Pysynko vai menenkö?

Olen 50 mies, joka on ollut liki 30v avioliitossa. Periaatteessa menee ihmissuhdetasolla hyvin ja lapset alkaa olla pesästä lähtökuopissa, kohta talo tyhjenee. Seksielämään olen olut tyytymätön melkein alusta lähtien, mutta viimeiset 10v on ollu kohtuu kuivaa aikaa. Aina välillä puhutaan asiasta, ja vaimo ilmeisesti eropelon vuoksi aktivoituu pariksi viikoksi. En todellakaan uhkaile erolla tms. Riidellä ei juurikaan. Taloushan olis yleinen riidan aihe, mutta meillä ei ole syytä siihen. Siivooja käy ja mä hoidan laskut viimeistä senttiä  myöten. Hiukan harmittaa, että vaimolla ei ole oikein harrastuksia eikä sitä kiinnosta munkaan jutut. Itte tykkään urheilla ja koitan pitää itteni solakassa kunnossa, en juo käytännössä lainkaan enkä tupakoi. Vaimo keskittyy uraansa vaikka siihen tosiaan ei taloudellista tarvetta olisi. Työ tietysti toimii hyvänä perusteena sille, ettei ehdi esim. kuntoileen.  Matkustella olis mukava, mutta maku on erkaantunu. Olis mukava vaeltaa, hiihtää ym luontoliikuntaa, mutta yhteiset matkat tahtoo mennä ostoskeskusten kiertämiseksi.

Toimin siis mallikkaana esimerkkinä henkilöstä, josta voi sanoa, ettei raha tuo onnea ;)

Oonko paskapää, jos ajattelen seuraavaa paria kymmentä vuotta itsekkäästi ja yritän löytää itselleni aktiivisen, itsestään huolta pitävän kumppanin ja jätän vaimon seuraavalle? Vastapainoksi jollekulle ehkäpä nuoremmalle urheiluhenkiselle luontoihmiselle voisin tarjota aktiivisen seuran ja elämänilon lisäksi taloudellisesti tukevan pohjan.  Jotenkin tuntuis, että mun kaltaselle löytyis vielä ottajia, vai käännynkö takavasemmalle, avaan kaapinoven ja homehdun suosiolla ;)?

Miten tästä eteenpäin?