Mieheni syömishäiriöinen tytär ärsyttää yli kaiken!

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:23"]

Hyvä etttä oot järkevä sen likan kanssa ja hoksaat mitä peliä se pelaa.. Kaippa se on enemmän mielen sairaus ja mielessähän sillä vikaa on, persoonallisuus voi olla mitä vaan, vetää rooleja, esittää jne.. kun oikeasti voi olla tosi pahakin..  Ehkä se joskus tarvii vielä jonku joka ei sen pelleilyihin usko ja pistää stopin tommoseen ihme rääkkäämiseen ja heikoksi tekeytymiseen, pahuus yhdessä heikkouden kanssa tekee spykopaatteja ja ties mitä..

[/quote]

Sanot suoraan, ettei pompota muita ja pelaa pelejä.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:53"]

5-vuotias osaa kertoa isälleen mikä on totuus. Mutta tytöllähän on selkeästi huono itsetunto, miten sitä kohennetaan? Onko niin että  pienet saa huomiota mutta isompi jää ilman?

[/quote]

Ihan hyvä kysymys. Varmaan pienempi saa enemmän huomiota. Olen kuitenkin viimeisen vuoden aikana tietoisesti lopettanut pienemmän kehumisen koko perheen kuullen. Kehun häntä vain kaksin nykyisin, sillä olen huomannut, että mitä enemmän pienempi saa huomiota, sitä enemmän hänelle kostetaan. Yritän myös aina sanoa myönteisiä asioita tytölle, mutta jotenkin ne menevät ohi. Ikäänkuin hän ei huomaisi niitä lainkaan tai ei noteeraisi. Hän saattaa kyllä vastata, että tietää itsekin olevansa hyvä siinä ja tässä, mutta minulle jää tunnelma, että hän ei puhu sydämestään, vaan kertoilee jotakin, mitä ei oikeasti tunne tai koe emotionaalisesti.

Olen yrittänyt mennä hänen kanssaan kaksin shoppailemaan ja viettä mukavaa aikaa. Ostanut hänelle kivoja vaatteita (vaikka oikeasti hän ei ole minun lapseni enkä minä ole hänestä elatusvelvollinen), kysellyt, mitä hän haluaa tehdä, mistä tykkää, mitä toivoisi perheemme tekevän jne. Olen yrittänyt. Haluan olla aikuinen ja hyvä ns. äitipuoli. Mutta oma optimismini on loppumassa. Vääjäämättä. Voin itsekin pahoin ja tämä anoreksia saastutta kohta koko perheen. Välillä ajattelen, että sitä tyttö juuri haluaakin. Huoh.

ap

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:51"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:45"]

Jos jatkaa tuollaista käytöstä, niin huuda sille, että se on kuvottava läski ja kerro että viiltely helpottaa.

[/quote]

En ajatellut lähteä noin julmalle tielle. Toivon vain, että hänkin saisi apua ja että mieheni uskoisi myös minua eikä tämä tyttö pilaisi parisuhdettamme. Koen sen niin epäoikeudenmukaisena, että mies ei usko minua. Luulen, että osa kiukustani, jonka kuuluisi suuntautua mieheeni, suuntautuu nyt tyttöön. Ehkä voin yrittää olla myötätuntoisempi häntä kohtaan, mutta tarvitsisin kipeästi myös mieheni tukea. Ehkä se pääkysymys onkin enemmän se, että miten saan yhteyden mieheeni uudelleen? Meidän kai pitäisi olla se samalla linjalla oleva aikuisesimerkki eikä tytön riepoteltavissa oleva hajanainen aikuisväki.

ap

[/quote]

Tämä mitä ap tässä tuot esille on fiksu ja tärkeä oivallus. Ongelmana on se, että miehesi ei tue sinua tässä asiassa ja ette vedä yhtä köyttä. Tämä suututtaa. Itse olen usein äitipuolena huomannut samaa - suurin ärsytyksen syy on se, että mies ei ole lojaali/ei näe asia. Teinitytöt nyt yleisesti ovat usein rasittavia, semmoista se on.

