Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rajoitettiinko perheessäsi ruoan määrää?
22.02.2022 |
Onko lapsuudenperheessäsi vahdittu, kuinka paljon saa syödä ja onko se vaikuttanut sinuun myöhemmin? Olin kauhuissani, kun 60-vuotias tuttavani kertoi, että heillä ei saanut ottaa lisää ruokaa, ja nälkä oli aina. Ei selvinnyt, johtuiko köyhyydestä vai lihomisen pelosta. Itse 70-luvulla syntyneenä muistan olleeni usein nälkäinen, mutta se johtui lähinnä siitä, että kotona ei ollut välipalaa koulun jälkeen. Lounas koulussa klo 11, seuraavan kerran sai ruokaa joskus 17 maissa, kun vanhemmat tulivat töistä.
Kommentit (25)
Meillä rajoitettiin leivänpäällisiä, koska ne olivat kalliita. Ruoan kanssa sai leipää, mutta ei muuta päällistä kuin rasvaa. Aamiaisella sai ottaa leivänpäällistä, mutta esim. makkaraa vain yhden viipaleen. Jos oli tarjolla juustoa ja makkaraa, niin vain toista sai laittaa kerrallaan leivälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei rajoitettu. 60-luvun lapsi maalla, syötiin oman maan antimia possuista leipäviljaan. Terveellisesti kylläiseksi.
Meillä oli selkeät rajoitukset hedelmissä, ne oli kalliita. Juurekset kasvatettiin itse, niitä riitti kaikille.
Itseasiassa ei rajoitettu, vaikka emme olleet kovinkaan varakkaita. Ruokana oli usein iso padallinen keittoa, tai jotain perunaruokaa lihalla. Ruoka oli yksinkertaista, mutta sitä sai syödä vatsan täyteen, ja lisääkin sai ottaa jos sitä jäi yli. Toki meitä oli perheessä viisi syöjää, joten tietyt asiat, jota sai harvoin, kuten vaniljajäätelö, pistettiin kristillisesti tasan... :) Toki kun tiesi lapsena, että rahaa on rajallisesti, ei osannutkaan alkaa ahnehtimaan esim. leikkeleitä leivän päälle, koska halusi että muutkin saa.
Me lapset synnyimme kaikki laman aikoihin.
Olen syntynyt 1950-luvulla. Leipää ja perunoita sai syödä niin paljon kuin halusi.
Maitoa sai 2 lasillista päivässä, aamupalalla yksi ja päivällisellä toinen lasillinen. Leivälle sai laittaa vain ohuelti voita, leikkeleitä ei ollut koskaan.
Hedelmiä, jos niitä oli, sai syödä yhden päivässä. Lihapullia, paistettuja silakoita ja vastaavia sai ottaa vain kohtuullisesti, isommat lapset useampia kuin pienet. Meitä oli 4 lasta. Ei oltu silti nälässä, koska perunoita ja leipää sai syödä rajoituksitta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään nimessä ole koskaan rajoitettu mitään. Aina oli syötävää, aamupala, välipalat, lounas, päivällinen, iltapala. Olen syntynyt -90. En myöskään muista, että esim. mummomme (-39) tai muutkaan sukulaisemme olisivat koskaan meidän lapsien (serkkuja 12) ruokia rajoittaneet. Äitini (-66) tai isänikään (-63) ei ole koskaan puhuneet, että ruokia olisi rajoitettu.
Ei koskaan, vaikka maalla muuten köyhästi elettiin. Vain herkut kuten yksi pieni limsapullo tai puolen litran jäätelöpaketti jaettiin tarkkaan kaikkien lasten kesken. Tämä siis 1960-luvulla ja vähän sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä rajoitettiin leivänpäällisiä, koska ne olivat kalliita. Ruoan kanssa sai leipää, mutta ei muuta päällistä kuin rasvaa. Aamiaisella sai ottaa leivänpäällistä, mutta esim. makkaraa vain yhden viipaleen. Jos oli tarjolla juustoa ja makkaraa, niin vain toista sai laittaa kerrallaan leivälle.
