Lue keskustelun säännöt.
Epäilen, että ystävälläni on persoonallisuushäiriö
20.07.2015 |
Hänen elämänsä on ollut rankkaa viime vuosina (työttömyys, avioero, talousongelmia, läheisten kuolemia) enkä ihmettele jos mieli alkaa murtua. Hän muuttuu ajoittain hyökkääväksi, töksäyttelee mielipiteitään miten sattuu, muillekin kuin minulle. Tavatessa hän arvostelee kaikkia ystäviään, jotka eivät ole paikalla. Hänellä on myös suuruusharhoja, hän kokee olevansa viisaampi kuin muut ja muiden yläpuolella. Pahin tilanne oli kun hän töksäytteli ikävästi lapsilleni ja nauroi päälle. En anna hänen tavata lapsiani enää. Ystäväni on erittäin tärkeä ja tuntuu surulliselta katsoa sen tuntemani ihmisen katoavan. En tunne tätä uutta ystävää enkä haluisi enää tavata häntä. En aio kuitenkaan hylätä häntä. Onko teillä muilla ollut vastaavaa ja miten olette toimineet? Etäisyyttä otan häneen joka tapauksessa.
Kommentit (4)
Masentunut, ikävät luonteenpiirteet alkavat puskea läpi sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Persoonallisuushäiriö on sitten väärä termi. Mielenterveyden ongelmat ovat minulle vieraita, mutta sen tiedän, ettei ole kyse vain masennuksesta. Masentunut hän kyllä on, mutta hän on muuttunut myös arvaamattomaksi, käyttäytyy välillä hyvin erikoisesti. Tilanne jossa suuttui lapsilleni oli todella kummallinen, nauraminen teki siitä vielä oudomman. Lapset alkoivat itkeä (6- ja 9-vuotiaat). Ennen tämä ihminen oli lempeä, muut huomioon ottava ja kiltti. Kyky empatiaan tuntuu kadonneen kokonaan. Tilalle on tullut sadisti.
Persoonallisuushäiriö on siinä mielessä väärin ymmärretty että sehän ei ole pohjimmiltaan paha asia. Se on selviytymisstrategia sairaissa olosuhteissa ja jos ihmisen elämä olisi aina samanlaista kuin lapsuudenkodissa, persoonallisuushäiriö olisi paras strategia pärjätä. Mutta kaikki joutuvat meillä kotoaan lähtemään, ja maailma pelaa eri säännöillä.
No siis perdoonallisuushäiriöhän kehittyy lapsuudessa, ei se kuin flunssa joka yhtäkkiä iskee ja muuttaa ihmisen.