On se vaan hassua, kun ei niissä omissa jälkeläisissä ole koskaan mitään vikaa, niin kuin nyt ap:n miehen mielestäkin. Sitä minä teissä lapsellisissa en juuri ymmärrä: aina vaan minun lapset, mutta muiden kakarat. Tekeekö vanhemmuus ihmiset jotenkin sokeiksi ja kuuroiksi omien jälkeläisten vikojen ja mokien suhteen? Miksi? Miten me lapsettomat saataisiin teidän rassukoiden silmät oikein aukeamaan?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:48"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:16"]

Miehelläni on entisestä avioliitostaan 16-vuotias tytär, joka sairastui syömishäiriöön 11-vuotiaana. Parani kohtalaisesti siitä hoidon avulla, mutta sairastui uudelleen 14-vuotiaana ja oli sairaalassa pitkiä aikoja, kun ei suostunut syömään suun kautta. Tämä tytär on oikea omaan napaansa tuijottelija. Salakateellinen ja salakatkera. Esittää olevansa hyväsydäminen, mutta esim. kiusaa pienempiä lapsia, kun luulee, ettei kukaan näe. Esim. meillä oli ikkuna auki ja lapset olivat kaikki ulkona, niin rääkkäsi pienempiä, kun luuli, että kukaan ei kuule. Mieheni ei tätä usko, vaan luulee minun olevan jotenkin vinksahtanut aina, kun otan asian puheeksi. Hän sanoo tuntevansa tyttärensä niin hyvin, että tämä ei koskaan tekisi kenellekään pahaa ja että tällä ei ole koskaan tullut mieleenkään kiusata ketään. Mies siis pitää tytärtään aivan uskomattomattomana ja minä taas näen tytössä ihan muuta. Minusta tyttö manipuloi kaikkia syömisellään. Tekeytyy avuttomaksi, kun oikeastaan osoittaa syömälakollaan vain kiukkunsa epäsuorasti meitä muita kohtaan. Aluksi pidin hänestä ja tunsin myötätuntoa, mutta kun olen nähnyt hänen oikean luonteensa ja petollisuutensa, alan olla kyllästynyt ja kyynistynyt itsekin. Mitä minun pitäisi tässä kohtaa tehdä? Muuttaa itseäni ja ajatuksiani vai pitää oma kantani?

[/quote]

Tuonna lutkan kurkkuun letku ja kaada sinne kermasuklaaseosta. Sen jälkeen potki lehmä pihalle pilaamasta ihmissuhteita. Voi asua jo yksinkin. Jos kuolee syömättömyyteensä niin se on voitto kaikille. Tuollaiset huomiota sairauksillaan hakevat manipuloivat narsistilehmät on niin nähty.

[/quote]

Mikähän sinun diagnoosisi on?

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:01"]

On se vaan hassua, kun ei niissä omissa jälkeläisissä ole koskaan mitään vikaa, niin kuin nyt ap:n miehen mielestäkin. Sitä minä teissä lapsellisissa en juuri ymmärrä: aina vaan minun lapset, mutta muiden kakarat. Tekeekö vanhemmuus ihmiset jotenkin sokeiksi ja kuuroiksi omien jälkeläisten vikojen ja mokien suhteen? Miksi? Miten me lapsettomat saataisiin teidän rassukoiden silmät oikein aukeamaan?

[/quote]

Ap näkee asiat omasta vinkkelistää ja isä omastaan... totuus ei välttämättä löydy kummastakaan.

Olethan törmännyt eronneisiin pareihi, kummallakin on hyvinkin milenkiiintoinen käsitys toisesta puoliskostaan.... totuus taas on jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:57"]

Eikö miehesi usko sitä 5-vuotiastakaan :(

[/quote]

Tämä onkin outo juttu. Viisivuotias ei itse kerro näitä juttuja. Hän on aina jotenkin suojellut tätä isosiskoaan. Tai niin minä sen ajattelen. Tai toinen vaihtoehto on, ettei hän oikein hahmota, että toinen on ilkeä. Että pitää mm. kuraveden juottamista jonakin normileikkinä. Minulla on sellainen kummallinen olo, että pienempi on tämän isomman ns. "vallassa". Kuulostaa jotenkin kummalliselta, kun sen tähän kirjoittaa, mutta tätä on vähän vaikea selittää.

En ole kyllä istuttanut miestä ja pienempää yhtä aikaa asiasta puhumaankaan. En oikein tiedä, miten toimia. Luulen, että pienempi kokisi olevansa jossakin kuulustelussa, jossa hänen pitää kertoa isosiskosta ikäviä asioita. Hän ei halua kannella. Enkä minäkään halua olla mikään poliisi. Haluaisin vain normaalin perheen.

ap

[/quote]

Tämä mitä ap tässä tuot esille on fiksu ja tärkeä oivallus. Ongelmana on se, että miehesi ei tue sinua tässä asiassa ja ette vedä yhtä köyttä. Tämä suututtaa. Itse olen usein äitipuolena huomannut samaa - suurin ärsytyksen syy on se, että mies ei ole lojaali/ei näe asia. Teinitytöt nyt yleisesti ovat usein rasittavia, semmoista se on.

