Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisit tässä tilanteessa? (lapsen hankintaan liittyen)
21.07.2015 |
Juu, lapsia saadaan, ei hankita, mutta nyt olisi ajankohtaista miettiä, pyritäänkö siihen, että lapsi tulee vai ei.
Mitä itse tekisitte tämän vaikean valinnan edessä, kun tilanne on tämä:
Olemme 35v ja mies 40v.
- erinomaisen hyvä mies, joka tullut meidän uusperheeseen 10 vuotta sitten. Lapseni nyt 12 ja 15v. Hänen vuokseen tässä on tätä asiaa mietitty, muttei hän itsekään varmaksi tiedä, haluaisiko lasta vai ei. Joka tapauksessa, jos, niin varmasti olisi osallistuva isä.
-Lapset siis jo esiteini- ja teini-iässä
-Olemme molemmat töissä, minulla ei vakipaikkaa, mutta olen sut työllistyvällä alalla, mutta äitiysloman jälkeen ei olisi töitä odottamassa
-pankkilainaa on, ja asumismenot (lainat+vastikkeet 1300€ kuussa), miehen tulot nettona reilu paritonnia kuussa, samoin itselläni. Mahtuisimme tähän varmaan nippanappa asumaan vauvankin kanssa
- haaveenani olisi vielä opiskelu, jota joutuisin siirtämään
-elämme aika paljon kotona ja nautimme siitä, mutta toki vauva sitoisi kotiin vielä enemmän..
- Itseäni mietityttää, mitä vanhemmat lapset tuumaisivat, miten jaksaisin vuosikausien päiväkotiruljanssin ja pienen lapsen aikataulut, ja raha ja työasiat mietityttävät myös. Toisaalta viiden vuoden päästä voi harmittaa, jos tulee jokin "viimeiset hetket-vauvakuume" ja nyt ei ole kokeiltu onneamme. Tiedän kyllä, että vauva tullessaan toisi paljon onnea ja iloa jota ei nyt osaa ajatellakaan, ja että elämä menisi sitten niiden sävelien mukaan.
Mutta on tämä vaikea ajatus, kun toisaalta olisi ehdottoman ihanaa, ja toisaalta tuntuu ihan hullulta haaveillakaan tuollaisesta ajasta enää..
Kommentit (8)
..ilmaisin itseäni tosiaan vähän sekavasti.. toisaalta hänkin haluaa ja toisaalta ei.
On helpon arjen puolella, kun vaaka kallistuu ei-puolelle ja toisaalta sen oman vauvan puolella, kun tuntee asian myönteiseksi. Kuten siis minäkin.
Mutta juu, kiitos vastauksesta:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos vähänkään epäilee eli tämä toisaalta ei, niin ette hanki, sanoohan sen nyt maalaisjärkikin
Järki ehkä sanoo muutenkin tuossa, että ei. Tähän asti on päästy ja nyt olisi aikaa itselle (sekö on sitten elämän tarkoitus??) Kyllä tämä ehdottomasti onkin juuri tunneasia, että tuleeko miehelle joskus pettymys, kun ei ole sitä OMAA lasta, vaikka onkin ollut kiitettävästi isänä näille omille lapsilleni, joiden isä ei ole vastuuta ottanut. Miehen vuoksi olen valmis kyllä vielä vauvaruljanssiin, tiedän että elämä menisi silloinkin ihan hienosti ja emme katuisi. Mutta silti..
AP
Jos sinulla ei ole mitään erityistä vauvakuumetta, niin mies päättäköön.
Miksi et voisi saada vakipaikkaa ennen raskaaksi tuloa? Kun voihan olla että tärppää vasta vaikka puolen vuoden päästä? Opiskelun voisi aloittaa hoitovapaallakin, ellei vauvan kanssa ole isompia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin, ehkäpä voisinkin saada . Tosin minusta olisi jotenkin noloa hakera jotain vakipaikkaa ja jäädä heti muutaman kuukauden päästä pois töistä, vaikka tiedänkin, että monet niin tekee ja varmaan töissä ovat tähän tottuneet. Mutta ylipäänsä olen tässä viime päivinä miettinyt, että mikä sen vakipaikan merkitys ylipäänsä on? Miksi pitäisi olla vakituinen työ, jos jää mammalomalle? Onko se sen työhönpaluun vuoksi, jotta olisi helpompaa mennä takaisin? Vai onko minulta mennyt ohi jokin etu, mikä vakituisille kuuluu jos vertaa pätkätyöläisiin??
Nl ette hanki kun kerran mies ei tiedä haluaako vai ei. Simppeliä