hukassa teini-ikään tulleen lapsen kanssa!
Nyt kaivataan hyviä neuvoja.
Lapsi on alkanut menettää kiinnostuksen pienempien sisarusten kanssa touhuamiseen ja kavereita kaipaa, ja heitä hyvin vaihtelevasti näkee, kun kaikilla on koko ajan niin kiire.
Minulle puhuu rumasti, kaikesta valittaa... asiat kiinnostaisi vain kavereiden kanssa ja heidän puutteessaan vain pelaa ja pelaa ja pelaa..
Ja ruokapöydässä usein vain toteaa, että pahaa ja jättää syömättä. Ja kotitöistä kamala riita koko ajan. Miten saan opetettua dödön ym. käytön, kun vastaanotto on "mene pois" tai " ööööö". Ja kotona on alettu kiroilla jne.
Olen kyllä ihan hukassa. Yksi päivä jo itkinkin lohduttomana huonoa vanhemmuutta, kun kaikki on niin vaikeaa, enkä löydä keinoja toimia lapsen kanssa. APUA!?!
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 09:44"]ap löysi keskustelun uudelleen.
ne, jotka onnistuvat estämään, ettei murkku puhu rumasti niin voisitteko antaa vinkkejä, mitä sille voi tehdä, kun suusta tulee rumia puheita.
oma lapsi on luonteeltaan kova provosoimaan, ylipäätään kyseenalaistaa systeemejä ja itsestäänselviä toimintamalleja.
ja mitkä teidän mielestänne on asioita, joita pitäisi tulla rangaistuksia. ja millaisia?
ja mitä kotitöitä teinin pitää tehdä ja mitä on ne asiat, joista ei lipsuta.
[/quote]
meillä toimi se, että kun puhuin kiroillen vanhemmille ni tuli remmistä. en kiroillut kun muutaman kerran ja sitten opin. toimii.
Hauska aloitus :-) siis näin kahden teinipojan äidin näkökannasta katsottuna.
Ensinnäkin relaa. Jätä lapsi rauhaan. Älä kiinnitä muihin asioihin huomiota kuin tärkeimpiin. Pidä kiinni 1-2 säännöstä kohdonmukaisesti, ja muiden anna olla.
Minun poikani kiroilevat harvoin. Ensinnäkin en provosoi heitä, enkä itse provoisoidu mitävälii-kommenteista. lyönnpaljon asioita huumoriksi. Esim jos ei käyttäisi dödöä, niin irvailisin siitä, tai vihjailisin mitä kaverit koulussa sanovat, tai sulkisin nenäni joka kerta kun ohi meen, tms. En käskytä.
olkoon syömättä. Ei ole pakko. Mutta muutakaan ei tule.
Kotitöistä kiristän viikkorahalla. Jos ei tee, ei tule rahaakaan.
Tuon pelaamisen suhteen en osaa antaa neuvoa... Olen menettänyt toivoni... Se on kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:44"]Toihan on aivan normi teinikäyttäytymistä. [/quote]
No ei ole kiroilu normaalia käytöstä keneltäkään. Paitsi ehkä jossain Keravalla.
Pelikone pois ja sen saa vain silloin, kun tietyt, sovitut asiat täyttyvät. Esim. kielenkäyttö on asiallista ja on tehty tietyt kotityöt, vaikka roskien vieminen tai mitä nyt sovittekaan. Ja joku maksimiaika päivässä pelaamiselle.
Meillä lapsi ei saa viikkorahaa, koska "ei tarvitse sitä mihinkään" eli rahalla en voi kiristää. Ja jos annan lapsen mennä oman rytminsä mukaan /syödä tai olla syömättä / liikkua tai olla liikkumatta / pelata tai olla pelaamatta/ niin lapsi kyllä valitsee itselleen ne epäedullisimmat vaihtoehdot. pelkään, että hän oppii, että elämän voi elää unirytmi sekaisin, syömättä, liikkumatta ja ruutua tuijottaen. Minkälainen nuori aikuinen hänestä sillä tavalla kasvaa: syrjäytynyt?? Juuri näitä tapauksia, jotka keskeyttävät kaikki koulut, eikä mikään kiinnosta.
Olen miettinyt, että sellainen viikko työleirillä olisi parasta antia, että oppisi nauttimaan TEKEMISESTÄ ja siitä, että saa jotain aikaan. Noh, en tätä lapselle nyt kovasti tyrkytä, kun hän tuntuu olevan enemmän lojuvaa lajityyppiä.
