Mitä teit ennen kolmeekymppiä?

Mitäs, jos jonkun mielestä ihana saavutus on mies ja talo? Miksei sitä saa kertoa?

No kun se ei nyt kiinnosta mua. Tää kysymys on fokusoitu lapsettomille. Ihmisille jotka eivät ole käyttäneet aikaa perheen perustamiseen tai hoitamiseen.

Tein lapsia ennen kolmeekymppii. On kyllä ollu ihanaa

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:12"]

Tein lapsia ennen kolmeekymppii. On kyllä ollu ihanaa

[/quote]

Sama

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:11"]No kun se ei nyt kiinnosta mua. Tää kysymys on fokusoitu lapsettomille. Ihmisille jotka eivät ole käyttäneet aikaa perheen perustamiseen tai hoitamiseen.
[/quote]

Lapseton ei saa iloita miehestä ja talosta? :,)

Juoksin maratonin

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:11"]No kun se ei nyt kiinnosta mua. Tää kysymys on fokusoitu lapsettomille. Ihmisille jotka eivät ole käyttäneet aikaa perheen perustamiseen tai hoitamiseen.
[/quote]

Onko kaikki melkein kolmekymppiset lapsettomat sinkkuja vuokralla asujia?

Muutin ulkomaille yhteen Euroopan suurimmista kaupungeista, tein kandin tutkinnon, tutustuin monenlaisiin uusiin ihmisiin, muutin toiselle puolelle (uutta koti-) maata, kokeilin erilaisia tyopaikkoja ja ura vaihtoehtoja, opiskelin opettajaksi. Vietin myos lahes viisi vuotta huonossa ihmissuhteessa, joka onkin ainoa asia jota joskus kadun.

Kolmekymmenta taytettyani palasin koulunpenkille (jatkamaan aiempaan kandiin liittyvia opiskeluita), tapasin elamani miehen ja muutin takaisin alkuperaiseen suurkaupunkiin.

Kokeilin myos erilaisia harrastuksia, matkailin jonkin verran (mita nyt budjetti salli) yms.

Anteeksi. Jäi lauseesta, lapset, mies ja talo. Ihanaa kun oot saavuttanut noi. Väärinymmärrys.

Harrastin irtosuhteita sinkkuna, seurustelin pari pidempääkin suhdetta tuona aikana, opiskelin kaksi amk-tutkintoa, tein töitä, lomailin, reissasin ja rellestin, muutin usein (kaksi eri kaupunkia mutta mooonta asuntoa), nautin vapaudesta. Enkä haikaillut lapsia enkä taloa, niihin ehdin sitten kolmenkympin ylittäneenä ihan hyvin :)

25-vuotiaaksi asti opiskelin, biletin, harrastin irtoseksiä, sit tapasin mieheni. 25-33 vuotiaana matkustelin sen kanssa, kävin töissä, opiskelin lisää, muutettiin yhteen ihanaan kämppään. Hankittiin suloisia lemmikkieläimiä. 33-vuotiaana sain ekan lapseni, naimisissa ei olla edelleenkään. Ihania vuosia oli kahden ja kolmenkympin välissä, onneksi en hankkinut lapsia vielä silloin, ehdittiin miehenkin kanssa olemaan 8 vuotta kaksin.

Vai mitä ihanaa olen tehnyt.. Matkustellut ja matkustellut! Vakituisessa työssä olen ollut koko aikuisikäni ja samatenkin parisuhteessa saman miehen kanssa. Voin lähteä vapailla minne huvittaa, ottaa tönikän vinkkua jos huvittaa... Lapsia ei ole, eikä varmaan tulekkaan. Niin ja ikää karvan alta 30v. Tuntuu että ystäväpiiri pienenee, harva on enää lapseton tai naimaton. No, elämä vie meitä jokaista eteenpäin. Toisilla perhe on ykkönen ja toiset elää pilke silmäkulmassa vielä tässä vaiheessa. Kummassakin on puolensa!

