Selittäisittekö, miksi jotkut puhuvat lapselleen muuta kuin äidinkieltään?

Pakko sanoa, etten ymmärrä minäkään. Olen ammatiltani kielenkääntäjä, ja arvostan ilman muuta kielitaitoa - mutta tiedän myös hyvin, miten syvällisen kielitaidon hankkiminen voi olla syntyperäisellekin vaikeaa. Näin ollen mainitsemasi puolikielisyys on todellinen riski.

Lapsilla on kapasiteettia opetella montaa kieltä yhtä aikaa, mutta vahva äidinkieli on silti tärkeä. Siksi neuvo puhua lapselle omalla äidinkielellä on hyvä. 

Joo, lapsella on tällainen kaveri jonka kielet on heikko suomi ja heikko englanti. Muualta tullut äiti ei ole puhunut lainkaan lapselle omaa äidinkieltään ja suomenkielinen isä on ollut paljon matkatöissä. Vanhemmat ovat keskenään puhuneet englantia.

Turha narista vaan siksi, ettet itse osaa kieliä. Pieni lapsi oppii todella helposti montakin kieltä yhtä aikaa. 

en ymmärrä minäkään. Tuttavaperheen äiti puhuu lapselleen ruotsia, vaikka kuulee kilometrin päähän, ettei osaa ruotsia... Mutta, he tehköön niin, jos se heille ok. Itse haluan puhua hyvää kieltä lapsilleni, joten puhun omaa äidinkieltäni.

4, en narise, vaan kysyn. Kukin tietysti toimii, kuten haluaa. Mutta kuten kakkonen, myös minä käytän kieltä työssäni, ja tiedän hyvin, mikä ero on hyvällä kielitaidolla ja äidinkielellä. Toinen työkieleni on englanti, jota osaan erinomaisesti - silti en kuvittele, että osaisin esimerkiksi kirjoittaa kirjaa englanniksi niin, että kieli on elävää ja sävykästä.

ap, joka puhuu suomen lisäksi neljää muuta kieltä

Eikös Silviakin puhunut lapsilleen vain ruotsia vaikkei edes osannut sitä (tuolloin) kovin hyvin? 

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:43"]

Eikös Silviakin puhunut lapsilleen vain ruotsia vaikkei edes osannut sitä (tuolloin) kovin hyvin? 

[/quote]

Siitä en tiedä, enkä ajattele, että Silvia on joku roolimalli tässä suhteessa, mutta siis ruotsi oli kumminkin lasten luonnollinen toinen kieli. Sen ymmärtäisin. Mutta että kuningatar olisi puhunut lapsilleen vaikkapa ranskaa oman tai miehensä äidinkielen sijasta...

ap

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:28"]

Myönnän, olen ehkä ahdasmielinen puristi, mutta minusta neuvo puhua lapselleen omalla äidinkiellä on hyvä. Se on se tunnekieli, jolla parhaiten ilmaisemme syviä tunteitamme ja ajatuksiamme.

Siksi olen hiljaa itsekseni ihmetellyt erään tuttavaperheen käytäntöä. Ovat eräästä Euroopan maasta, ja asuvat Suomessa. Siinä olisi siis lapselle jo kaksi kieltä. Mutta ei, haluavat puhua kotona lapselle englantia. Ei mitenkään erityisen hyvin edes, koska englanti ei siis ole kummankaan vanhemman äidinkieli.

Toki, lapsi on oppinut englantia (siis ei-natiiviversiona) aikaisemmin kuin ikätoverinsa. Mutta nykyään lapset oppivat niin todella helposti englantia muutenkin hyvin, jos haluavat. On kielikylpyä, vieraskielistä opetusta, netissä voi käyttää päivänsä englanninkielisillä sivuilla jnejne. 

Ennen kaikkea olen siitä huolissani, opetetaanko lapsista tuolla metodilla puolikielisiä. Mikään kieli ei ole oikein hyvä, vaikka monta kieltä osaa melko hyvin. 

Olen kerran käynyt helsinkiläisessä Ebeneser-koulussa, joka on erikoistunut dysfasialapsien opetukseen. Silminpistävän iso osa oppilaista on kaksikielisistä perheistä, joten JOS lapsella on kielellisiä vaikeuksia, ne ainakin kärjistyvät tuolla monikielisyyden harjoittamisella. Toki en väitä tämän koskevan kaikkia lapsia.

Mutta siis: miksi väkisin ja keinotekoisesti yritetään lisätä kielivalikoimaa? Varsinkaan vanhempien ja lapsen välisessä kommunikaatiossa.

Kertokaa tampiolle, niin oppisin ymmärtämään paremmin tätä.

