Karmeaa ajatellakin, että pitäisi jättää koti ja lähteä tuntematonta kohti
Itkettää ajatuskin, että näin pitäisi tehdä. Pakata mukaan vain tärkeimmät asiat ja ajaa jonnekin kauas. Tietämättä milloin pääsee takaisin kotiin ja onko enää kotia minne palata. Tämä on todellisuutta nyt monella Ukrainassa. Järkyttävää.
Kommentit (66)
Itseäni ei järkytä, olen työtön ja asun vuokraläävässä. Voin pakata tärkeimmät tavarani yhteen rinkkaan ja lähteä jos saan kyydin. Eikä haittaa vaikka en tulisi ikinä takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei järkytä, olen työtön ja asun vuokraläävässä. Voin pakata tärkeimmät tavarani yhteen rinkkaan ja lähteä jos saan kyydin. Eikä haittaa vaikka en tulisi ikinä takaisin.
ai ihan läävässä..
et ole oikeesti läävää nähnytkään, nykyajan pullamössölapsi..
Vierailija kirjoitti:
Mää lähtisi mökkeileen.
Mää oon jo.
Melkeen koko ajan itken, kun luen tästä karmeasta.Eräskin perhe eileen , ottivat mukaan 2 lapselle tarpeellisismmat eli vaippoja ja vaatteista , kissa laukussa. Eivät itselleen voineet ottaa mitään.Ja taas itken!
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei järkytä, olen työtön ja asun vuokraläävässä. Voin pakata tärkeimmät tavarani yhteen rinkkaan ja lähteä jos saan kyydin. Eikä haittaa vaikka en tulisi ikinä takaisin.
Eri asia .Ukrainassa on sota ja he pakenevat tuntemattomaan.
Onneksi ei ole kallista kämppää ja tavaroita riesana. Olen muuttanut maasta toiseen jo 2 kertaa pelkän matkalaukun kanssa. Ei ole koskaan ollut rahaa Suomessa hankkia omaisuutta, säästöjä on. Joten ei surettaisi jättää vuokrakämppää kirppiskalusteineen. Olen vähän vahingoniloinen tutuilleni joilla on mennyt taloudellisesti hyvin ja omaisuutta haalittu...samalla viivalla ollaan kuitenkin jos lähtö tulee.
Mitä valittajat tekisitte jos tulisi tulipalo tms ja menettäisitte kaiken? Ei tavaraan kannata kiintyä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä ei kuulosta kovin pahalta. Meinasin pakata lapseni ja koiran autoon, ottaa meille vaatteet ja parit lautapelit ja suunnata johonkin jos tarvis. Mä oon jäänyt kerran ilman kotia ja mitään omaisuutta, eikä se ollut sit kuitenkaan mikään juttu. Pääasia että on omat ihmiset ja turvallista.
Lautapelit! Iltasanomien jutussa kerrotaan kuinka kaaottista tuo pakeneminen on. Ei mitään mökille lautapelejä pelailemaan siirtymistä.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/016184b5-11e8-48d2-9f31-6cc0e791cdc0
Suku lähti 2 kertaa evakkoon kohti tuntematonta 2. maailmansodassa. Tämä on jotenkin niin tutun oloista.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi ei ole kallista kämppää ja tavaroita riesana. Olen muuttanut maasta toiseen jo 2 kertaa pelkän matkalaukun kanssa. Ei ole koskaan ollut rahaa Suomessa hankkia omaisuutta, säästöjä on. Joten ei surettaisi jättää vuokrakämppää kirppiskalusteineen. Olen vähän vahingoniloinen tutuilleni joilla on mennyt taloudellisesti hyvin ja omaisuutta haalittu...samalla viivalla ollaan kuitenkin jos lähtö tulee.
Mitä valittajat tekisitte jos tulisi tulipalo tms ja menettäisitte kaiken? Ei tavaraan kannata kiintyä.
oletpa ristiriitainen. onko sitä rahaa vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei järkytä, olen työtön ja asun vuokraläävässä. Voin pakata tärkeimmät tavarani yhteen rinkkaan ja lähteä jos saan kyydin. Eikä haittaa vaikka en tulisi ikinä takaisin.
kenekään ei suomessa tarvi asua läävässä.
siivoa kotisi äläkä valita.
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ei järkytä, olen työtön ja asun vuokraläävässä. Voin pakata tärkeimmät tavarani yhteen rinkkaan ja lähteä jos saan kyydin. Eikä haittaa vaikka en tulisi ikinä takaisin.
entäs jos et saa kyytiä?
Mulla ei kummoista tunnesidettä ole nykyiseen asuntooni, joten ei haittaisi luopua. Se toki vähän hermostuttaisi, löytääkö paikan jonne mennä ja miten siellä pärjäisi, mutta jotenkin sitä aina sopeutuu.
Ei sillä, että oikeasti kehtaisin paeta, kun veljeni joutuisi jäädä taistelemaan.
OT. Voisiko enää huonompaa naapurivaltiota olla kuin Venäjä? Ei kai. Pohjois-Koreakin tuntuu Venäjään verrattuna aika sympaattiselta.
Vierailija kirjoitti:
Rintamalle teidät akat tulisi pakottaa tasa-arvon nimessä!!!