Onko tosiaan ok antaa vaan olla?
ap
Älä ota hikeä joka asiasta! Luo raamit. Eli yhdessä luotte säännöt KESKUSTELEMALLA ja annat hänen vaikuttaa häntä koskevissa asioissa. Esim. sovitte kotityöt, mahdolliset sisarusten kaitemiset(et voi pakottaa), vapauden olla kavereiden kanssa, pelaaminen niin, että on sitä ulkona oloaikaa. Porkkana- ja sanktiomalli.
olen teinitytön äiti jatavalliselta kuulostaa. hygieniastaan osaa huolhtia kun on jo optettu. ota yhteyttä vaukkamannerheimin last.järjestöön tms. jos noin hukassa olet 12v kanssa ja ota opeista vaari.
ap vielä jatkaa. lapselle tuntuisi olevan tärkeää kaverit eli ilman niitä ei mikään kiinnosta. Kavereita kun ei vaan tunnu olevan, kun kaikki on menoissaan. Lapsi kun ei halua harrastaa aikataulutetusti, niin sitten jotenkin ei ole sitä porukkaakaan. Toisaalta hirvittää ne porukat, joissa nuoret vain maleksii ja pahimmillaan tekevät kaikki tyhmät jutut. onneksi ei ole sellaisissakaan. mutta mistä kavereita löytyy nykyään, muuta kuin sieltä verkosta löytyvää sosiaalista elämää.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:04"]
Meillä lapsi ei saa viikkorahaa, koska "ei tarvitse sitä mihinkään" eli rahalla en voi kiristää. Ja jos annan lapsen mennä oman rytminsä mukaan /syödä tai olla syömättä / liikkua tai olla liikkumatta / pelata tai olla pelaamatta/ niin lapsi kyllä valitsee itselleen ne epäedullisimmat vaihtoehdot. pelkään, että hän oppii, että elämän voi elää unirytmi sekaisin, syömättä, liikkumatta ja ruutua tuijottaen. Minkälainen nuori aikuinen hänestä sillä tavalla kasvaa: syrjäytynyt?? Juuri näitä tapauksia, jotka keskeyttävät kaikki koulut, eikä mikään kiinnosta.
Olen miettinyt, että sellainen viikko työleirillä olisi parasta antia, että oppisi nauttimaan TEKEMISESTÄ ja siitä, että saa jotain aikaan. Noh, en tätä lapselle nyt kovasti tyrkytä, kun hän tuntuu olevan enemmän lojuvaa lajityyppiä.
Onko tosiaan ok antaa vaan olla?
ap
[/quote]
:D
Älä ajattele niin paljon...voi tulla pää kipeäksi ja pipoa kiristää. Ottakaa rauhallinen hetki ja puhukaa. Ei tuon ikäisen kanssa enää sanella. Anna sitä vastuuta! Hän on iässä joka tähtää itsenäisyyteen ja aikuisuuteen, jonka pitää saada tehdä niitä virheitä. Virheistä sitten keskutellaan ja otetaan opiksi. Ei asiota voi etukäteen analysoida. Älä taannu hänen tasolle antamalla hänelle kuvaa, että on itseään heikomman vanhemman lapsi.
Kyllä elämällä on niin kierohuumorintaju, että se kyllä opettaa terveeksi aikuiseksi!
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:04"]
Meillä lapsi ei saa viikkorahaa, koska "ei tarvitse sitä mihinkään" eli rahalla en voi kiristää. Ja jos annan lapsen mennä oman rytminsä mukaan /syödä tai olla syömättä / liikkua tai olla liikkumatta / pelata tai olla pelaamatta/ niin lapsi kyllä valitsee itselleen ne epäedullisimmat vaihtoehdot. pelkään, että hän oppii, että elämän voi elää unirytmi sekaisin, syömättä, liikkumatta ja ruutua tuijottaen. Minkälainen nuori aikuinen hänestä sillä tavalla kasvaa: syrjäytynyt?? Juuri näitä tapauksia, jotka keskeyttävät kaikki koulut, eikä mikään kiinnosta.
Olen miettinyt, että sellainen viikko työleirillä olisi parasta antia, että oppisi nauttimaan TEKEMISESTÄ ja siitä, että saa jotain aikaan. Noh, en tätä lapselle nyt kovasti tyrkytä, kun hän tuntuu olevan enemmän lojuvaa lajityyppiä.
