahoja.

[quote author="Vierailija" time="27.07.2015 klo 21:54"]

Toki jos suolainen tarkoittaa sitä, että pöytään lyödään ruislimppu, voirasia ja kilon oltermanni, niin tarjoilu voidaan mieltää liian arkiseksi ja ruokaisaksi. Mutta yleensä kahvipöydän suolapalat eivät ole niin ruokaisia, vaan coctailpirakoita, pasteijoita, kinkkupiirakkaa, ym. Ei niitä niin paljon kehtaa ottaa, että vatsan saisi täyteen. Ja minulle henkilökohtaisesti makeat saavat housut kiristämään ahdistavasti, koska turvottavat vatsaa aika voimakkaasti. Joten ei niitä makeita voi paljonkaan ottaa. Ap

[/quote]

Meillä niitä pasteijoita ja kinkkupiirakkaa pidetään liian arkisena tarjottavana. Talkooväelle kyllä, vieraille ei.

Minulla ei ole mitään vaikeuksia ottaa pelkkää kahvia. Erilaiset suolaise piirakat jätän suosiolla väliin, yleensä niihin on upotettu kermaa ja rasvaa enemmän kuin laki sallii, samoin pasteijat ovat rasvapaukkuja. Nyt niiin suositut juustopyörylät jäävät minulta samoin ottamatta. En mene kylään syömään, ruokaa on kotonakin. Kakkua ei ole, sitä maistan, jos se vaikuttaa maistamisen arvoiselta. Jos se on pahaa, jätän lautaselle.

En ala varta vasten tekemään, ostan pakastetuotteita ja niitä lämmittelen.

Itseä harmittaa yleisesti se että kaikki tarjottava on sellaista jota ei voi hyvällä omalla tunnolla ottaa. Joko makeaa, tai sitten rasvaisia, vehnästä tehtyjä suolaisia. Mielelläni napostelisin vaikka kasvistikkuja kylässä :) Ei tarttis loppuiltaa kärsiä turvotusta ja raskasta oloa. Salaatit on myös loistavia tarjottavia. Kahvin juon ihan mielellään kahvina, ei haittaa.
Tiedostan kyllä olevani vähän hankala vieras, mutta vehnä ja sokeri saavat ihan oikeasti minulle todella huonon olon, ja se kestää helposti 2-3 päivää.

Meillä lapsena oli pelkkää makeaa kahvin kanssa, samoin mummoloissa. Joskus jossain oli voileipäkakkua enkä koskaan lapsena syönyt. Aikuisena pidin ensimmäistä kertaa lapselle synttärit ja tarjosin vaan kakkua. Appi kysyi, missä suolaiset. Onneksi oli kaapissa suolakeksejä. Sen jälkeen olen laittanut aina makeaa ja suolaista. Kahvin kanssa ei suolainen mulle maistu. Kahvin juon ilman sokeria, maidolla.

Joskus isommissa juhlissa oli lapsena jotain suolaistakin mukana, mutta enemmän makeapainotteinen. Itse tykkään enemmän makeista.