Miksi olette etuoikeutettuja?! Miehet uhraavat henkensä. Akkojen tulisi myös!!!!!!!!
kas, i n c e l
Minun KAIKKI isovanhempani ovat joutuneet lähtemään ja jättämään lähes kaiken omaisuutensa. Yksi isovanhemmistani lähetettiin Ruotsiin sotalapseksi. Isoisoisäni tapettiin Stalinin leireillä (kuolinpaikkaakaan ei ole vahvistettu, vain kuolemasta tuli vahvistus 90-luvulla, kun isotädilleni maksettiin kertakorvaus). Se juurettomuus on jättänyt jälkensä minuun, minulle tämä asutustilan nurkka, jonka omistan, on aivan käsittämättömän tärkeä. Ja jos sen joutuu jättämään, se aiheuttaa taas sukupolvien yli kulkevan trauman.
Tavara ei ole tärkeää, ja se on tärkeää. Vaikea selittää. Olen joutunut hautaamaan kaksi lastani, ja se tavallaan on korostanut maallisen omaisuuden tärkeyttä - se ei kuole (mutta voi palaa, homehtua, lahota...) ja tavallaan sillä ei ole edes mitään merkitystä. Vain ruoka ja lämpö on tärkeää, ihmisten ja eläinten jälkeen.
Ja minulle nuo perheen lemmikit ovat tärkeitä, lapset menevät niiden edelle, mutta kyllä, asetan kolme kissaa itseni edelle. Evakotkin ottivat mukaansa koirat ja kissat, jos vain suinkin saivat ne kiinni. Tätäkin on vaikea selittää, lemmikki on osa jotain sellaista normaaliutta, mitä muuten ei ole lainkaan sotatilassa. Jotain, mikä ei ole lainkaan sotaa. Se symbolinen arvo on paljon suurempi kuin voisi kuvitellakaan.
Mutta jos on pakko lähteä, sitten on pakko lähteä. Ei se ole minusta kiinni. Pas#aaks tässä, jatketaan.
Minulle on tärkeää pysyvyys. Nuorempanakin oli mutta silloin se tarkoitti minulle eri asiaa, silloin mm. kuljin jatkuvasti maasta toiseen. Hankkimani koti, kiinteä sisustus ja irtaimisto on hankittu mahdollistamaan se että voin elää rauhassa, voin hyvin ja voin jakaa hyvinvointia monille muille. Olen kiintynyt esim. tavaroihin, joita ilman en kestäisi Suomen talvea. Tämä vain yksi esimerkki. En siis saisi tarvita niitä, koska ne ovat materiaa ja materiaan ei saa jonkun mielestä kiintyä? Entä sitten työvälineeni? Talvivaatteet? Kengät?
Vaikka materia voidaankin viedä minulta, ajatuksiani ja käsityksiäni oikeudenmukaisuudesta kukaan ei voi viedä.
Vierailija kirjoitti:
Melkeen koko ajan itken, kun luen tästä karmeasta.Eräskin perhe eileen , ottivat mukaan 2 lapselle tarpeellisismmat eli vaippoja ja vaatteista , kissa laukussa. Eivät itselleen voineet ottaa mitään.Ja taas itken!
Koskettavia kuvia kun monella on lemmikki mukana , ei jätetä kaveria . On tää aivan kauheaa , en pysty ajattelemaan muuta ja itkettää . En tiedä , tulee liian lähelle . Pelottaa . Samako edessä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt itkettää ja mietitään perheiden ja miesten kohtaloita kun sota on tarpeeksi lähellä. Syyrian, Jemenin, Tigrayn perheiden ja miesten kohtaloista ei kukaan ole Suomessa juurikaan ahdistunut. Puhumattakaan Rohigyoiden tai Kiinan Uiguurien kohtaloista. Miksi näin?
Afganistanilaistenkin kohdalla suurin huoli tuntui Suomessa olevan pelko siitä, että sieltä tulee tänne ihmisiä. Vaikka siellä on ollut vuosikaudet sanoinkuvaamatonta kärsimystä.
Tarkoitus tuottaa taakkaväkeä ulkomailta tänne merkitsee työnantaja ja virkavallan tavoitteleman riistämisen toteuttamista.
Vierailija kirjoitti:
Tää on nyt ehkä sitä kulttuurin omimista pahimmillaan.
" mua täällä hyvin voivana nyt vähän itkettää"
Siellä oikeasti kuolee ihmisiä parhaillaan. Älä koita kääntää asioita itseesi
Sitä kutsutaan empatiaksi
Jos Suomeen hyökättäisiin, pakkasin reppuni, mutta en lähtisi pois vaan menisin rajalle. Katsoisin vihollista rajan yli ja seisoisit siinä. Totta kai kuolisin, mutta toivoisin että siellä olisi vähintään miljoona muuta tavallista suomalaista kanssani tämän maan ja vihollisen välissä. Olen keski-ikäinen nainen. Olen valmis kuolemaan isänmaana puolesta.
Hävettää settämjoku Marin vilisee sääriään esitellen televisiossa että nyt on ennennäkemättömät pakotteet. Emme ole tehneet mitään(!!!) Ukrainan eteen. Tuskin joku hallituksen Vogue-misu tekisi ”emme hyväksy” lausuntoja enemmän Suomenkaan puolesta.