Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko pilannut elämäni?
25.07.2015 |
Olen 32-vuotias, kohta kolmen lapsen äiti. Minulla ei ole ammattia eikä juurikaan työkokemusta. Opiskelemaan pääsen (jos mihinkään peruskoulun todistuksellani pääsen) vasta vuoden kuluttua. Minulla ei ole ajokorttiakaan.
Olenko pilannut elämäni?
Heittänyt elämäni hukkaan?
Ollut saamaton?
Näin minulle sanottiin.
.
Minä asun omistusasunnossa. Mies osti juuri sijoitusasunnon joka tulee molempien nimiin. Olen matkustellut jonkun verran. Minulla on muutama hyvä ystävä. Harrastan valokuvausta ja luen paljon. Olen hyvä kokki. Ja kuulemma epäonnistunut ihminen.
Kommentit (11)
Kukas nyt noin on kehdannut sulle avautua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ilmeisesti olet jos annat toisten mielipiteen vaikuttaa itseesi noin paljon. Eläkekertymäsi on vähäinen mutta asunnothan voi vanhana sitten myydä.
No et ole. Karavaani kulkee ja koirat haukkuu..
Minä olen 33 vuotias, yhden lapsen äiti. Juuri eronnut. Kaikki nuo samat jutut mitä Aplla, ei ammattia ja nyt tyhjän päällä. Elämä on mennyt niin ihmeellisten koettelemusten läpi, eikä tämä johdu tyhmyydestäni tai laiskuudesta. Olen ihmetellyt tätä mikä karma tämä on tai kirous? Yritän tehdä kaikkeni ettei lapseni joutuisi kokemaan mitään samaa epäonnistumista. Ja ehdinhän itsekin vielä kouluttautua, jos vain elän ja olen terve
No olet kyllä sillä lailla sössinyt että et kykene tod näk koskaan elättämään itseäsi. Eli muiden armoilla ikuisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain olet sössinyt, koska yleensä tuossa vaiheessa on niiden lasten lisäksi koulutus, työpaikka, ajokortti ja oma elämä.
Ei se mitään karmaa ole, vaan omaa saamattomuutta ja elämänhallinan puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi kuule, minä olen kohta 32 vuotias ja yhä lapseton, pari perustutkintoa on, muttei korkeakoulun. Otin hatkat vakitöistä uupumuksen vuoksi. Vielä hetk sitten minäkin ajattelin epäonnistuneeni, mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja päätin että lhden opiskelemaan sen korkeakoulututkinnon. Työelämää on vielä jäljellä 30 vuotta! Olisit onnellinen kun lapsetkin jo tehtynä niin voit keskittyä vain vaihtamaan työpaikkaa tai lähtemään opiskelemaan. Minun täytyy sovittaa lastenhankinta nyt sen opiskelun kanssa. Eikä ole helppoa!
Eläkekertymäsi ilman miestä?
Mitä olet tehnyt peruskoulun jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse samassa (ilman lapsia) tilanteessa olevana pidän omaa elämääni jo täysin tuhottuna ja epäonnistuneena. Takana elämätön elämä ja edessä harmaa tyhjyys. Ei suuntaa, ei hymyä, pelkkää pelkoa ja epätoivoa.
Onneksi itsellä ei ole ketään, jonka vuoksi täällä eletään. Kukaan ei jää kaipaamaan. Yhteiskuntakin pääsee tuottamattomasta vapaamatkustajastaan eroon.
Alue: Aihe vapaa
Kaikilla on oma polkunsa, eikä toisen polku ole arvokkaampi vaikka olisikin erilainen