Ihan samoja asioita, kun nyt neljääkymppiä lähestyessäni: töitä, opiskelua, matkustamista, ystävien kanssa oloa, urheilua (tämän määrä on kyllä vuosien saatossa lisääntynyt). Suhteita on ollut ja mennyt, nyt rinnalla pitkään ollut yksi ja sama ihminen. 

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 21:21"]25-vuotiaaksi asti opiskelin, biletin, harrastin irtoseksiä, sit tapasin mieheni. 25-33 vuotiaana matkustelin sen kanssa, kävin töissä, opiskelin lisää, muutettiin yhteen ihanaan kämppään. Hankittiin suloisia lemmikkieläimiä. 33-vuotiaana sain ekan lapseni, naimisissa ei olla edelleenkään. Ihania vuosia oli kahden ja kolmenkympin välissä, onneksi en hankkinut lapsia vielä silloin, ehdittiin miehenkin kanssa olemaan 8 vuotta kaksin.
[/quote]

Sun elämä kuulostaa hyvältä!

Ja 12 jatkaa: saavutin konkreettisesti amk ja maisteritutkinnon, tasapainoisen parisuhteen ja vakituisen duunin. Suurimpana saavutuksena kuitenkin tietty tasapaino ja aikuisuus joita ei ollut 20-vuotiaana.

No tein maisterin tutkinnon, asuin muutamassa eurooppalaisessa miljoonakaupungissa, löysin vakityön, tein töitä, matkustelin, rakastuin ja muutin maasta toiseen suuren rakkauden perässä.

Opiskelin ja asuin välillä ulkomailla, biletin. Väittelin tohtoriksi. Otin kolme ihanaa kissaa ja aloin opiskella lisää. Juoksin useita maratoneja. Lähempänä kolmeakymmentä tapasin elämäni miehen, nyt 32 ja onnellisesti naimisissa ja ei lapsia suunnitteilla.

Olin laittanut tavoitteeksi et menen huoriin kun täytän 30v. Menin sit vasta vuosi myöhemmin. Ei ollu koskaan rahaa alle 25v. Tuli silti ryypättyä viikonloput, arkipäivät meni töissä ja kotona. Nyt on rahaa, enkä ole tekemässä lapsia.

Minä tapasin mieheni päälle 30 ja lapsetkin tein sitten myöhemmin, joten uskallan vastata, vaikka nykyään olenkin perheellinen.

Eli elin sinkkuna (yksi pidempi seurustelu, mutta se ei vain tuntunut oikealta), matkustelin, opiskelin ammatin, tein töitä, harrastin liikuntaa intohimoisesti, välillä juhlittiinki toki. Asuin useammalla paikkakunnalla, mutta palasin kotipaikkakunnalleni lopulta. Mitään ei jäänyt kaduttamaan. Kiire ei ollut seurustelemaan, koska viihdyin hyvin yksin ja olin kyllä ajatellutkin jäädä yksineläjäksi. Mutta se ei aivan mennyt niin, kuin luulin, koska rakastuin sitten päättömästi 31 vuotiaana ja siitä ei pääsyt yli, eikä ohi, vaikka alussa vastustelin ajatusta parisuhteesta.

Eli ei todellakaan kolmikymppisenä ollut omakotitaloa, lapsia, miestä, ei edes akateemista tutkintoa tai kahta :) Rahan olin hupeloinut maailmalle ja asuin tyytyväisenä vuokralla vailla huolen häivää huomisesta. 

Söin, liikuin, nukuin, kosketin, katsoin, haistoin, maistoin, opin, poltin, pieraisin, ihmettelin, pohdin, luin, kirjoitin, laskin, soitin, kusin, join, oksensin, nauroin, itkin, lauloin, hyppäsin, kävelin, juoksin, kontin, keinuin, leikin, hymyilin, halasin, suutelin, kaipasin, runkkasin, kiihotuin, pesin, pyyhin, raivosin, surin, puhuin.