Lue keskustelun säännöt.
Karmea tunne autossa
02.03.2022 |
Mulla kävi tässä yksi ilta hauska, mutta tapahtumahetkellä karmea juttu. Olin tallilla ja lähdin pimeän aikaan ajamaan kotiin. Kun olin ajanut viitisen kilometriä, yhtäkkiä tuntui siltä, niin kuin joku olisi takapenkiltä painanut polvilla tai jaloilla selkänojaa, niin kuin nyt vaikka lapset saattavat joskus tehdä. Jäykistyin kauhusta hetkeksi. Olin täysin pimeällä ja asumattomalla taipaleella, en yksinkertaisesti uskaltanut katsoa taakseni tai pysäyttää autoa. Päätin, että ajan yhteen paikkaan, jossa on bussipysäkki lähellä taloa ja nousen siinä autosta.
Matkaa bussipysäkille oli viitisen minuuttia, ja siinä ajassa pystyin kyllä käymään tilanteen läpi: olin 95-prosenttisen varma, että auto oli ollut lukossa tallin pihassa. Tosin olin kyllä ennen lähtöä heittänyt tavaraa autoon ja käynyt kippaamasta yhdestä tarhasta vesiastian nurin. Myös ajattelin, että jos autossa olisi ollut joku, todennäköisesti siellä olisi ollut myös huurua ikkunoissa.
Todennäköisesti se tunne penkin työntämisestä tuli siitä, että venytin ristiselkää penkkiä vasten, jolloin tien epätasaisuudesta johtuvat iskut tuntuivat selvemmin. Tämänkin ehdin järkeillä ennen pysähtymistä, mutta voinpa sanoa, että oli siitä huolimatta pitkät viisi minuuttia ajella.
Onko kellään ollut vastaavia kammottavia tilanteita?
Kommentit (16)
Nukuin, tunsin unen läpi,että kissa tuli sänkyyn jalkojeni päälle. Jatkoin unia, mutta heräsin hätkähtäen alitajunnan viestissä, ettei minulla ole kissaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On. Odotin kaveria kaverin pihassa, istuen kuljettajan paikalla, kun tunsin, että hiuksiani silitettiin takaapäin. Kaveri tuli melkein heti paikalle ja kerroin tämän tietenkin heti. Asialle ei koskaan löytynyt selitystä, eikä autossa ollut salamatkustajia.
No huh! Missä kohtaa silitys tuntui? Pään kohdassa vai jossain muualla? Eikä voinut olla vaikka huppu tai vastaava?
Ap
Olin kerran metsässä, tutussa kylläkin mutta aika kaukana tiestä. Keräsin rauhassa mustikoita, kun kuulin takaani sellaisen äänen että joku painava astuu metsänpohjan päälle. En nähnyt siellä mitään, mutta kauhukseni näin suuren ruskean varjon joka ei liikkunut.
Pelkäsin ihan hirveästi. Kävelin tosi hitaasti ja sydän kurkussa takaperin kohti kotia ja oli melkein pimeää kun pääsin ulos metsästä.
Kun myöhemmin menin sinne päivänvalossa, se ruskea varjo oli kaatuneen puun juurakko. Äänen aiheutti ehkä toinen laho puu, joka juuri silloin romahti maahan, mutta tiedä varmaksi. Tuskin oli karhua mailla halmeilla, mutta muistan silti sen illan loppuikäni.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran metsässä, tutussa kylläkin mutta aika kaukana tiestä. Keräsin rauhassa mustikoita, kun kuulin takaani sellaisen äänen että joku painava astuu metsänpohjan päälle. En nähnyt siellä mitään, mutta kauhukseni näin suuren ruskean varjon joka ei liikkunut.
Pelkäsin ihan hirveästi. Kävelin tosi hitaasti ja sydän kurkussa takaperin kohti kotia ja oli melkein pimeää kun pääsin ulos metsästä.
Kun myöhemmin menin sinne päivänvalossa, se ruskea varjo oli kaatuneen puun juurakko. Äänen aiheutti ehkä toinen laho puu, joka juuri silloin romahti maahan, mutta tiedä varmaksi. Tuskin oli karhua mailla halmeilla, mutta muistan silti sen illan loppuikäni.
Nuo juurakot on sellaisia, että niistä olen kyllä saanut monta säikähdystä! Yleensä ne näyttävät karhulta, mutta viime syksynä yksi onnistui näyttämään makaavalta hirveltä.
Mulla muuten tulee metsäkauhusta aina mieleen se, kun olin kerran tuossa lähimetsässä pimeän aikaan. Oli talvi, mutta maa vielä sula, ja yhtäkkiä otsalampun valossa vilahti joku valkoinen! Tunnistin sen nopeasti metsäjäniksensi, mutta jostain syystä ensimmäinen ajatus oli jotain yliluonnollisempaa. Mustassa metsässä hohtava valkoinen hahmo. Oli kyllä hieno kokemus.
Ap
Tämä ei nyt ehkä osu ihan aiheeseen, mutta tuli mieleen silti.
Jokunen vuosi takaperin puhelimeni soi myöhään illalla, soittajana äiti. En ehtinyt vastata, joten soitin heti takaisin. Unenpöpperöinen äitini vastasi; hän ei ollut yrittänyt soittaa. Puhelin oli hänen yöpöydällään ja hän unessa. Minun puhelutietoihini jäi tieto tulleesta puhelusta, äidin puhelimeen ei mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei nyt ehkä osu ihan aiheeseen, mutta tuli mieleen silti.
Jokunen vuosi takaperin puhelimeni soi myöhään illalla, soittajana äiti. En ehtinyt vastata, joten soitin heti takaisin. Unenpöpperöinen äitini vastasi; hän ei ollut yrittänyt soittaa. Puhelin oli hänen yöpöydällään ja hän unessa. Minun puhelutietoihini jäi tieto tulleesta puhelusta, äidin puhelimeen ei mitään.