[/quote]

Minusta olisi paras jos lapsella on vaikka suomi äidinkielenä ja sitten vahvat kakkoskielet jotka voisivat olla lähes äidinkielen veroisia. Jos haluaisin lapsia, opettaisin mielelläni toisen kielen äidinkielen lisäksi ja yhden esim. laittamalla jonkun kieliseen tarhaan ja kouluun jne. Siis että lapsi puhuisi kotona vaikka ruotsia ja suomea ja olisi saksankielisessä koulussa jne. Englanti on niin helppo oppia nykyään muutenkin. Kielten vahva osaaminen auttaa työnhaussa aikanaan, lapsella on silloin hyvät mahdollisuudet alkaa vaikka kääntäjäksi/tulkiksi tai toimia toisessa maassa töissä, tai ihan vain yrityksessä joka tarvitsee kieltenosaajia. Kun valkkaisi fiksusti kielet niin lapsen työmahdollisuudetkin aikuisena olisivat varmasti paremmat. Lapset kun oppivat niin hyvin, olisi hyvä jos olisi äidinkieli ja sitten mahd. hyvin oppisivat muita kieliä. Minusta tavallaan heitetään vähän hukkaan lasten lahjakkuutta jos ei kieliä opeteta, se on paljon helpompi lähteä sieltä kuin sitten parikymppisenä opettelemaan uuden kielen alkeista lähtien. Mutta joo, mä nyt ajattelenkin niin että jos haluaisin lapsia niin tekisin kaikkeni että niistä tulisi hyvin menestyviä, eli vaikka itse saisivat päättää mitä tekisivät niin haluaisin antaa parhaat eväät sille että pärjäisivät hyvin.

Minä puhun koiralleni systemaattisesti espanjaa. Hyvin tuntuu ymmärtävän eikä valita vahvasta suomalaisesta aksentistani tai tekemistäni kielioppivirheistä. Ja edut ovat molemmin puoliset, minulla on kärsivällinen tukija opiskelulleni ja Unski saa makkaran palan vaivoistaan.

Kyllähän siinä helposti pilaa aika pitkälle lapsen kielellisen kehityksen, jos väkisin vääntää kieltä, jota ei kunnolla osaa. Esimerkiksi vaikka suomalainen äiti ja kreikkalainen isä päättäisivät molemmat puhua lapselle pelkkää keskinkertaista englantia - silloin lapsesta tulee helposti puolikielinen, eihän sellaista kieltä voi oppia äidinkielenomaisesti, jos ympäristössä kukaan ei oikeasti kieltä niin hyvin edes osaa. Silloinhan tilanne on eri, jos toinen vanhempi olisikin äidinkieleltään englanninkielinen. Parempi olisi puhua lapselle sitä omaa äidinkieltään, vaikka yhdessä kumppanin kanssa kommunikoitaisiinkin vaikkapa keskinkertaisella englannilla. Tällöin lapsi oppisi kuitenkin rikkaampaa ilmaisua ja niitä kielellisiä vivahteita. Ikävä kyllä monet näistä monikulttuurisista wt-mammoista luulevat ihan oikeasti puhuvansa tosi hyvin vierasta kieltä, vaikka taso on kuin Esa Keskisellä.

Myös tunnepuoli välittyy huonommin jos vanhemmat puhuvat lapselleen muuta kuin omaa äidinkieltään. Äidinkieli on kaiken ajattelun ja kielellisen tajun lähtökohta. Jokaisen pitää puhua omaa äidinkieltään lapselle.

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:28"]

Myönnän, olen ehkä ahdasmielinen puristi, mutta minusta neuvo puhua lapselleen omalla äidinkiellä on hyvä. Se on se tunnekieli, jolla parhaiten ilmaisemme syviä tunteitamme ja ajatuksiamme.

Siksi olen hiljaa itsekseni ihmetellyt erään tuttavaperheen käytäntöä. Ovat eräästä Euroopan maasta, ja asuvat Suomessa. Siinä olisi siis lapselle jo kaksi kieltä. Mutta ei, haluavat puhua kotona lapselle englantia. Ei mitenkään erityisen hyvin edes, koska englanti ei siis ole kummankaan vanhemman äidinkieli.

Toki, lapsi on oppinut englantia (siis ei-natiiviversiona) aikaisemmin kuin ikätoverinsa. Mutta nykyään lapset oppivat niin todella helposti englantia muutenkin hyvin, jos haluavat. On kielikylpyä, vieraskielistä opetusta, netissä voi käyttää päivänsä englanninkielisillä sivuilla jnejne. 

Ennen kaikkea olen siitä huolissani, opetetaanko lapsista tuolla metodilla puolikielisiä. Mikään kieli ei ole oikein hyvä, vaikka monta kieltä osaa melko hyvin. 

