Nykyään nuoret ei häpeä vanhempiaan?

Ihan saman olen havainnut. Mun 19- ja 22-vuotias tyttö lähtevät mielellään mun kanssa kauppaan ja shoppailemaan. Yhdessä tehtiin taas jokavuotinen Tallinnan-reissukin, mutta siis ihan omalla paikkakunnallakin kulkevat mun kanssa. He käyvät jopa rokkikeikoilla kanssani ja tietysti ravintoloissa syömässä ym. Eikä puhettakaan mistään häpeästä, toisin kuin omassa nuoruudessani. Vaikkei vanhemmissa ollut mitään hävettävää, niin heitä hävettiin tai ei ainakaan vapaaehtoisesti lähdetty heidän kanssaan mihinkään ihmisten ilmoille.

Hyvä kehityssuunta tämä.. *yläpeukku*

itse siinä 12-vuotiaana kävelin pari metriä vahnemmista oikealla. Kyllä miehen tyttö lähtee mun kanssa kahville ja kaupoille. Ehkä siitä kasvaa yli.

Ootte WT-perhe jos käytte ryyppäämässä noin usein lapsen kanssa...

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 21:54"]

Ei puhettakaan, että minun nuoruudessan olisi vanhempien kanssa liikuttu. Meillä kun 22-v opiskelija tulee kotona käymään, on tapana usein käydä syömässä ja sen jälkeen pubissa "jälkkärillä", lähtee mukaan. Eikä yleensäkään nämä nuoret ole hävenneet lähteä meidän kanssa kauppaan ja tämä nuorimmainen lähti jopa omasta tahdostaan makutuomariksi kun ostin hänen juhliinsa mekon muutama vuosi sitten. Samoin naapurin saman ikäinen saattoi käydä äitinsä kanssa kaupassa ihan niin kauan kuin kotona asui. Kun itse olin murrosikäinen ja nuori, ei missään nimessä lähdetty yhtä aikaa mihinkään, jos ei ollut joku erikoinen tilaisuus, koski siis meillä päin koko ikäryhmääni. 

[/quote] Olen 49 enkä muista itsekään ikinä hävenneeni vanhempiani. Eivät näytä tekevän lapsetkaan sitä minun suhteeni.

Hyvä juttu. Ihana ajatus, että omatkin tyttäret kävisivät yhdessä minun kaupoilla ja risteilyllä vielä murrosiässä ja sen jälkeenkin. Itse en oman äidin kanssa käynyt, mutta ei oltukaan koskaan niin läheisiä kuin tunnen olevani omien tyttöjen kanssa.

20v olen ja erittäin mielelläni lähden äitini kanssa julkisille paikoille ja kylässäkin käyn usein :D Monesti päivän aikana viestitellään kaikkea turhaa ja useamman kerran viikossa soitellaankin. Isää en niin usein nää eikä kamalasti soitellakkaan, mutta hyvin tullaan toimeen enkä häntäkään häpeä.

Onneksi mun vanhemmat on aina ollu mukavia ja rentoja, natsivanhempien kanssa en varmasti näin läheinen olisi.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:03"]

Ootte WT-perhe jos käytte ryyppäämässä noin usein lapsen kanssa...

[/quote]

Usein pojan käydessä, mutta poika käy kotona neljä tai viisi kertaa vuodessa. Ei käydä joka kerta syömässä ja jos on reilun viikon esim. jos on lomaa ettei töitäkään, niin sinä aikana käydään kerran. 

Minua hävetti vielä 15- vuotiaana. 16- vuotiaana pystyin kulkemaan yhdessä julkisesti, mutta nyt 18- vuotiaana käydään shoppailemassa yhdessä, syömässä, lenkillä, ja kaikkea muuta kivaa :)

Häpeämistä on varmaan enemmän juuri murrosiässä,parikymppisenä se on mennyt ohi onnistuneen itsenäistymiskehityksen myötä.