[/quote]

Tuo lihavointi on aika lailla asian ytimessä.

ap

Normaalin perheen ap saa vain, jos vanhempi tyttö kuolee pois, tai sitten selviää hengissä aikuisikään saakka ja muuttaa kauas pois siltä paikkakunnalta, jossa perhe asuu nyt. Ikävää kuultavaa, mutta totta.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:12"]

Normaalin perheen ap saa vain, jos vanhempi tyttö kuolee pois, tai sitten selviää hengissä aikuisikään saakka ja muuttaa kauas pois siltä paikkakunnalta, jossa perhe asuu nyt. Ikävää kuultavaa, mutta totta.

[/quote]

tämä kirjoittaja taitaa olla se sama psyko, joka tuossa uhkasi kurkunleikkaamisella. Mene jo pois. Miten aikuinen ihminen (?) voi vetää tälläiset kilarit.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:32"][quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:20"]

Muuttaa omaa kantaasi! Syömishäiriö on mielen sairaus ka näin ollen vaikuttaa paljon tytön käyttäytymiseen. Älä ole katkera vaan kasva ihmisenä ja yritä itse päästä omasta selfish ajatus maailmasta pois.

[/quote]

Minun näkökulmastani on todella vaikeaa tällä hetkellä muuttaa näkökulmaani. Tyttö siis kiusaa pienempiään. Esimerkiksi vahingoittaa fyysisesti tahallaan pienempää (5-vuotiasta), haukkuu ja ivaa pienempää, syöttää tälle kuravettä ja kun toinen ei suostu sitä syömään, ruiskuttaa sitä viisivuotiaan naamalle.

Ymmärrän kyllä, että hänellä on oman päänsä sisällä mielen ongelmia, mutta tällainen käytös tekee minut vihaiseksi. Kyllä 16-vuotiaan jo kuuluisi jollain tavalla ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin. Mies ei suostu edes puhumaan asiasta. Hän on kantansa lyönyt lukkoon, että kyseessä on kiltti tyttö, joka ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Kertoilee juuri näitä juttuja kaikille tutuillekin, että tämä tyttö on siitä kummallinen, ettei ole koskaan kiusannut elämässään ketään. Kun kerron miehelle, mitä olen itse kuullut ja nähnyt, hän ei usko minua, vaan ajattelee, että pahansuopuuttani keksin nämä asiat omasta päästäni. Tyttö siis tulee meidän parisuhteen väliin tietyllä tavalla.

Kakkosen mukaan minun tulee vain muuttaa omaa asennettani ja ymmärtää? En tiedä, pystynkö.

ap
[/quote]

Pystytkö kuvaamaan ja tai äänittämään tytön touhuja todisteeksi miehellesi? Tai sit sanot miehellesi että nostat kytkintä ja viet lapsesi turvaa moisen sekoboltsin ulottuvilta! Häntä on kohta yäysi-ikäinen, miten kauan sen avunhakemisen kanssa aiotaan odottaa, suljetulle vaan ja äkkiä!!

Voi kun sinulla ap kävi huono tsägä. Elämänne voi helpottua vielä, mutta ei mitenkään välttämättä. Kyllä koko suhteennekin on vaakalaudalla. Lähdet tai jäät, en tuomitse.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 15:22"]Ah, tämä teinin huomio muoti "sairaudet".Miksi näitä ei ole esim. Afrikassa missä nähdään nälkää?Tai ei paljoa tuhoamisleireillä näkyny näitä pellejä?
[/quote]
Vaikka tämä on selvä provo vastaan silti. Mistä tiedät? Afrikan nälänhätäalueilla tuskin hirveesti on tietoa mistään anoreksiasta, millä se siellä diagnosoitaisiin vaikka sitä olisiki?

Jälleen kerran uusperheen onni ja autuus ♡

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:12"]

Normaalin perheen ap saa vain, jos vanhempi tyttö kuolee pois, tai sitten selviää hengissä aikuisikään saakka ja muuttaa kauas pois siltä paikkakunnalta, jossa perhe asuu nyt. Ikävää kuultavaa, mutta totta.

