Lue keskustelun säännöt.
Eikö ihmisten ahneudella ole mitään rajaa?
17.07.2015 |
Isäni kuoli joku aika sitten, minun ollessa ainoa perillinen. Mainitsin hautajaisissa muutamille sukulaisille, että käyn isän jäämistön läpi kunhan jaksan, ja että sieltä varmaan riittää sukulaisillekin jotain muistoesineitä. No, sain sitten vihdoin käytyä kaiken läpi, säästettyä sen mitä halusin itselleni, heitettyä roskiin menevät pois jne. Kutsuin lähimmät sukulaiset käymään, että he saavat nyt valita mitä haluavat ja lopun myyn pois. Kaikki hyvin, sukulaiset tyytyväisiä? Ehei. Yksi ja toinen kyseli, missä se tai tuo tai tämä tavara on (minun hallussani tai kaatopaikalla tai sellaista ei tietääkseni ole koskaan ollutkaan), kun juuri hänen pitäisi ehdottomasti saada juuri se tietty esine. Ilmiriidassa siitä lähdettiin eri suuntiin. :( En tajunnut, että noin voisi käydä, olisi pitänyt vaan kylmästi myydä se mitä en halua itse. Tämän siitä saa, kun yrittää olla ystävällinen...
Kommentit (13)
Ei ole, ole tyytyväinen ettei sulla ole sisaruksia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odotan kauhulla millainen sotku mua joskus kohtaa. Kun on suvun metsiä ja pari taloa yms. tulossa, mulla ei tietenkään ole "lupaa myydä" niitä ja kaikkea kivaa.
Olen huomannut että ei kannata joustaa. Varsinkin asiakaspalveluhommissa mutta pätee kaikkiin ihmissuhteisiin. Aina joutuu hankaluuksiin.
Meidän naapurin mummo kuoli. Olemme asuneet naapureina yli 20 v ja minulla olo erittäin läheiset jossain välissä .
muistan pienenä leikkineeni kivalla posliiniesineellä ja hautajaisten jälkeen otin yhteyttä poikaan , tai mieheen jonka äiti kuoli ja kysyin voinko saada sen esineen.
miehen vaimolle tämä ei käynyt kun esine oli Kupittaan saven ja hyvin arvokas. Äitini auttoi hautajaisissa ja kun oli vienyt adresseja jotka jäivät hautajaisiin, oli vaimo sanonut voin ostaa esineen 250 eurolla, koska siinä on iso halkeama. Eli esine on täysin arvoton.
itse olen ala-asteen opettaja halua naapurin poika vaimonsa kanssa ovat lääkäreitä.
Itse en aio osallistua perinnönjakoon mitenkään. Olen kuullut niin monista riidoista, että en kehtaisi vaatia mitään itselleni. Vanhemmat aina kauhisteli niitä riitoja, kunnes tuli se naapurin vanhus, jota hoitivat. Pettymys siinä iski, kun testamentti luettiin. Ei kannata olettaa tai odottaa saavansa mitään ainakaan ei sukuun kuuluvalta ihmiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. teit todella virheen. Olisit myynyt pois mitä et halunnut. Tunnistan tuota samaa sukulaisissani. Voin kuvitella että yksi jos toinenkin on tahtomassa äidin omaisuutta kun hänestä aika jättää. Ehkä ei kyse ole tavaran ahneudesta, vaan siitä että tietyt esineet muistuttavat edesmenneestä. He ahnehtivat muistoja isästäsi.
Siis kutsut porukkaa ottamaan pari muistoesinettä, mutta kun näillä on joku itselleen tärkeä tavara, jonka toivoisivat muistoksi, niin pidät sitä ahneutena?
