Lue keskustelun säännöt.
Toivotko koskaan, että olisit kirjoittanut päiväkirjaa
26.07.2015 |
teininä ja aikuisiälläkin? Itse ajattelen joskus, että olisi hauska palata niihin fiiliksiin, mitä kulloinkin on ollut. Ja lukea yksityiskohtia tapahtumista, joita on jo unohtanut. Olen varhaisteininä kirjoittanut päiväkirjaa, mutta sen jälkeen se jäi. Aika.. värikästä tekstiä :D
Kommentit (8)
Kirjoitin koko kouluikäni jonnekin vähän päälle 20-vuotiaaksi, kunnes menin naimisiin. Sitten taas avioeron jälkeen yli kolmikymppisenä jonkin aikaa. Niitä on hauska lukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, mutta aika paljon mielen syövereissä on muistoja. Ne pitäisi vain osata noutaa esille.
Kannattaa muuten viettää sellaisia muisteluhetkiä: sulkea silmät, keskittyä assosiaatioiden myötä hakemaan muistoja ja kirjoittaa niitä sitä mukaa ylös. Yllättävän yksityiskohtaisesti ihminen muistaa kaikenlaisia hetkiä, jotka on luullut unohtavansa.
Mutta muistoissa on sellainen jännä juttu, että mitä enemmän niitä muistelee, sitä enemmän ne vääristyvät. Eli ne "suosikkimuistot" johon palaa uudelleen ja uudelleen eivät välttämättä vastaa niin hyvin totuutta kuin ne, jotka tulevat yllättäen esille vuosien peitosta. Siksi ne kannattaisi heti kirjoittaa ylös.
Kirjoitin kun olin vaihto-oppilaana. Joskus ahdistaa lukea sitä tuskaa nyt jälkeenpäin.
Olen kirjoittanut aina ja niitä on aivan ihanaa lukea!
Kirjotitin eron jälkeen 3 vuotta. Hyvä, koska en muista niistä alkuajoista juurikaan. Kiva lueskella jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Mun lapsuus oli aika inhottava ja ahdistava. Olenkin unohtanut suurimmam osan, ja hyvä niin.
Nyt toivoisin että olisin yhtenä keväänä kirjoittanut jotta tietäisin mitä ihmettä silloin oikein tapahtui ja mitä ajattelin, että päädyin ratkaisuun joka oli täysin väärä. Olen yrittänyt muistella mutta ei tule mitään mieleen :(
Kirjoitin 13-18v lähes päivittäin. Kamalaa luettavaa ja mikä itseinho läskeistäni monen vuoden ajalta vaikka olin normaalipainossa (ylärajalla, mutta kuitenkin..) Kukaan ei tykännyt silloin, eikä nytkään. Aika turhaa elämää olen elänyt. Jospa nuo lapset saisin kaikesta huolimatta kunniallisiksi kansalaisiksi.