Esiintymiskammo pilaa elämäni :-(

Hanki aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Et ole todellakaan ongelmasi kanssa yksin.

Harva ihminen, etenkään suomalainen, on synnynnäinen esiintyjä. Mutta tämä kurssihan on mainio tilaisuus opetella. Tsemiä!

Sitten ajattelen, että mitä sitten vaikka tämä kamala asia sattuisikin? Inhimillisiähän tässä vain ollaan. Vai tuomitsetko sitä ap aina kaikki muutkin esillä olevat ihmiset jännitysoireineen? Jos vastaat että et, niin totuus on ettei sinuakaan tuomitse muut kuin sinä itse.

Auttaa todella paljon jännittämisen fyysisiin oireisiin, ja sitten kun niitä oireita ei näy ulospäin, saa myös sisäistä varmuutta. Itse en tulisi toimeen ilman Propralia! Mua ainakin ärsyttää aivan kamalasti, kun monet sanoo, että siitä jännittämisestä pääsee eroon kun vaan menee niihin tilanteisiin mukaan, katinkontit. Mä olen jännittänyt 15-vuotiaasta asti, nyt olen 35v, eikä ole kyllä yhtään näiden kokemusten myötä vähentynyt, päinvastoin! Ne, jotka tuota väittää, eivät ymmärrä millaista on todellinen jännittäminen, se on jotain aivan kamalaa :-(. Tsemppiä!

Muutenhan homma on vähän kuin ajotaito: pitää vaan ajaa, eli sun tapauksessa esiintyä.

Enää en ole niin ujo mutta en pidä edelleenkään esiinymisestä, mutta pystyn kyllä siihen enkä jännitä etukäteen päiväkaupalla. Tämä on erittäin yleinen vaiva suomalaisilla, ja jos vaan voit niin menee jonnekkin alan lääkärin juttusille. Jos pomosi on ok. juttele hänelle. Voi olla ymmärtää yllättävän hyvin, koska niinkuin jo sanoin se on monelle tuttu vaiva. tsemppiä!

Välillä tuntuu että olen ainoa ja kaikki muut koko maailmassa ovat synnynnäisiä esiintyjiä.

ap

Se juuri tasoittaa sykettä, joten ääni ei värise.

Ja, harjoittelu auttaa!

älä anna tuollaisen pilata elämääsi, vaan käy lääkärillä. Ihan tavallinen yleislääkäri voi määrätä reseptin tuohon (esim. propral).

Onneksi nyt ei enää tarvitse kirjoitella piirtoheittimelle, se oli kaikista tappavinta kun näki miten kynä vispasi valkokankaalla metri tolkulla ja kun yritti väkisin lopettaa sen niin alkoi jalatkin tärisemään, huh.



Jos tuo tapahtuisi edelleen niin hakisin varmasti beta-salpaajia, ne kun eivät vaikuta ajatuksen juoksuun, auttavat vaan oireiden vähentämiseen. Ammattiesiintyjäthän on niitä käyttäneet iät ja ajat.

Itse kärsin myös kovasta jännittämisestä, mutta olen aina pärjännyt ilman lääkkeitä niissä tilanteissa. Se tunne, kun selviytyy esityksestä, on niin mieletön, että haluan antaa siitä täyden kunnian itselleni enkä millekään kemialliselle yhdisteelle.

Kaula punoittaa ja kädet tärisee vieläkin, mutta en suostu antamaan periksi. Itse sain Propralista päänsärkyä, kun on luontaisesestikin matala verenpaine. Itseään ei kannata ottaa hirveän vakavasti ja toisaalta pitää yrittää hyväksyä vikoineen päivineen. Tsemppiä meille panikoijille! Ei anneta tämän rajoittaa liiaksi elämäämme.

Aloita vaikka kotona lauleskelulla muiden kuullen ja pikkuhiljaa nosta rimaa ja tee asioita, joissa olet esillä ;) Vaikka tyyliin kahvihuoneessa tarjoat kaikille pullat, jolloin kaikki ainakin vilkaisevat sinuun päin ;) Ja niin edelleen... Tee itsellesi tavoitteita, joihin pyrit ja juhli saavutettuja tavoitteita ;) Ja ole niistä ylpeä!



Älä missään nimessä luovu siitä hommasta esiintymisen takia vaan ota se haasteena, jossa onnistut! Ja mikäpä onkaan mahtavampi tunne, kuin se kun onnistut haasteessasi ja pystyt esiintymään ;) Eikä noissa esiintymistilanteissa kukaan naura, vaikka ääni värisisikin, vaan ihan takuulla ymmärtävät ;) Ja mikseipä esitystä voisi aloittaa sanoin, että minua jännittää aivan kamalasti, joten jos pyörryn, niin kai teistä joku osaa ensiapua ;)

Esiintyessä lavalla en ole mä. On vaan tyyppi, joka siellä puhuu ja pitää jotain esitelmää.



Yleisöä ei kiinnosta mä vaan se tyyppi, jolta ne haluaa kuulla heitä kiinnostavia juttua. Jos heitä ei kiinnosta, ei eivät jaksa kuunnella koko tyyppiä, eivät ainakaan seurata tämän tylsää esitystä. Eivät edes muista tyypin nimeä saati naamaa. Ne joita kiinnostaa, kuuntelee tosi tarkkaan, mitä tyyppi puhuu. Ne on innostuneita asiasta ja ainoa joka niitä ärsyttää, on se, ettei he heti saa kuulla niitä asioita, jos joku tyyppi ei kerro vaan " keskittyy" punastelemaan, änkyttämään ja sohlaamaan.



Mutta tyyppi ei punastele, eikä sohlaa, vaan se kertoo asiansa ja menee pois. Kukaan ei oikeasti edes tiedä, kuka se tyyppi oli.