Mieheni

Tiedän, että olet ollut onneton. Niin olen minäkin. Yhteytemme on katkennut.
Nyt riitelet asioista, jotka ovat tapahtuneet vuosia sitten, etkä anna periksi - vaikka olemme käyneet nämä samat riidat lävitse useita kertoja vuosia sitten. Tein suhteemme alkuvaiheessa virheen, jota et ole antanut minulle ikinä anteeksi. Jossain vaiheessa ymmärsin, että se tulee mahdollisesti tuhoamaan meidät. Ei se virheeni, vaan se, että et kykene antamaan anteeksi etkä pääsemään siitä yli. Sanot, että en suostu keskustelemaan asiasta, mutta se ei pidä paikkaansa. Olemme keskustelleet asiasta monta kertaa ja olen vastannut kaikkiin kysymyksiisi. Siksi en enää tänään jaksanut käydä sitä samaa keskustelua taas kerran uudelleen.
Sanon keskustelua, mutta tosiasiassa on kyse niin repivästä ja rumasta riidasta, että se satuttaa pahasti meitä molempia. Eikä siitä ole koskaan ollut mitään hyötyä, koska et ole päässyt siitä ylitse.
Epäilen, että et rakasta minua enää ja haluat avioeron. Et vain osaa sanoa sitä suoraan ja siksi sinulla on tarve tehdä se tämän ikuisen riidanaiheen kautta, että sinulla olisi omasta mielestäsi konkreettinen syy erota.
Ymmärrän sen hyvin. Jos asialle ei voi mitään niin sitten sille ei voi mitään.
Olen niin surullinen, sillä halusin elää kanssasi loppuelämäni. Kuitenkaan minäkään en jaksa enää näitä repiviä riitoja. Kiitän sinua siis kaikesta, näistä yhteisistä vuosista ja mitä olen saanut kanssasi kokea. Toivon sinulle hyvää. En tiedä miten, mutta me molemmat selviämme tästä.