[/quote]

tämä kirjoittaja taitaa olla se sama psyko, joka tuossa uhkasi kurkunleikkaamisella. Mene jo pois. Miten aikuinen ihminen (?) voi vetää tälläiset kilarit.

[/quote]

Ei suinkaan. Minä olin se, joka ihmettelin lapsellisten kieltäymystä nähdä totuutta omista lapsistaan. Ja toinen kommenttini oli myös aivan totta: henk.koht en näe muita vaihtoehtoja kuin kaksi kirjoittamaani. Ainoa tapa ap:n saada itselleen hyvä perhetilanne on se, että tämä vanhempi, manipulatiivinen tyttö jollain lailla lähtee pois miehen silmistä. Ja siihen taitaa olla vain kaksi vaihtoehtoa. joko muutto kauas pois isänsä näköpiiristä tai sitten kuolema. Totesin, että nämä ovat ikävää kuultavaa, mutta kuitenkin totuus.

Oletko sinä niitä ihmisiä, jotka eivät suostu näkemään jälkeläisensä virheitä?

Psykalta apua tytölle ja nopeasti!

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:29"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:12"]

Normaalin perheen ap saa vain, jos vanhempi tyttö kuolee pois, tai sitten selviää hengissä aikuisikään saakka ja muuttaa kauas pois siltä paikkakunnalta, jossa perhe asuu nyt. Ikävää kuultavaa, mutta totta.

[/quote]

tämä kirjoittaja taitaa olla se sama psyko, joka tuossa uhkasi kurkunleikkaamisella. Mene jo pois. Miten aikuinen ihminen (?) voi vetää tälläiset kilarit.

[/quote]

Ei suinkaan. Minä olin se, joka ihmettelin lapsellisten kieltäymystä nähdä totuutta omista lapsistaan. Ja toinen kommenttini oli myös aivan totta: henk.koht en näe muita vaihtoehtoja kuin kaksi kirjoittamaani. Ainoa tapa ap:n saada itselleen hyvä perhetilanne on se, että tämä vanhempi, manipulatiivinen tyttö jollain lailla lähtee pois miehen silmistä. Ja siihen taitaa olla vain kaksi vaihtoehtoa. joko muutto kauas pois isänsä näköpiiristä tai sitten kuolema. Totesin, että nämä ovat ikävää kuultavaa, mutta kuitenkin totuus.

Oletko sinä niitä ihmisiä, jotka eivät suostu näkemään jälkeläisensä virheitä?

[/quote]

Ap saa hyvän elämän myös pakkaamalla omat ja pentujensa kimpsut ja muuttamalla pois. Problem solved.

Jos sinä näet hänen kiusaavan siskoaan, niin miksi SINÄ et mene väliin ja komenna, että nyt jumalauta loppuu tuo pienemmän kiusaaminen, se ei sinun oloasi helpota. Miksi sinä vaan rollit lapsen isälle lapsen tekemisistä? Etkö ole tasaveroinen kasvattaja perheessä?

Kuvaat mitö iso tyttö tekee ja näytät isälle, jos ei silti usko ja ala toimimaan tiimini sinun on lähdettävä ja vietävä pienmempi turvaan. Mitä pidempään pikkusisko altistuu tälle kaikelle sitä todennäköisemmin hänestäkin voi tulla samanlainen. Puhun kokemuksesta.

[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 16:32"]

Jos sinä näet hänen kiusaavan siskoaan, niin miksi SINÄ et mene väliin ja komenna, että nyt jumalauta loppuu tuo pienemmän kiusaaminen, se ei sinun oloasi helpota. Miksi sinä vaan rollit lapsen isälle lapsen tekemisistä? Etkö ole tasaveroinen kasvattaja perheessä?

[/quote]

Ehkä minä olen vähän lammas tässä suhteessa. Menin kyllä väliin siten, että pyysin molemmat sisälle syömään. En kuitenkaan komentanut isosiskoa ja teeskentelin itsekin, etten ollut nähnyt tilannetta. En tiedä, miksi olen arka puuttumaan tilanteisiin. Se on kyllä hyvä kysymys. Nimittäin koen jotakin epävarmuutta ja ehkä myös miellyttämishalua tähän tyttöön. Tiedän, että isänsä palvoo tyttöä ja luulen, että olisin ihan alakynnessä, jos alkaisin riidellä tämän tytön kanssa. Hän osaa kääntää asiat jotenkin päälaelleen kummallisella tavalla.

Mutta kyllä minun pitäisi olla jämäkämpi näissä tilanteissa ja yritän ensi kerralla ollakin.

ap