Kävikö mielessä, että jollekin muisto isästäsi on tietty valokuva eikä se kahvinkeitin, jota hänelle tyrkytit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haha! Meillä kävi siskoni kanssa vähän samalla tavalla, kun kävimme isän jäämistöä läpi. Sillä erotuksella, että eräs sukulaisemme suuttui meille siitä, kun annoimme muistoesineitä pois. Eikä kyseessä todellakaan ollut mitään arvoesineitä. Esimerkkinä sanottakoot vaikka eräs olutseinäkello, jonka annoimme ilomielin isämme entiselle ystävälle takaisin, kun hän oli sen joskus isällemme antanut. Roskiinhan se olisi mennyt, joten hyvä että pääsi takaisin kotiin. Ja loputkin poisannettavat olivat samaa luokkaa, osa ystäville ja osa meni lähisukulaisille.
Nyt varmasti tuntuu ihan kauhealta, mutta toivottavasti sinullakin aika parantaa haavat ja voit joskus naureskella näille hölmöille sukulaisillesi <3
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 23:49"]
Siis kutsut porukkaa ottamaan pari muistoesinettä, mutta kun näillä on joku itselleen tärkeä tavara, jonka toivoisivat muistoksi, niin pidät sitä ahneutena?
Kävikö mielessä, että jollekin muisto isästäsi on tietty valokuva eikä se kahvinkeitin, jota hänelle tyrkytit?
[/quote]
Tarjosin muistoiksi mm. erilaisia maljakoita ja vastaavia esineitä, ilmeisesti aikoinaan lahjaksi saatuja, sekä joitakin irrallaan olleita valokuvia, albumeissa olleet pidin tietysti itse. Luonnollisesti otin muutenkin ainoan perillisen oikeudella kaiken muunkin sellaisen millä on minulle tunnearvoa tai mitä pidin muuten vain itselleni sopivina.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 23:48"]
Ap. teit todella virheen. Olisit myynyt pois mitä et halunnut. Tunnistan tuota samaa sukulaisissani. Voin kuvitella että yksi jos toinenkin on tahtomassa äidin omaisuutta kun hänestä aika jättää. Ehkä ei kyse ole tavaran ahneudesta, vaan siitä että tietyt esineet muistuttavat edesmenneestä. He ahnehtivat muistoja isästäsi.
[/quote]
Näin jälkikäteen ajatellen olisi tosiaan pitänyt vain myydä tai hävittää tarpeettomat tavarat. Kai siinä hautajaisten aikaan sitten oli vielä ajatuksen vähän sekaisin ja ajattelin, että sukulaisillakin olisi oikeus saada jotain muistoja. Vanhoja suvussa kulkeneita perintötavaroita isän tavaroiden joukosta ei edes löytynyt, koska hänen äitinsä on vielä elossa, eikä muuten osallistunut haaskalle.
ap
No huhhuh.
Otan osaa, sekä isäsi poistumisesta että tuollaisista sukulaisista. Aikamoisia moukkia :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 19:37"]
No huhhuh.
Otan osaa, sekä isäsi poistumisesta että tuollaisista sukulaisista. Aikamoisia moukkia :(
[/quote]
Kiitos. Voi olla, että sukulaisten käytös johtuu osaksi siitä, että he kai jollain tavalla ajattelivat itse olevansa isän perijöitä. Olen ollut isän kanssa tekemisissä vain viimeiset kymmenkunta vuotta, sukulaisia olen tavannut vain harvakseltaan.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 19:47"]
[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 19:37"]
No huhhuh.
Otan osaa, sekä isäsi poistumisesta että tuollaisista sukulaisista. Aikamoisia moukkia :(
[/quote]
Kiitos. Voi olla, että sukulaisten käytös johtuu osaksi siitä, että he kai jollain tavalla ajattelivat itse olevansa isän perijöitä. Olen ollut isän kanssa tekemisissä vain viimeiset kymmenkunta vuotta, sukulaisia olen tavannut vain harvakseltaan.
Ap
[/quote]
Vituttaa se kun äpärä tulee ulkopuolelta viemään suvussa kulkeneet arvoesineet.