Onko yhdistelmäsukunimet teistä kivoja?

syynä se, että haluan säilyttää saman sukunimen lapseni kanssa.

vaimon nimen. Kirjoitin yo-aineen aiheesta: minun nimeni, sinun nimesi, mutta mikä onkaan meidän nimemme. Ajatuksiani sukunimenvalinnasta.

vaikka kaksi lyhyttä toisiinsa sopivaa nimeä olisi voinutkin kuulostaa ihan kohtuullisen hyvältä. Pidän omasta tyttönimestäni, mutta en kokenut sitä niin ainutlaatuiseksi, että se olisi pitänyt säilyttää vaikka väkisin.



Tunnen yhden ihmisen, jolle yhdysnimi sopii paremmin kuin pelkkä miehen nimi. Etunimi päättyy samaan tavuun kuin miehen sukunimi alkaa, molemmissa nimissä on vielä monta r-kirjainta, tyttönimi siinä välissä pehmentää nimeä mukavasti ja koko nimi kuulostaa siten paremmalta.



Eli tapauskohtaisesti yhdysnimet ovat kivoja tai sitten ei. Yleensä yksi nimi on kivampi kuin yhdysnimi.

vaikka en tyttönimeäni säilyttänytkään. Miehelläni on kaksiosainen sukunimi ja jos olisin halunnut säilyttää tyttönimeni olisin nyt T*****-J******-O********. (EIpä tullut edes mieleni tuota ottaa!) On kyllä hankala käytössä aina välillä, nimestä tulee kaikennäköisiä muunnoksia ja kaikki uudet tuttavuudet luulevat minun olevan tyttönimeltäni J********** ja muun perheen pelkästään O********.

Joissan tapauksissa nimi on tosi luontevan kuuloinen " yhdistelmänä" , mutta useimmiten ne ovat turhan töksähtäviä tai hankalia käytössä.



Juuri nimet tyyliin Virtanen-Lahtinen ja Söderholm-Naulapää, kuulostavat " epäkauniilta" (on eri asia kuin ruma ;)

Mutta toiset taas rimmaavat hyvin ja kuulostavat jopa kauniilta, esim. Koivu-Saari.

ja vielä kaksoisnimi etunimenä. Myönnän, että on vähän pitkä ja hankala. Kumminkin halusin miehen nimen ja en halunnut luopua omastanikaan.

Itselläni on yhdistelmäsukunimi ja sointuu ihan hyvin ilman -nen päätteitä ja alkavat samalla alkukirjaimella.



Valitsin minäkin tämän vaihtoehdon siksi, kun halusin miehen nimen, mutten sitten raaskinut omastanikaan luopua.



Olen ollut tyytyväinen.

luopua tyttönimestäni kokonaan, koska silloin lapseni olis ainoa tyttönimiseni meidän perheessä...

Tosin kieltämättä jotkut Ala-Tönkkölä-Uusi-Napala kuulostaa pitkältä. Mutta kukin tyylillään.

Silloin ymmärrän yhdistelmän jos on harvinainen sukunimi mutta muuten en, jos on tosiaan joku Järvenpää-Kallonen niin ei mielestäni tuossa ole mitään " järkeä" . Ottakaa sitten kokonaan (mies myös) naisen nimi jos ette voi luopua tyttönimestä.

Yhden kauniin kyllä bongasin vasta lehdestä: Laakso-Joki. Mutta tuossakin lienee se ongelma, että aina saa hokea, että se kirjoitetaan sitten väliviivalla.



Olisin mieluummin pelkkä Laakso tai Joki.

Yleensä ne on kammottavia ja liian pitkiä. En ymmärrä niitä ollenkaan. Yksi sukunimi ja sillä siisti. Samoin mielummin yksi etunimi.

esim. nen-päätteiset yhdistelmät tyyliin Virtanen-Korhonen on ihan kamalia yleensä. Samoin jotenkin hankalat yhdistelmät kuten Alm-Siira tai muuten älyvapaat kuten Syvävirta-Virta

En viitsi laittaa tähän esimerkkejä, kun ovat niin erikoisia, mutta tyyliin Tönö-Jäyhä.

tai kaksoisnimi, se että molemmilla oli eri nimi ei käynyt, kuten ei myöskään se että mies olisi voinut ottaa vaimonsa nimen! Eli mulla on kaksoisnimi, koska en halunnut luopua omasta nimestä.