Onko tosiaan ok antaa vaan olla?
ap
[/quote]
kyllä koulu laittaa unirytmin takaisin paikoilleen, tai sitten voit sulkea netin klo 21.00. Tuskin poika nälkään kuolee, jos ei syö.
en minä syrjäytymisestä olisi huolissani, jos poika kuitenkin koulua käy. Ja jos kavereita on.
Itse en ole pelaamista rajoittanut, koska nuorten kaverit ovat pelimaailmassa. Ei ne lapset enää pihalla ole. Jos rajoitan pelaamista, ei lapsella ole kavereita. Surullista, mutta usein niin todellista.
Se pojan oma motivaatio pitäisi löytää. Kaikki eivät ole tekijöitä kuten ehkä sinä itse. Voisiko hän opetella koneen käyttöä, vaikka photoshoppausta sillä, tms, jotain muutakin kuin pelaamista. Tai jos ei tykkää liikkua, mutta uimisesta tykkää, niin sitten uidaan. Yritä päästä pojan pään sisälle ja löytää se, mitä hän haluaa tehdä.
eikö lapsi osta koskaan itselleen karkkia tai pelejä? Kun ei rahaa tarvitse. Minä en näitä pojilleni osta, vaan joutuvat itse viikkorahoistaan säästämään. Tai jos haluavat paremman puhelimen, niin säästävät itse osan.
Minä en usko rangaistuksiin kuin äärimmäisessä tilanteessa. Rangaistukset vain herättävät uhmaa. Ja kierre on valmis.
tärkeää on löytää sama puhetapa lapsen kanssa, eli alentua samalle aaltopituudelle lapsen kanssa. Toinen poikani on sellainen suunsoittaja ettei toista ole. Minä soitan samalla mitalla takaisin. Olen saanut ansaittua kunnioituksen tätä kautta, ja koska hän kunnioittaa, niin hän tottelee.
15
[quote author="Vierailija" time="20.07.2015 klo 15:37"]Nyt kaivataan hyviä neuvoja.
Lapsi on alkanut menettää kiinnostuksen pienempien sisarusten kanssa touhuamiseen ja kavereita kaipaa, ja heitä hyvin vaihtelevasti näkee, kun kaikilla on koko ajan niin kiire.
Minulle puhuu rumasti, kaikesta valittaa... asiat kiinnostaisi vain kavereiden kanssa ja heidän puutteessaan vain pelaa ja pelaa ja pelaa..
Ja ruokapöydässä usein vain toteaa, että pahaa ja jättää syömättä. Ja kotitöistä kamala riita koko ajan. Miten saan opetettua dödön ym. käytön, kun vastaanotto on "mene pois" tai " ööööö". Ja kotona on alettu kiroilla jne.
Olen kyllä ihan hukassa. Yksi päivä jo itkinkin lohduttomana huonoa vanhemmuutta, kun kaikki on niin vaikeaa, enkä löydä keinoja toimia lapsen kanssa. APUA!?!
[/quote]
Normisettii yeiniltä.
Teiniltä siis
Kuulostaa aivan normaalilta. Hyväksy kasvava lapsesi. Et ole huono äiti vaan lapsesi on tullut murrosiän ja käyttäytyy kuin hänen kehittyäkseen kuuluu. Äiti koetaan tyhmäksi, ruoka huonoksi (minä tiedän mistä tykkään äiti) oma aika alkaa olla tärkeää. Voit käydä perheneuvolassa juttelemassa huolistasi mutta olen 100% varma että olet hyvä äiti ja lapsesi normaali murrosikäinen. Se menee ohi joten ajattele että tämä on kuin lapsen opettelu kävelemään, henkisesti. Kaatuilee, horjuu ja opettelee elämää vimmatusti. Kaikki huoli ja epävarmuus puretaan siihen joka rakastaa eikä jätä, äitiin. Halaus sinulle sinne:)
Se verkosta löytyvä sosiaalinen elämä on hyvässä tapauksessa ihan hyvä sosiaalinen elämä. Olen naispuolinen enkä pelannut nuoruudessani, mutta nettiyhteisöistä löysin ekat oikeat kaverit ja ystävät. Ollaan tekemisissä ja hyviä ystäviä vielä 10 vuoden jälkeenkin. Ihan vaan tuohon apn viimeisimpään kommenttiin. Kannattaa tietty katsoa ja tunnustella millainen peliporukka on, mutta mulla on luotto että monet pelaajat ovat ihan kunnollisia. Yksinäisiäe ehkä, joiden ainoat kontaktit on verkossa. Se on nykyaikana ihan ok.