Olen kerran käynyt helsinkiläisessä Ebeneser-koulussa, joka on erikoistunut dysfasialapsien opetukseen. Silminpistävän iso osa oppilaista on kaksikielisistä perheistä, joten JOS lapsella on kielellisiä vaikeuksia, ne ainakin kärjistyvät tuolla monikielisyyden harjoittamisella. Toki en väitä tämän koskevan kaikkia lapsia.

Mutta siis: miksi väkisin ja keinotekoisesti yritetään lisätä kielivalikoimaa? Varsinkaan vanhempien ja lapsen välisessä kommunikaatiossa.

Kertokaa tampiolle, niin oppisin ymmärtämään paremmin tätä.

[/quote]

Minusta olisi paras jos lapsella on vaikka suomi äidinkielenä ja sitten vahvat kakkoskielet jotka voisivat olla lähes äidinkielen veroisia. Jos haluaisin lapsia, opettaisin mielelläni toisen kielen äidinkielen lisäksi ja yhden esim. laittamalla jonkun kieliseen tarhaan ja kouluun jne. Siis että lapsi puhuisi kotona vaikka ruotsia ja suomea ja olisi saksankielisessä koulussa jne. Englanti on niin helppo oppia nykyään muutenkin. Kielten vahva osaaminen auttaa työnhaussa aikanaan, lapsella on silloin hyvät mahdollisuudet alkaa vaikka kääntäjäksi/tulkiksi tai toimia toisessa maassa töissä, tai ihan vain yrityksessä joka tarvitsee kieltenosaajia. Kun valkkaisi fiksusti kielet niin lapsen työmahdollisuudetkin aikuisena olisivat varmasti paremmat. Lapset kun oppivat niin hyvin, olisi hyvä jos olisi äidinkieli ja sitten mahd. hyvin oppisivat muita kieliä. Minusta tavallaan heitetään vähän hukkaan lasten lahjakkuutta jos ei kieliä opeteta, se on paljon helpompi lähteä sieltä kuin sitten parikymppisenä opettelemaan uuden kielen alkeista lähtien. Mutta joo, mä nyt ajattelenkin niin että jos haluaisin lapsia niin tekisin kaikkeni että niistä tulisi hyvin menestyviä, eli vaikka itse saisivat päättää mitä tekisivät niin haluaisin antaa parhaat eväät sille että pärjäisivät hyvin.
[/quote]
Hoh hoikaa. Yksi ihminen, yksi kieli. Jos puhut lapselle kahta kieltä, hän ei opi kumpaakaan kunnolla. Ei lapsi tajua, että nyt vaihdetaan ruotsiin, vaan hänelle nuo kielet seikoittuvat jos niitä sekaisin puhut. Meuvolassa tuohon pitäisi puuttua. Jaittaa kielen kehitystä suunnattomasti.

He yrittävät olla muuta kuin wt-porukkaa, mutta oikeasti ovat white trashia pahimmasta päästä.

Puhun kyllä lapsille Suomeakin, mutta käytännössä lapset kuulevat kotona englantia ja portugalia. Asutaan kuitenkin Suomessa joten lapset oppivat suomea joka tapauksessa.

Mieheni ei puhu lapsillemme äidinkieltään, vaan suomea. Minustakin olisi parempi, jos mies puhuisi äidinkieltään, mutta ei tämäkään huono ole. Hän kuitenkin osaa suomea erinomaisesti, osaa puhua suomeksi myös tunteistaan jne. Suurin osa puheesta on täysin virheetöntä. Ja koska itse tietysti puhun suomea ja asumme Suomessa, niin tottakai lapset oppivat suomen täydellisesti. Ainoa haitta on se, että lapsilta jää miehen äidinkieli oppimatta, ja se on tietty harmillista.

Minä puhun lapsilleni saksaa. Asumme Saksassa ja mieheni on saksalainen. Jostain syystä tunnekieleni on nykyään saksa...

[quote author="Vierailija" time="15.07.2015 klo 14:43"]Eikös Silviakin puhunut lapsilleen vain ruotsia vaikkei edes osannut sitä (tuolloin) kovin hyvin? 
[/quote]

Tuohon aikaan oli yleinen ajatus, että lapselle pitää puhua kotona vain yhtä kieltä. Useamman kielen kuulemisen uskottiin caarantavan lapsen kehityksen.

Onneksi maailma on muuttunut niistä ajoista.

Minulla on serkkuja ulkomailla. Heidän suomalaiset äitinsä surevat sitä, että tuli uskottua sen ajan muodikkaita kasvatusoppeja ja puhuttua vain asuinmaan kieltä.

Eikös Jani Sievinen puhunut Susannan ja lapsien kanssa englantia.

Olen ulkosuomalainen ja puhunut aina suomea lapsille jotka käyvät Suomessa vain lomilla, lapset puhuvat hyvin suomea vaikkakin hieman vieraalla korostuksella. En voisi ikinä puhua omille lapsilleni muuta kuin omaa äidinkieltäni.