Tää lapsi (1,5v) oli ISO VIRHE! Pakko saada avautua...
En voi sanoa tätä ääneen, mutta vihaan omaa lastani just nyt. Mikään ei ole hyvin, koko ajan pelkkää kitinää ja huutoa. Syö huonosti, nukkuu huonosti, joka ikinen pikku asia on helvetin hankalaa ja taistelun takana, Tunnen olevani täysin epäonnistut äitinä ja olen vilpittömästi sitä mieltä että tää lapsi oli virhe. Olen ollut nyt kotona 1,5v ja etsin uutta työtä, mutta tuntuu ettei kukaan palkkaa äitiyslomalla ollutta. Parisuhde on mennyt pelkäksi huoltosuhteeksi, mitään yhteistä aikaa ei ole eikä suoraan sanoen edes kiinnosta enää, kun tuntuu että elämä on pelkkää suorittamista ja velvoitteita. Lomailu lapsen kanssa on helvettiä, lasken päiviä että päiväkoti alkaa... Inhoan tuota kakaraa, joka varasti elämäni. No, itsepähän annoin...
Kommentit (35)
Kannattaisko hakea ammattiapua tuohon tilanteeseen esim perheneuvolasta, psykiatrilta...
Kyllä, oli virhe. Nyt pitäisi sitten elää tapahtuneen kanssa. Ei kivaa.
Tunnen kyllä ap empatiaa, kun itselläkin on nuorempi lapsi hankalassa iässä, mutta nyt on myös jonkinlaisen reality checkin paikka: ajatteletko oikeasti, että tilanne ei tuosta muutu mihinkään? Se muuttuu, ja hyvin nopeasti. Kun lapsi täyttää kaksi, helpottaa koko ajan. Mitä parisuhteeseen tulee, se pitää ymmärtää laittaa jonkinlaiseen välitilaan silloin, kun lapsi on pieni ja hankalassa iässä. Pitää osata ajatella vähän asioiden edelle. Tuo ei ole kuin yksi vaihen elämästä.
Jos tuntuu, että sulla on masennusta tai muuta, niin mene hoidattamaan niitä. Yritä olla läsnä lapselle, kun olet hänen kanssaan, siitä on jo paljon apua. Jos on hampaita tulossa, anna särkylääkettä. Välillä voit laittaa lapsen katsomaan vaikka yhden jakson teletappeja. Hanki hoitoapua.
Koita tehdä lapsen kanssa asioita joista sinä pidät. Käykää paikoissa. Olen itse huomannut olevani vihainen vain kotona, tämä on työleiri ja vankila. Kaupungilla käyminen ja ulkona syöminen piristää, vaikka siis että käy ihan subissa syömässä patongin ja jätskilla..
Koeta jaksaa. Lapsi on siinä iässä että jo lähitulevaisuudessa sen hoito on paljon helpompaa.
Hohhoijaa taas näitä jotka tekee lapsen ja alkaa valittaa jälkeenpäin et elämä pilalla....ois kannattanu miettiä ensin et minkälaista elämä tulee olemaa lapsen kans
Muista myös että sinä et ole tilanteen uhri vaan vaan vaikutat elämääsi itse! Tee siitä mielekkäämpää!
Hampaat?Rauhoitu. Lapsi aistii kaiken tuon.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:40"]
Hohhoijaa taas näitä jotka tekee lapsen ja alkaa valittaa jälkeenpäin et elämä pilalla....ois kannattanu miettiä ensin et minkälaista elämä tulee olemaa lapsen kans
[/quote]
Captain Hindsight!
Ole jatkuvasti palstalla. Hesari tänään: älypuhelin ja kiintymyssuhteet!
Hymy vastaa hymyyn, ikävälle vastaa ikävästi.
Mulla on samanikäinen täällä ja ihan joka kerta kun aloittaa valituskonsertin turhasta, menen vessaan odottamaan että hiljenee. Kyllä hän hiljenee hetken vinguttuaan.
Menkää ulos heti aamusta, olkaa ulkona paljon ja sisällä laita muumit pyörimään.
Kun olen itse kireä ja hymytön, niin on lapsikin. Yritän erityisesti olla aurinkoinen niin lapsikin on iloisempi. Käytin korkeaa innostunutta äänensävyä muuttamaan ilmapiiriä.
Mutta siis ymmärrän täysin.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:42"]
Mulla on samanikäinen täällä ja ihan joka kerta kun aloittaa valituskonsertin turhasta, menen vessaan odottamaan että hiljenee. Kyllä hän hiljenee hetken vinguttuaan.