Minä sain palstalta aikoinaan kokeneet äidiltä neuvon; valitse taistelusi. En taistele teinin kanssa pikkuasioista. Isoista linjoista pidän kiinni. Teinin aivot ovat sekaisin ja käytös sen mukaista. Liikaa ei saa alkaa riidellä ja vaatia.
Kaveriasia varmaan korjaantuu taas, kun koulut alkaa. Harrastuksista voisi hyvin löytyä niitä kavereitakin. Oletteko kokeilleet esim. partiota, poikasi saattaisi hyvin tykätä viikonloppuleireistä yms. kavereiden kanssa.
Toki kesälomalla voi olla vähän löysempi esim. nukkumaanmenoaikojen kanssa, mutta sun on laitettava rajat, mihin asti saa valvoa jne. Ja se kiroilu on vaan kitkettävä heti alkuunsa. Ja peliajalle rajoitteet. Sun on oltava aikuinen ja uskallettava laittaa rajat.
[quote author="Vierailija" time="21.07.2015 klo 10:24"]
Minä sain palstalta aikoinaan kokeneet äidiltä neuvon; valitse taistelusi. En taistele teinin kanssa pikkuasioista. Isoista linjoista pidän kiinni. Teinin aivot ovat sekaisin ja käytös sen mukaista. Liikaa ei saa alkaa riidellä ja vaatia.
[/quote]
Ja ne isot linjat pitää luoda yhdessä!
Minä en tiedä mitä äitinä odotit. Luulitko, että lasta voi loputtomasti ohjata oman tahdon mukaan. Nuoret hakevat rajojaan, haastavat, kyseenalaistavat, tekeävät virheitä, joskus voi tulla jopa ylilyöntejä. Lapsesi ei ole sinä. Sinun pitäisi jo olla nähnyt se vaiva, että olisi oppinut tuntemaan lapsesi miten hänen kanssa keskustellaan. Tahtojen taistelussa ne vanhemman kyvyt todellisuudessa mitataan ja silloin on eduksi, että osaa ne taistelut valita.
Tätä lukiessa tuli mieleen onko pojan isä kuvioissa. Eikö haneltä irtoa mitään tukea tai voisit ainakin puhua hänen kanssaan. Jos ei niin ota yhteyttä oman mielenrahasikin vuoksi esim kasvatus ja perheneuvolaan. Täällä isohkossa kaupungissa on kyllä jonotusaika pitkä, mutta järjestötasoisia ryhmiä löytyy.
Muuten tuon tapaisia ne teinit pääpirteissään on.
T- 15 ja 17v teinityttöjen äiti
ap kiittää taas. pojan isä asuu kaukana ja on samanlainen rajaton yökyöpeli peliaddiktioineen.. =)
varmasti olen huolissani monesta asiasta turhaan ja ne kuuluvat nykyiseen nuoruuteen. Mutta eniten ehkä kavahdan tuota nykykielenkäyttöä jne. ja ihan kuin ei olisi mitään rajaa, mitä minulle voi sanoa. toisaalta hyvä, että sanoo "kaiken". itse en olisi omille vanhemmille uskaltanut. ja sitten tietysti tuo kaikki tapahtuu verkossa on hyvin outoa.
koitan nyt sitten pitää kiinni hyvistä asioita ja olla herkällä korvalla ja taas olla välittämättä kaikesta. Harrastusasioissa olenkin jo lasta kuunnellut, ja olen antanut jättää pois "minun valitsemia" eli siis pienenä aloitettuja harrastuksia, jotka ei enää kiinnosta.
Poika on tehnyt koneella aikaisemmin vaikka mitä musiikin säveltämisestä ohjelmointiin, mutta nyt meinaa mennä pelkäksi pelaamiseksi. Mutta ehkä siinä on sitten sitä sosialisuutta, mitä hän kaipaa.
Vielä luen kiinnostuksella muiden teinikokemuksia!
ap
ap löysi keskustelun uudelleen.
ne, jotka onnistuvat estämään, ettei murkku puhu rumasti niin voisitteko antaa vinkkejä, mitä sille voi tehdä, kun suusta tulee rumia puheita.
oma lapsi on luonteeltaan kova provosoimaan, ylipäätään kyseenalaistaa systeemejä ja itsestäänselviä toimintamalleja.
ja mitkä teidän mielestänne on asioita, joita pitäisi tulla rangaistuksia. ja millaisia?
ja mitä kotitöitä teinin pitää tehdä ja mitä on ne asiat, joista ei lipsuta.