Juu, leivänpäällisiä ei missään nimessä aterialla. 80-luku.
Omassa perheessäni 90 luvun lamassa oli pakko. Rahaa ei ollut eikä tullut mistään taikaseinästä kuten nyt. Oma palkka meni lainan korkoihin ja miehen lomautuspäivärahat tuli 8kk myöhässä.
Ruokaa oli päivälle 1 pieni vuoka mistä mies otti ensin kauhallisen, lapset saivat pienet annokset ja itse otin jos jotain jäi.
Ei tosiaan ollut varaa syödä itseään valaaksi kuten tuon toisen ketjun "köyhä" äiti. Tuohon aikaan köyhät olivat laihoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä rajoitettiin leivänpäällisiä, koska ne olivat kalliita. Ruoan kanssa sai leipää, mutta ei muuta päällistä kuin rasvaa. Aamiaisella sai ottaa leivänpäällistä, mutta esim. makkaraa vain yhden viipaleen. Jos oli tarjolla juustoa ja makkaraa, niin vain toista sai laittaa kerrallaan leivälle.
Juu, leivänpäällisiä ei missään nimessä aterialla. 80-luku.
60-70 luvuilla sai kinkkusiivun leivälle jos ruokana oli riisivelliä. Muuten vain voita (myös aamu ja iltapalalla).
Juusto- ja makkarapaketin taisin ostaa vasta 80 luvulla ensimmäisen kerran. Silloinkaan ei saanut laittaa molempia leivälle vaan jompaa kumpaa.
köyhä stadilaisperhe
Myös s. 1950-luvulla. Köyhiä oltiin, joten perunaa ja näkkileipää sai syödä vaikka kuinka paljon. Perunoiden kanssa oli usein vain ruskeaa kastiketta. Leivänpäällisiä ei ollut rahaa ostaa. Joskus äiti keitti kieltä ja siitä sai ohuita viipaleita leivälle, oli tosi herkkua. Syötiin itse pyydettyä kalaa: ahventa, särkeä, haukea, säynettä, lahnaa aina kun kävi kalaonni. Joskus sai ihan läskisoossia. Makkarakastike oli juhlaruokaa (n. 10 cm lenkkimakkaraa ruskeaan kastikkeeseen viipaloituna, viipaleita lapsille 2/nenä, isälle enemmän). Lämmin ruoka kerran päivässä eli illalla, kun töissäkäyvä vanhempi tuli kotiin - eli isä. Myöhemmin äitikin sai töitä ja tilanne hieman parani. Nälässä ei oltu, mutta aika yksipuolista ruoka oli talvisin. Kesällä kasvatettiin itse kaikkea mahdollista, kerättiin marjoja ja sieniä, se oli hyvää aikaa. :) Kummasti pärjättiin ja ainakin oppi tekemään pienestäkin paljon ja maistuvaa. Nyt on hyvä muistaa tuo aika ja jälleen pärjätä melkein yhtä vähällä, hieman eri ruokia kyllä tulee laitettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa perheessäni 90 luvun lamassa oli pakko. Rahaa ei ollut eikä tullut mistään taikaseinästä kuten nyt. Oma palkka meni lainan korkoihin ja miehen lomautuspäivärahat tuli 8kk myöhässä.
Ruokaa oli päivälle 1 pieni vuoka mistä mies otti ensin kauhallisen, lapset saivat pienet annokset ja itse otin jos jotain jäi.
Ei tosiaan ollut varaa syödä itseään valaaksi kuten tuon toisen ketjun "köyhä" äiti. Tuohon aikaan köyhät olivat laihoja.
Sairasta. Kyllä vanhemmilla oli vikaa päässä jos piti lapsia nälässä. Se ei ollut ok edes lama-aikaan. Kunpa lastensuojelu olisi tiennyt.
Lämmintä proteiinia oli vähän rajallisesti, kyllä sitä tuli kysyttyä, montako lihapullaa oli varattu ja kokonaisen koipireiden taisin syödä ensimmäisen kerran opiskelijaravintolassa. Leipää, voita ja juustoa oli aina tarjolla ruuan yhteydessä, että nälkäiseksi ei tarvinnut jäädä.
