Mikä muuttuu kotona, kun lapsi 18 v?

Vierailija kirjoitti:

Odotan tuota hetkeä. Siihen asti lapset maksavat kauheasti. Aikuisina saavat hoitaa oman elämänsä myös laskunsa. Saavat asua kyllä meillä kunhan vuokrasta sovitaan.

Ootpa hauska. Mutta jos nyt sattusit olemaan tosissaan, niin voin kertoa että sun lapset ei halua asua teillä päivääkään kauempaa kuin on pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotan tuota hetkeä. Siihen asti lapset maksavat kauheasti. Aikuisina saavat hoitaa oman elämänsä myös laskunsa. Saavat asua kyllä meillä kunhan vuokrasta sovitaan.

Ootpa hauska. Mutta jos nyt sattusit olemaan tosissaan, niin voin kertoa että sun lapset ei halua asua teillä päivääkään kauempaa kuin on pakko.

Olen nähnyt tällaisen tilanteen. Nuori ei ole tällaisen jälkeen ollut missään tekemisissä vanhempiinsa. Sitäkö haluat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas poika muuttui kuin taikaiskusta. Oli siihen saakka ”kiltti”, eli ei jäänyt koskaan kiinni alkoholista, tupakasta tms eikä niitä alaikäisenä käyttänytkään omienkaan sanojensa mukaan. Kun täytti 18, juoksi alussa baareissa, kunnes korona esti sen. Lopetti kaikkiin kotitöihin osallistumisen, ei ilmoitellut jos jäi yöksi. Asenne sellainen, että hän on nyt 18 eikä häntä voi enää määrätä. Osti omat ruokansa hyvin pitkälle itse (ansaitsi hyvin kesätöissä). Ei juurikaan enää puhu asioistaan ja tiedän, että on käyttänyt myös kannabista ainakin jossain juhlissa. Hänellä on joku tyttöystävä, jota emme ole tavanneet ja josta on kertonut vain etunimen, koska ”mitä se teille kuuluu”. Muuttamassa nyt pois kotoa. En tiedä mitä tapahtui, toivon vaan että jossain vaiheessa taas olemme paremmissa väleissä ja tuo negatiivisuus katoaa.

Kannattaa ehkä hieman miettiä, millainen tuli oltua vanhempana, jos nuori kokee tarvetta muuttua noin täysi-ikäisyyden myötä.

Jokainen on oma persoonansa jo heti syntyessään. Toista on vaikea muuttaa.

Niinpä. Kuinka ahdistunut nuori onkaan ollut, jollei kokenut ennen täysi-ikäistymistään voivansa olla oma itsensä ja sitten pitää alkaa tuolla tapaa kapinoimaan heti. Todennäköisesti ollut tukahduttava ja autoritäärinen vanhempi, joka on määrännyt kaikesta mahdollisesta, eikä antanut nuorelle ollenkaan tilaa olla oma itsensä. Eipä tuollaista oikein mikään muu selitä. Ellei sitten halua uskotella itselleen, että nuori on teeskennellyt olevansa jotain muuta koko aikaisemman elämänsä.

Lapseni asui kotonaan liki 20-vuotiaaksi ja muutti sitten opiskelupaikkakunnalle. Mielestäni 18-vuotias oli jo järkevä ja hänen kanssaan pystyi oikeasti keskustelemaan. Baareissa hän kävi ehkä noin viisi kertaa vuodessa.

Aluksi oli kova ikävä, mutta kun hän muutti kotiin harjoittelujakson vuoksi, niin tajusin, että kaihosin ehkä jotain mikä jo oli mennyttä.

Mielestäni hän kapinoi riittävästi murrosiässä, joka sekään ei nyt mitään erityisen kamalaa ollut. Kamalampi olin itse omia vanhempiani kohtaan.

Nykyään lapsi asuu viiden kilometrin päässä meistä. Tapaamme usein ja avunantoa on puolin toisin.

Tyttöystävistään, murheistaan ja kokemistaan vastoinkäymisistä hän on kertonut avoimesti ainakin johonkin rajaan asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä taas poika muuttui kuin taikaiskusta. Oli siihen saakka ”kiltti”, eli ei jäänyt koskaan kiinni alkoholista, tupakasta tms eikä niitä alaikäisenä käyttänytkään omienkaan sanojensa mukaan. Kun täytti 18, juoksi alussa baareissa, kunnes korona esti sen. Lopetti kaikkiin kotitöihin osallistumisen, ei ilmoitellut jos jäi yöksi. Asenne sellainen, että hän on nyt 18 eikä häntä voi enää määrätä. Osti omat ruokansa hyvin pitkälle itse (ansaitsi hyvin kesätöissä). Ei juurikaan enää puhu asioistaan ja tiedän, että on käyttänyt myös kannabista ainakin jossain juhlissa. Hänellä on joku tyttöystävä, jota emme ole tavanneet ja josta on kertonut vain etunimen, koska ”mitä se teille kuuluu”. Muuttamassa nyt pois kotoa. En tiedä mitä tapahtui, toivon vaan että jossain vaiheessa taas olemme paremmissa väleissä ja tuo negatiivisuus katoaa.

Kannattaa ehkä hieman miettiä, millainen tuli oltua vanhempana, jos nuori kokee tarvetta muuttua noin täysi-ikäisyyden myötä.

Jokainen on oma persoonansa jo heti syntyessään. Toista on vaikea muuttaa.

Niinpä. Kuinka ahdistunut nuori onkaan ollut, jollei kokenut ennen täysi-ikäistymistään voivansa olla oma itsensä ja sitten pitää alkaa tuolla tapaa kapinoimaan heti. Todennäköisesti ollut tukahduttava ja autoritäärinen vanhempi, joka on määrännyt kaikesta mahdollisesta, eikä antanut nuorelle ollenkaan tilaa olla oma itsensä. Eipä tuollaista oikein mikään muu selitä. Ellei sitten halua uskotella itselleen, että nuori on teeskennellyt olevansa jotain muuta koko aikaisemman elämänsä.

En minä ainakaan uskottele itselleni tai muille mitään. Hyvä että pystyt tuntematta lasta tai tilannetta analysoimaan minua ja isää (joka muuten asuu toisessa osoitteessa, eikä poika pidä tähänkään mitään yhteyttä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä muuttunut. Oli ajoissa kasvatettu siihen että kun asunnon ja ruuan sai meitä, oli kohteliasta kertoa kun ei olisi syömässä, tai jos jäisi yöksi pois tai jos joku puolestaan tulisi yökylään kattomme alle. Ymmärsi muutenkin yhdessä asumisen vaatimukset. Imuroi siis myös yhteisiä tiloja, vei roskia, leikkasi nurmikkoa, pesi pyykkiä.

Muutos tuli suurena, kun muutti pois mutta oli valmis siihen silloin - ja vähitellen myös me vanhemmat vaikka iso juttu olikin meille.

Ai nuorempanako ei tarvinnut osallistua kotitöihin?

No mieti nyt vähän mitä kysyt! Millä olisi nuori osannut mitään ellei olisi kasvatettu siihen, että jokainen tekee osansa? Aina on joutunut osallistumaan. Siksi olikin täysin vaivatonta kun täytti 18, eikä mitään muutosta tullut.