Sinä jonka lapsi on jo yli 15v..

Voi plääh, en voi vastata tähän kun esikoinen täyttää nyt vasta 14v.

48v...

Olen 44 ja vanhimmat lapset 19, 22, 24

Nuorempiakin on. Tällä hetkellä väsyttää kovasti, siinä päällimmäiset fiilikset. Tahtoisin puolikkaan päivän ihan yksin jossakin uimarannalla, jossa on 28 astetta lämmintä, kuumaa valkoista hiekkaa ja pullossa kylmää ja kuplivaa vissyä. Vesimeloniakin voisi olla kylmälaukussa. Levittelisin vain aurinkorasvaa ja torkkuisin lokkien kirkunassa.

Vanhin on 19, sitten nuoremmat 17 ja 16. Itse olen 48.

43, toiseen kysymykseen en voi vastata, kun ei ole tietoa

Mun lapsi on tänä kesänä täysi-ikäinen, eikä ole vähään aikaan asunut enää kotona. Mulla on ikää 43 vuotta. Tämä ei sinänsä tunnut juuri miltään, sillä yleensä olen juuri sen ikäinen kun sopiikin siihen, missä olen. Mut töissä on mua vanhempia naisia, joiden lapset on alakouluiässä, jotkut vasta menee alakouluun. Kun tästä sitten jossain illanvietossa jutellaan, on vähän omituinen olo.

olin lapsen syntyessä kuitenkin ihan aikuinen, 24-vuotias, naimisissa, maisteri, jne. Oon vaan töissä superakateemisessa ympäristössä, jossa moni on odottanut väitöskirjan valmistumista ennen lasten tekoa. Minä tein omani ennen väitöskirjaa. Ulkomailla sitä moni ihmettelee. Kuten myös ei-akateemista puolisoa.

46v, esikoinen 21v ja kakkonen täyttää ens viikolla 15v, mutta nuorin täyttääkin vasta syksyllä 5v. Ihania kaikki ja onneksi meillä on tuo ihana ilopilleri-iltatähti.

Lapsi on 16. Minä 35. Varmaan samoja tunteita kuin muillakin. Tuntuu yhtaikaa hienolta, että lapsi kasvaa ja ottaa askeleita aikuisuuteen, kohti itsenäisempää tietä. Ja toisaalta taas se on myös pelottavaa, ja sitä toivoo kaikesta sydämestään, että lapsi löytää itselleen oikean ja onnellisen polun.

Lapsi 15v, minä 35v. Ihan "hauskaa" oli verrata itseään muihin äiteihin, kun vein kirkon pihaan, mistä lähtö rippileirille. Minun lisäksi oli yksi toinen nuori äiti, muut "vanhoja" .  Jos oisin lapsenteon jättänyt kahteen ekaan, kyllä ois elämäm jo helppoa, lastenhoidon suhteen. Tyhmä minä :D

47v. Ja lapset asuvat omillaan, toinen vielä opiskelee.En koe itseäni vielä kovin iäkkääksi ja olen terve. Tuntuu kuin olisi koittanut uusi vapaus :)

Olen 47- vuotias ja esikoisen on 24 vuotta. Sain hänet ollessani 23 vuotta, joten en nyt mielestäni ollut ihan nuori enää.
Nyt ihmettelen, miten minulla voi olla tuon ikäinen lapsi, kun olen itse vielä näin nuori. Eli en tunne itseäni vanhaksi, vaikka vaivoja minulla on vaikka muille jakaa. Nuorin lapseni on 7 vuotta, joten hänkin pitää minut nuorena. Ja kun mummokaan en ole vielä...

Lapsi just sen 15. Haittaakse? Itse 42.

Lapset 19v, 17v ja 15v. Itse 52v.

Olen 40, ja vanhimmat lapset 11 ja 15, ja sitten yksi 2v. Hieman kaksijakoinen tunnelma; on ihanaa katsoa noita isoja kun pärjäävät ja ilman tuota ylläriä olisi jo aivan uusi elämänvaihe alkanut... Mutta lapset nauttivat toisistaan ja eipä tähän mene kuin pari silmänräpäystä niin pieninkin jo pärjää ilman minua.

Olen aika nuoren näköinen, niin tänäänkin joku kyseli kun vein nuorimman päiväkotiin, että opisekelenko -hieman hämmentyi kun tajusi kuinka vanhoja isoveljiä taaperolla on...

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 12:24"]46v, esikoinen 21v ja kakkonen täyttää ens viikolla 15v, mutta nuorin täyttääkin vasta syksyllä 5v. Ihania kaikki ja onneksi meillä on tuo ihana ilopilleri-iltatähti.
[/quote]
Oksettava mummoäiti.

Up

Olen 40, poika kohta 17. Tämähän on aivan mahtavaa. :) En enää jaksaisi yöheräilyjä pien(t)en kanssa.

[quote author="Vierailija" time="14.07.2015 klo 15:06"]Olen 47- vuotias ja esikoisen on 24 vuotta. Sain hänet ollessani 23 vuotta, joten en nyt mielestäni ollut ihan nuori enää.
Nyt ihmettelen, miten minulla voi olla tuon ikäinen lapsi, kun olen itse vielä näin nuori. Eli en tunne itseäni vanhaksi, vaikka vaivoja minulla on vaikka muille jakaa. Nuorin lapseni on 7 vuotta, joten hänkin pitää minut nuorena. Ja kun mummokaan en ole vielä...
[/quote]Vanhojen naisten ongelma on juuri se että luulevat olevansa nuoria. Eivät itse ymmärrä olevansa vanhoja kalkkunoita.

Olen 46, lapset 25, 24, 22, 18, 16, 11 ja 9.....ihan kiva..

Olen 39, vanhimmat lapset 21 ja 20, pari varhaisteiniä, koululainen, tarhaikäinen ja kohta syntyy vauva. Todella upeaa ja mahtavaa kun on eri ikäisiä lapsia. Ovat toisilleen läheisiä vaikka ikäerot suuria. En tunne olevani liian vanha mihinkään, oikeastaan päinvastoin,  koin neljänkympin "kriisin" tajuten että minusta ei tule vanhaa ja väsynyttä ennenkuin fysiikka pakolla joskus pettää. Oma äitini on samanlainen, aloitti viisikymppisenä ei ehkä ikäiselleen niin tyypillisiä harrastuksia, laskuvarjohyppyä meinasi ennenkuin ikäraja tulee siinä vastaan. Mutta lapset eivät ole minua mitenkään estäneet koskaan elämästä joten en totaalista "vapautta" lapsista kaipaa, oikeastaan kauhistus olisi sellainen ettei enää lapsia talossa.