Lue keskustelun säännöt.
Kalle Päätalon paras kirja
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Pölhö-Kustaa Iijoen pohjassa on yksi Kallen parhammista kirjoista.
Koko tuotanto. Kerran kahdessa vuodessa luen Kalle Päätalon kirjallisen tuotannon läpi.
Iijoki-sarja. Luin muutama vuosi sitten Päätalon tuotannon läpi. Mulla meni siihen vuosi. Ihmettelen, miten joku ehtii lukea joka toinen vuosi tuotannon läpi? Mulla on harkinnassa, että ehkä joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten jaksatte lukea niin pitkäpiimäistä ja hidasta kerrontaa?
Opiskellessani rakennusinsinööriksi, yritin lukea "telineillä". En millään jaksanut kokonaan, vaikka lukemisesta yleensä tykkäänkin.
Vaikea sanoa, kun niitä on niin monta. Alun jälkeen alkavat tosin puuduttaa, paitsi sotavuosista kertovat sekä opiskeluajasta kertova Pyynikin rinteessä. Sanon kuitenkin näin lonkalta, että Kunnan jauhot. Onhan se jo nimenä paljonpuhuva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iijoki-sarja. Luin muutama vuosi sitten Päätalon tuotannon läpi. Mulla meni siihen vuosi. Ihmettelen, miten joku ehtii lukea joka toinen vuosi tuotannon läpi? Mulla on harkinnassa, että ehkä joskus.
Minä olen eläkkeellä niin on aikaa lukea.
Iijoki-sarjan armeija- ja sotavuodet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan lukenut ainuttakaan Päätalon kirjaa. Onko mulla nyt aukko sivistyksessä?
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan lukenut ainuttakaan Päätalon kirjaa. Onko mulla nyt aukko sivistyksessä?
No en hirveästi huutelisi tuosta asiasta. Onhan se suoraan sanottuna aika moukkamaista, jos ei ole lukenut Päätaloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksatte lukea niin pitkäpiimäistä ja hidasta kerrontaa?
Opiskellessani rakennusinsinööriksi, yritin lukea "telineillä". En millään jaksanut kokonaan, vaikka lukemisesta yleensä tykkäänkin.
No ihan vaikka vain siksi, että siihen aikaan kirjat vielä oikoluettiin, joten niissä ei ole kirjoitusvirheitä, ainakaan niin paljon kuin uudemmissa teoksissa.
Mutta tekstiä, jossa lauseenvastikkeet pilkutetaan, en jaksa lukea.
Sota-ajasta kertovat kirjat oli Iijoki-sarjan parasta antia mielestäni (Loimujen aikaan, Ahdistettu maa, Miinoitettu rauha, Ukkosen ääni, Liekkejä laulumailla, Tuulessa ja tuiskussa, Nälkämäki). Toiseen laitaan sijoittuu sitten se kirja missä Kalle hautoo itsemurhaa Tampereella asuessaan (Pohjalta ponnistaen). Siitä ei ainakaan kannata aloittaa.
Luin joskus koko Iijoki-sarjan yhteen menoon, yhteen kirjaan meni 1-2 viikkoa. Kirjojen perättäistä lukemista helpottaa se runsas toisto mitä joka kirjan alussa on edellisen kirjan tapahtumista. Toisaalta se tietysti ärsyttää ja ihmetyttää kun saa lehtijutuista sen käsityksen, että Päätalon alkuperäisessä käsikirjoituksessa on saattanut olla sivuja puolet enemmän kuin siinä mikä painettiin. Karsitut sivut on varmaankin tuhottu, sillä muuten Gummerus olisi jo julkaissut ne ahneuksissaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa, kun niitä on niin monta. Alun jälkeen alkavat tosin puuduttaa, paitsi sotavuosista kertovat sekä opiskeluajasta kertova Pyynikin rinteessä. Sanon kuitenkin näin lonkalta, että Kunnan jauhot. Onhan se jo nimenä paljonpuhuva.
Mulla on ihan sama. Jaksan lukea lapsuusvuodet, sotavuodet ja opiskeluajan. Isä luki koko sarjan, oli kova fani. Itse oli timpuri ja sillä oli samantapainen lapsuus Pohjois-Karjalassa, oma isä eli ukkini kuoli kun isä oli vasta murkkupoika, Kallen isähän joutui mielisairaalaan. Kunnan jauhot sai mun faijan itkemään. Se lähti 14-veenä leipäänsä tienaamaan.
Ymmärrän sen maailman....
Kunnan jauhot on mullekin jääneet mieleen ja sota-ajasta kertovat. Erityisen mehukkaita on naisseikkailut ja se sukupuolitauti, jota Kalle häpeää lopun Iijoki-sarjaa. Kallella on itseironiaa mukana kerronnassa, kun kirjoittelee kauniisti kirjeissä naisille ja onkin sitten likinäköinen isopäinen miehennöhjäke leveine hartoineen ja lyhyine jalkoineen. Eikö tuolle joku nainen sano suunnilleen suoraan, että miten sää tolta näytät, kun kirjoitat niin hyvin... ?
Ne kirjat on pitkäveteisiä paikoittain ja saatan hiukan loikkia silmäillen, mutta onhan ne upeaa ajankuvausta tietynlaisesta elämänmuodosta siellä Kainuun korvissa ja Suomen jälleenrakennuksesta. Ne yksityiskohdat toisaalta puuduttaa, mutta toisaalta ovat mielenkiintoisia kirjattuna kunnolla.
Aika hauskoja muuten oli äitini Riitu ja isäni Hermanni, joihin oli kerätty näiden värikkäiden vanhempien parhaat palat. En osaa päättää, kummasta enemmän tykkäisin. Esimerkiksi Hermannin Riitulle laukaisema Riitun lihomisesta ja sikaan viittaamisesta: "en ole tullu kopelehtineeksi, joko siellä saparo kasvaa.."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan lukenut ainuttakaan Päätalon kirjaa. Onko mulla nyt aukko sivistyksessä?
No en hirveästi huutelisi tuosta asiasta. Onhan se suoraan sanottuna aika moukkamaista, jos ei ole lukenut Päätaloa.
No, mulla on kuitenkin kaksi yliopistotutkintoa, joten olen sitten varmaan aika moukka, kun en jotain Päätaloa ole lukenut. Mikä mahtaa olla vastaajan koulutustausta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan lukenut ainuttakaan Päätalon kirjaa. Onko mulla nyt aukko sivistyksessä?
No en hirveästi huutelisi tuosta asiasta. Onhan se suoraan sanottuna aika moukkamaista, jos ei ole lukenut Päätaloa.
No, mulla on kuitenkin kaksi yliopistotutkintoa, joten olen sitten varmaan aika moukka, kun en jotain Päätaloa ole lukenut. Mikä mahtaa olla vastaajan koulutustausta?
No eipä tuo yliopistotutkinto nykyään mitään sivistystä takaa. Putkitutkintoja paahdetaan laput silmillä, eikä välttämättä tiedetä muusta maailmasta mitään (eikä kovin syvällisesti omastakaan alasta, vaikka maistereita ollaan).
Itse keskustelen mieluummin Päätalonsa lukeneen kansakoulun käyneen kanssa kuin nyky-yliopistosysteemistä valmistuneen märkäkorvamaisterin kanssa, joka ei Päätaloa tunne.
nimim. FM vuosimallia 2016
Huonemiehen poika