Olen 126 kg 175 cm nainen

Herätän sinussa oksetusta ja ei se mitään, niin herätän itsessänikin.

Mulla on vakava masennus ja tunne-elämältään epävakaan. Synnyin yksinäisen naisen lapseksi, äitini päätti minut väkisin vääntää tähän maailmaan, halusi lapsen "omaksi jatkeekseen".

Lapsuus oli synkkä ja äiti ei mitenkään ollut henkisesti läsnä. Minua lyötiin, pieksettiin ja haukuttiin. Näin ja kuulin äitini naimista lähietäisyydeltä. Jakuvasti. Mulla ei ollut yhtään läheistä aikuista elämässäni.

Rikkoonnuin ja lapsena pahoin ja itkin itseni uneen. Rukoilin Jumalalta kuolemaa. Selvisin vain jotenkin ihmellisesti, vahvan psyykeni avulla. Reilusti alaikäisenä hakeuduin itse nuorisopsykiatriselle hoitoon.

Tapasin miehen, jonka kanssa ripustauduimme, koska molemmilla oli yhtä kamala tausta. Olimme 20 vuotta yhdessä ja meillä oli kaksi lasta, joiden tarpeista ja perheen elämästä vaivoin mutta sisukkaasti koetin selvitä. Liittomme vaikeat ajat koittivat todenteolla ja minulla nämä ongelmat puhkesivat toden teolla. Minulla todettiin tunne-elämältään epävakaa, joka oli vain puhjennut kukkaansa oman äitiyteni myöten.

Erosin lopulta riitaisasta ja alistavasta suhteesta vaikeasti masentuneena ja työttömänä, pakenin vain pois. Luulin tyhmästi, että saisin parin kuukauden kuluessa neuvoteltua lapsien asumisjärjestelyitä itselleni. Väärin luulin.

En tapaa enää lainkaan lapsia ja lihon vain entisestään. Hoitoni on vain kevyttä jutustelua mielenterveystoimistossa.....

Minulla on todella hyvä koulutus ja ammatti. Vakituista työtä ei ole. En ole halutuin työntekijä vaikka ihan hyvä olenkin....

Äitini inhoaa minua ja huutelee kamaluuksia.

Olen yksin, rikki ja lihava, mutta antakaa anteeksi!