Lue keskustelun säännöt.
Toisilla 20 hengen polttarit tai babyshowerit
10.07.2015 |
Välillä iskee haikeus, kun fb:sta lukee joidenkin päivityksiä esim polttareista, joissa on ollut 20 ystävää tai 25 henkilön vauvakutsuista. Kommenteissa ihmiset kirjoittaa, kuinka ihana tyyppi tämä on jolle juhlat järjestetty. Omissa polttareissa oli 2 henkilöä ja vauvakutsuja ei kukaan järjestänyt. Ystäviä on pari. Takana traumaattinen lapsuus, 8 muuttoa, koulukiusaamista ja huonoa itsetuntoa. Nyt on perhe, terve mieli ja työ - paljon hyvää. Mutta silti se haikeus iskee. On varmasti ihanaa olla rakastettu ja ystävien ympäröimä. Itsekin olen kuunteleva ja lojaali, kiltti ihminen, mutta silti hyvin harvalle tärkeä. Onko muita jotka kokee näin?
Kommentit (14)
Mä olen jonnekin 30v asti ollut juuri tuollainen hylkiö, mutta sitten löysin harrastuksen kautta sen oman porukkani, järjestivät mulle kolmannen lapsen vauvakutsut (elämäni ekat) joissa oli paikalla noin 10hlö ja lahjoissa mukana liki 20. Tajusin että mulla oikeesti on ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko ainoa jolla tällaisia fiiliksiä? :)
Sama fiilis, ei vaan ole sellaista kaveriporukkaa joka tuollaisia järkkäisi. Olisipa kivat polttarit, alle kymmenen kaveria jotka eivät edes tunne toisiaan...
No eipä ollu polttareita kun tasan yks kaveri on. Siksi menimme ristiäisten yhteydessä naimisiin. Onneksi muutamasta sukulaisesta on saatu kummit lapsille. Muuten heitä ei olisi kastettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla sama juttu. Muutama ystävä on vaan ja heistäkin yksi asuu 300 km päässä. Olen raskaana viikolla 33 ja olen aika varma että vauvajuhlia en tule saamaan. Ollaan myös harkittu tuota ristiäisten yhteydessä naimisiin menemistä mutta taitaa sekin homma jäädä seuraavan lapsen ristiäisiin jos niitä vielä tulee.
Minkä ikäinen olet ap? Haluaisitko kirjoitella toisen naisen kanssa? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo Facebook muistuttaa usein asioista, joita ei muuten huomaisi omassa elämässään. Turhaa pahaa mieltä!
Tiedän täsmälleen tuon tunteen... Käyn joskus toisella puolella Suomea siskoni luona kylässä, yleensä viikon reissu. Siellä sitten hengataan siskon kaveriporukan kanssa, mennään rennosti pubiin istumaan, piknikille, pelaamaan korista yms... Kaikkea mitä nuoret aikuiset tekee (ollaan 25-33v) Katson myös toisinaan fbstä kuvia siskon bileistä, tyyliin "Riikan synttärit, Eino, Henkka ja Sanna esittävät päivänsankarille onnittelulaulun" tai "pidettiin grillibileet kesän kunniaksi". Reissun ajan on ihanaa leikkiä hetken kuuluvansa joukkoon mutta kotiin paluu on entistä kurjempaa... Mulla ei ole kuin pari kaveria joiden kanssa ei oikeastaan tavata opiskelujen ulkopuolella. Joskus kun käyn vanhempieni luona kotipaikkakunnalla tapaan erästä tuttavaa ja lähden toisinaan hänen ystävien kanssa baariin. Yksinäisyyden tunne vain korostuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenkähän tuollainen 20 ystävän juhlat oikein onnistuvat, kun tälläkin plastalla voi niin kovin usein lukea siitä miten niin pienien kuin isojenkin tyttöjen leikit eivät oikein onnistu isommalla porukalla, ryhmän koko on max 2 :)
Ymmärrän sua ap, mutta aika harvalle mun mielestä noita babyshowereita järjestetään, vaikka olisi paljonkin ystäviä. Ei ole mullekaan järkätty. Mulla on samanlainen tausta kuin sulla, mutta nyt on paljon ystäviä. Mutta mun ongelma on sellainen sisäinen yksinäisyys ja hyväksynnän puute, joka jäi kiusaamisesta. Tunnen itseni yksinäiseksi enkä usko, että kukaan oikeasti haluaa olla kanssani, vaikka minua pyydetään paljon juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.07.2015 klo 09:35"]Mitenkähän tuollainen 20 ystävän juhlat oikein onnistuvat, kun tälläkin plastalla voi niin kovin usein lukea siitä miten niin pienien kuin isojenkin tyttöjen leikit eivät oikein onnistu isommalla porukalla, ryhmän koko on max 2 :)
[/quote]
Hyvin onnistuu kiitos.
Tuntuuhan se välillä epäreilulta kun fb:ssa muut näyttävät niin sosiaalisilta ja rakastetuilta. Toisaalta mulla on nykyään pari todella hyvää ystävää joita en vaihtaisi kahteenkymmeneen bilekaveriin mistään hinnasta. Kieltämättä vähän ketutti kun olin mukana järjestämässä vauvakutsuja. Juhlat järjestettiin meillä koska "kaverien" mukaan meillä on eniten tilaa. Siivosin, leivoin, kestitsin ja annoin lahjan äidille ja tulevalle vauvalle. Olin itsekin raskaana, laskettu aika oli pari kuukautta myöhemmin kuin juhlakalulla, mutta eipä minulle mitään vauvakutsuja järjestetty, hyvä että edes onnittelivat. Ei harmita yhtään että tipahdin tuon kanalauman kelkasta jäätyäni äitiyslomalle :) Ajattele ap että laatu korvaa määrän!
Babyshower... Vauvasuihku... Vauvaa ei pitäisi ihan pienenä vielä viedä suihkuun!