Minä 26 ja veli 24, meilläkään ei oo tollasta muistaakseni koskaan ollu. Heh, joskus muistan kun oltiin kaupassa iskän kaa teineinä ja alettiin veljen kanssa jotain kinasteleen siellä niin iskä otti molempia niskasta kiinni, levitti kädet ja kovaan ääneen kailotti että te häpäsette mut niin mä häpäsen nyt teidät :D Oltiin veljen kanssa ihan naamat punasina ja revettiin kaikki nauraan :D 

Joskus ehkä 16 vuotiaana iskä kysy multa että tarvisinko talveks uuden takin, että lähdettäiskös ostamaan. Aattelin kyllä että no eikö se vois vaan antaa mulle rahat niin kävisin yksin, mutta en sitten sen kummemmin ajatellu ja sit menin iskän kaa shoppaileen :D 

Kai niitten jotain uunoiluja välillä häpeili mutta ei sillain etteikö ois niiden kanssa kehdannu liikkua.

Mistä lähtien 22-vuotias on ollut murrosikäinen nuori?

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:11"]

Häpeämistä on varmaan enemmän juuri murrosiässä,parikymppisenä se on mennyt ohi onnistuneen itsenäistymiskehityksen myötä.

[/quote]

Meidän lapsilla ei esiintynyt häpeämistä edes murrosiässä. Silti he itsenäistyivät onnistuneesti. - 2

14-v poikani lähtee mielellään lomille, joissa mukana ovat myös 13-ja 8-vuotiaat serkut. Kuka häntä sitten kuskaisi mihinkään, jos ei vanhemmat?

Asumme melko syrjässä, eikä mopoa saa vasta kuin ensi vuonna.

24-vuotiaan tyttären kanssa käymme mielellään teatteriretkillä jne. Nyt kun hän on asunut 5 vuotta omillaan, se on kuin mitä tahansa aikuisten välistä toimintaa.

eikös tuo häpeäminen kuulu sellaisille 10-15 vuotiaille. itse muistan hävenneeni hieman silloin, koska en halunnut  vaikuttaa pikkukakaralta joka kulkee vanhempien kanssa. halusin vaikuttaa isolta ja itsenäiseltä. Kun kasvaa oikeasti isommaksi, ei ole mitään tarvetta hävetä. Koskaan en kyllä hävennyt niin paljoa että olisin jättänyt kauppareissuja tai lomamatkoja väliin sen takia. lähinnä hävetti silloin jos sattui törmäämään tuttuihin.

[quote author="Vierailija" time="16.07.2015 klo 22:11"]

Minua hävetti vielä 15- vuotiaana. 16- vuotiaana pystyin kulkemaan yhdessä julkisesti, mutta nyt 18- vuotiaana käydään shoppailemassa yhdessä, syömässä, lenkillä, ja kaikkea muuta kivaa :)

[/quote]Mun tyttäreni tuskin häpesi, mutta vetäytyi muuten omiin oloihinsa tai senaikaisen poikaystävänsä luo. Kauppareissu ( jolle hänet sai kiskoa) oli hidasta ja hikistä kidutusta, mutta pidin äidinvelvollisuudesta suuni kiinni.

Olen huomannut, että liikkuminen julkisella paikalla on nykyään vapautunutta ja tasa-arvoistunutta, eikä pientä hassuttelua tai äänen käyttöä kukaan ihmettele. Ehkä se johtuu vapaasti kuljettavien kauppakeskusten, valintamyymälöiden ym lisääntymisestä. Enää ei vain kuljeta kadulla ja väistetä vasemmalta.

Ehkäpä nykynuoret eivät häpeä muitakaan asioita samalla tavalla kuin omassa nuoruudessa oli tapana: vääränmerkkisiä housuja, puhevikaa, vääränmerkkistä autoa, omia vanhempia noloine kotiasuineen... Jos näin on, on se erittäin tervetullut kehitys. Nuoret ikäluokat taitavat olla myös kuivumaan päin. Omalla kohdalla on vielä aikaista sanoa, kun eivät ole vielä aivan murrosiässä omat lapset. Toinen asia on kyllä hämmästyttänyt: tunteista puhutaan hyvin avoimesti, poikalapsetkin. Huuli pyöreänä olen kuunnellut, ei omassa lapsuudenperheessä osattu.

Mihin tämä maailma on menossa, jos ei nuoret edes vanhempiaan ymmärrä hävetä? Oi, voi.