Ihan hyvin sopii tähän aiheeseen! Mysteeripuhelu.
Ap
Olin nuori ja ajamassa ekalla omalla autollani hiljaisella tienpätkällä syyspimeällä, tunnelma oli kuumottava eikä tilannetta helpottanut tyhjältä takapenkiltä musiikissa olevan tauon aikana kuulunut kovaääninen ,tuskainen voihkaisu. Olin ajaa ojaan. Paniikissa pysäköin ja koetin kurkkia ikkunoiden läpi takapenkille. Auto oli käytettynä ostettu ja olin ihan varma että olin saanut jonkun kirotun ajopelin!
Myöhemmin järkeilin, että vanha hassuja pihinöitä ja vinkaisuja päästelevä nahkalaukkuni oli jotenkin painunut, kun toinen kassi nojasi siihen ja sai aikaan äänen, jonka ylivirittyneet aivoni tulkitsivat voihkeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena kävelin kouluun pellon halki kun yhtäkkiä tunsin jonkun ravistelevan reppuani takaapäin. Olin varma että se oli luokkakaverini joka asui viereisessä kerrostalossa ja joka ottanut minut kinni. Kun käännyin ympäri en nähnyt ketään. Miettinyt sitä monesti että mikä sen on aiheuttanut, koulukirjat siirtyneet repussa vai mitä. Joku toinenkin vastaava tilanne ollut mutten muista tarkalleen mikä.
Ei ihan tällaista, mutta usein, kun pimeällä menen autooni, tulee sellainen karmea tunne siitä, että siellä on jo joku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena kun sydämeni oli särkynyt itkin sängylläni toisella kyljellä, joku painoi kämmenensä poskelleni kuin lohdutukseksi. Olin yksin, pomppasin pystyyn aika vauhdilla.
Toinen juttu sattui samoihin aikoihin, olin jo nukkumassa ja synkässä mielialassa kun kuului kuinka seinällä oleva taulua olisi heilautettu. Ehkä minulla oli niin paha olo että se purkautui noin?
Olin nuori,kävin yläastetta ja olin odottamassa bussia aamuvarhain. Äkkiä joku tarttui vyötärööni kaksin käsin ja kiskaisi kovaa taaksepäin,huusin "V""n h"mo!" (Muistakaa ettå olin noin 15vuotias)Koska luulin sen olevan ärsyttävä ex poikakaveri joka asui samoilla kulmilla. Kun käännyin ei takanani ollut ketään, eikä lähellä ollut paikkaa mihin joku olisi ehtinyt piiloutua.Pysäkillä kanssani ollut mummo tuijotti minua peloissaan ja siirtyi kauemmas,luuli kai että käyn hänen kimppuunsa. Olin varmaan pelottava näky raskaassa meikissä ja kun huusin ja kirosin ilman syytä. Tai syy oli mutta olisiko minun pitänyt muka sanoa mummolle, ettå
anteeksi muttq näkymätön mies koetti just kiskoa kumoon...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nuorena kun sydämeni oli särkynyt itkin sängylläni toisella kyljellä, joku painoi kämmenensä poskelleni kuin lohdutukseksi. Olin yksin, pomppasin pystyyn aika vauhdilla.
Toinen juttu sattui samoihin aikoihin, olin jo nukkumassa ja synkässä mielialassa kun kuului kuinka seinällä oleva taulua olisi heilautettu. Ehkä minulla oli niin paha olo että se purkautui noin?
Tuli tästä mieleen yksi Ylen podcast, jota kuuntelin noin kuukausi sitten. Tässä kerrotaan, miten vuorikiipeilijöillä on ollut kokemuksia, joissa heidän mukanaan on joku näkymätön olento: https://areena.yle.fi/audio/1-61023593
Tykkäsin muistakin jaksoista, mutta tuo ensimmäinen oli ehkä kiehtovin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan tällaista, mutta usein, kun pimeällä menen autooni, tulee sellainen karmea tunne siitä, että siellä on jo joku.
Juuri tämän takia tarkistan auton aina kun lähden pimeällä yksin liikkeelle. Aina!:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On. Odotin kaveria kaverin pihassa, istuen kuljettajan paikalla, kun tunsin, että hiuksiani silitettiin takaapäin. Kaveri tuli melkein heti paikalle ja kerroin tämän tietenkin heti. Asialle ei koskaan löytynyt selitystä, eikä autossa ollut salamatkustajia.
No huh! Missä kohtaa silitys tuntui? Pään kohdassa vai jossain muualla? Eikä voinut olla vaikka huppu tai vastaava?
Ap
Ei ollut huppua, suunnilleen takaraivo
n kohdalla, kuitenkin niskatuen yläpuolella. Talo, jossa kaverini tuolloin asui, oli aiemmin ollut jonkulainen sairaala. Ulkona pimeää ja kyllä lähti mielikuvitus laukalle.
En tiedä meneekö tämä tähän aiheeseen mutta joitakin vuosia sitten näin unen tai olin unen-valvetilan rajamailla. Tunsin olevani lapsuuden kodissani omassa huoneessani Pimeän huoneen poikki lipui musta hahmo seinien läpi.
Seuraavana päivänä sain kuulla sukulaiseni kuolleen yöllä.
On. Odotin kaveria kaverin pihassa, istuen kuljettajan paikalla, kun tunsin, että hiuksiani silitettiin takaapäin. Kaveri tuli melkein heti paikalle ja kerroin tämän tietenkin heti. Asialle ei koskaan löytynyt selitystä, eikä autossa ollut salamatkustajia.