[/quote]
No huh huh sentään :O Tuo on kyllä ihan kamala tapa toimia. Ajattele, miten turvaton olo lapselle tulee, kun aina hänen ilmaistessaan negatiivisia tunteita äiti katoaa jonnekin. Ennustan vaikeuksia tulevaisuudessa.
Tiedän tunteen. Yksi 3 lapsestamme oli tuollainen uuvuttavan vaativa tapaus 22 vuotta putkeen. Olimme miehen kanssa aivan uuvahtaneita. Sisarukset tuntuivat helpoilta kuin heinänteko tämän yhden rinnalla. Mutta sitten jotain tapahtui. Tyyppi muutti omilleen kuten muutkin sisarukset. Yllättäen Hän on se, joka käy meitä katsomassa, vie meitä retkille (olemme 60v), on huolehtivainen ja kiinnostunut. Helppoja sisaruksia ei näy missään, muutoin kun rahaa ja apua tarvitaan.
Emme osanneet ajatella niinä jatkuvien vaatimusten vuosina, että joskus saamme sen vaivan takaisin. Tämä ei lohduta sinua nyt, mutta antaa ehkä hitusen toivoa:)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:19"]Masennus[/quote]
Ärsyttää tämä vakiovastaus kaikkeen.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:40"]Hohhoijaa taas näitä jotka tekee lapsen ja alkaa valittaa jälkeenpäin et elämä pilalla....ois kannattanu miettiä ensin et minkälaista elämä tulee olemaa lapsen kans
[/quote]
Lainaa mullekin kristallipalloasi, niin katsotaan mitä mun ja tulevan lapsen arki tulee olemaan. Mulla kun ei ole aavistustakaan.
Masennus ja asiantuntijat. Aika laiskaa ajattelua.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:42"]
Mulla on samanikäinen täällä ja ihan joka kerta kun aloittaa valituskonsertin turhasta, menen vessaan odottamaan että hiljenee. Kyllä hän hiljenee hetken vinguttuaan.
[/quote]
No huh huh sentään :O Tuo on kyllä ihan kamala tapa toimia. Ajattele, miten turvaton olo lapselle tulee, kun aina hänen ilmaistessaan negatiivisia tunteita äiti katoaa jonnekin. Ennustan vaikeuksia tulevaisuudessa.
[/quote]
Toisinaan se on niin raskasta ollut, että tulee mieleen taantua samanikäiseksi huutavaksi pennuksi. Tämä toimii paremmin päivän pysyessä suht iloisena. En halua huutaa lapselleni kun hermot menee.
Menen vessaan muutenkin ovi kiinni enkä ota sinne seuralaisia. Otan aikalisän ja kun huuto loppuu ulkopuolella, menen ulos ja mua vastaan tulee iloisempi tyttö käsi pystyssä MOIII!
Myös runsaan vedenjuonti auttaa hillitsemään hermoja, joten ravaan vessassa aika paljon.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:57"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 11:42"]
Mulla on samanikäinen täällä ja ihan joka kerta kun aloittaa valituskonsertin turhasta, menen vessaan odottamaan että hiljenee. Kyllä hän hiljenee hetken vinguttuaan.
[/quote]
No huh huh sentään :O Tuo on kyllä ihan kamala tapa toimia. Ajattele, miten turvaton olo lapselle tulee, kun aina hänen ilmaistessaan negatiivisia tunteita äiti katoaa jonnekin. Ennustan vaikeuksia tulevaisuudessa.
[/quote]
Toisinaan se on niin raskasta ollut, että tulee mieleen taantua samanikäiseksi huutavaksi pennuksi. Tämä toimii paremmin päivän pysyessä suht iloisena. En halua huutaa lapselleni kun hermot menee.
Menen vessaan muutenkin ovi kiinni enkä ota sinne seuralaisia. Otan aikalisän ja kun huuto loppuu ulkopuolella, menen ulos ja mua vastaan tulee iloisempi tyttö käsi pystyssä MOIII!
Myös runsaan vedenjuonti auttaa hillitsemään hermoja, joten ravaan vessassa aika paljon.
[/quote]
Sä kirjoitit tuossa alkuperäisessä viestissäsi, että menet vessaan aina, kun lapsi aloittaa valituksen. Siitä ei olekaan mitään haittaa, jos joskus menee, mutta ihan eri asia on hylätä lapsi aina, kun hän kokee negatiivisia tunteita.
Valituskonsertti turhasta. No ei mulla ole koskaan ollut suuret odotukset kanssakeskustelijoiden tasosta. Kukin ymmärtää sen tavallaan.
Masennus