Lue keskustelun säännöt.
En osaa olla miesten kanssa! ):
27.07.2015 |
Olen 22-vuotias nainen ja en yksinkertaisesti osaa olla normaalisti miesten kanssa! Jännitän aina kamalasti, ihan tavallista kanssakäymistäkin.
.
Esim baareissa jos lähestyn jotain miestä niin tuntuu lähinnä siltä että mun jutuille vaan naureskellaan ja tehdään pilkkaa ): Tuntuu, että kaikki muut vain löytävät miehiä ja itselleen poikaystäviä. Töissä on lähinnä naispuolisia mutta muutama mies ja silloinkin lähinnä töksäyttelen jotain tyhmää hermostuksissani ja nolaan itseni ):
.
Samaa ongelmaa ei ole naisten kanssa ja itsetuntoni on hyvä. Tämä koko miesten seurassa jännitys tuntuu lähinnä hassulta, sillä ihmisiähän miehetkin ovat. Olo on kuitenkin kuin puhuisi avaruusoliolle kun yrittää jutella miesten kanssa ):
.
Olen vieläkin neitsyt enkä ole koskaan seurustellut. Haluaisin kuitenkin kovasti löytää jonkun kivan miehen! Keittiöpsykologeille tiedoksi että ei, isäsuhteeni ei ole koskaan ollut hyvä. Isä lähti kun olin noin 5-vuotias, jos se nyt tähän tilanteeseen mitenkään vaikuttaa.
Mitä teen? ):
Kommentit (4)
Itse olen myös jännittänyt joskus hirveästi miesten seurassa. Minulla ei ole veljiä eikä kouluaikana ollut kaveripoikia joten miehet jäivät etäisiksi kummajaisiksi. Jännityksestä pääsee eroon ajan myötä kunhan ei juokse miehiä karkuun. Monet ihmiset jännittävät erilaisia sosiaalisia tilanteita, ei siinä ole mitään kummallista. Tässäkin asiassa harjoitus tekee mestarin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas en osaa olla luontevasti naisseurassa, vaikka nainen olenkin. Tosin olen perheen ainoa tyttö ja päiväkodissakin leikin vain poikien kanssa.
Kieltämättä on helpottavaa lukea, että jännitys on molemmille sukupuolille ominaista. Itse miehenä näen vain esimerkiksi yöelämässä vain itsevarmoja miehiä, joiden tasoon minulla ei ole mitään vastattavaa.
Ehkä ongelma on siinä, että me vähemmän itsevarmat emme missään vaiheessa kohtaa toisiamme.
Tervetuloa maailmaani. Itse kyllä kykenen täysin sosiaalisesti hyväksyttävään kanssakäymiseen vastakkaisen sukupuolen kanssa aina siihen asti kun peliin tulee mukaan viehätys ja tunteet. Sitten se onkin takeltelua ja itsevarmuuden vastakohtaa. Itse en toki pidä naisten hermostuneisuutta mitenkään negatiivisena ominaisuutena. Jo se, että nainen lähestyy minua osoittaa mielestäni mielen rohkeutta ja valmiutta ottaa elämässä hyppyjä suureen tuntemattomaan.