Samoin kaupan mehut (appelsiinimehu) oli virallisesti varattu aamupalalle, sitä ei sopinut kitata janoonsa. Viinimarjamehua kyllä oli aina tarjolla.
90-2000-luvulla tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajoitettiin. Perheessäni ei ollut ruoka-aikoja ja silloin kun ruokaa oli tarjolla, sitä oli vähän. Olin aina nälkäinen.
Kyllä 60-luvulla oli ihan tavallista pitää annokset kohtuullisina. Esim liha, juusto, leikkeleitä ei edes ollut.
Pullaa leivottiin pitkona eikä sitäkään rajatta saanut.
Hedelmät oli rajattu, jätskiä sait sen pienen siivun, kerram viikossa Jaffaa pienen lasillisen.
Karkkia sai tuliaisena, yksi pussi neljälle.
70-luvun lapsuus. Kotiäiti laittoi kaikki ateriat pöytään ja ne syötiin. Nälkää en muista koskaan jääneen. Mitään jääkaapilla käynti tai napostelukulttuuria ei ollut. Pullaa leivottiin kerran viikossa, varmaan joka viikko. Pitkoa tai korvapuustia vedettiin maha täyteen maidon kanssa silloin. Joskus harvemmin oli lettuja.
Karkkeja ja limsaa lähinnä vain syntymäpäivänä tms. Isä onnistui olemaan ylipainoinen silti. Muut hoikkia.
Tästä jäänyt vahva malli, että ruoka-aikana syödään, muulloin ei. Enintään joskus joku hedelmä. Jäänyt vaikeus ymmärtää ruoka-aikojen välissä syöviä aikuisia, tähän lasken välipalatkin.
En saanut ikinä ruokaa 20 vuoteen.
Jos Sijaltainen nousisi.
Ysärilama ja pieni perhe jossa ei ainakaan näkyvästi mitään rajoitettu. Ei tosin valikoimaan kuulunut silloin mitään arvokkaita leikkeleitä, vanukkaita, limuja tai täysmehuja, mutta sitä simppeliä ruokaa kyllä aina riitti, eikä ruokahuolto ollut oikein missään roolissa silloin muutenkaan, kunhan oli polttoainetta päivään, eikä tarvittukaan mitään sen kummempaa. Muistan kyllä kun kesän janojuomaa mehukattia oli vaan lantattu… ja taas lantattu… :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omassa perheessäni 90 luvun lamassa oli pakko. Rahaa ei ollut eikä tullut mistään taikaseinästä kuten nyt. Oma palkka meni lainan korkoihin ja miehen lomautuspäivärahat tuli 8kk myöhässä.
Ruokaa oli päivälle 1 pieni vuoka mistä mies otti ensin kauhallisen, lapset saivat pienet annokset ja itse otin jos jotain jäi.
Ei tosiaan ollut varaa syödä itseään valaaksi kuten tuon toisen ketjun "köyhä" äiti. Tuohon aikaan köyhät olivat laihoja.
Sairasta. Kyllä vanhemmilla oli vikaa päässä jos piti lapsia nälässä. Se ei ollut ok edes lama-aikaan. Kunpa lastensuojelu olisi tiennyt.
Höpö höpö. Hyvin suuri osa perheistä oli samanlaisessa tilanteessa tuolloin. Kuitenkin hyvää terveellistä kotona laitettua ruokaa oli joka päivä. Lapset rakastettuja, puhtaita ja hyvin hoidettuja. Oli siisti koti ja isovanhemmatkin lähellä. Me vanhemmat näimme nälkää enemmän, ei lapset syö niin isoja annoksia (toki nykyään mätetään lapsillekin megamättöjä). Lisäksi saivat ruokaa päiväkodissa ja koulussa.
Alue: Aihe vapaa
Ei todellakaan, kerrassaan kummallista. Aina sai syödä sen verran kuin halusi. Toki meillä oli tietyt ruoka-ajat joilloin syötiin mutta en muista että kukaan olisi kokenut tarvetta poiketa niistä tai kärsinyt nälästä. Olen syntynyt 80-luvun alussa.