Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia 16 vuotiaan yksinasumisesta
10.07.2015 |
Poikani on saanut päähänsä haluta erikoislukioon, joka on sen verran kaukana kotoa, että tarkoittaisi sitä, että hänen olisi asuttava viikot eri paikkakunnalla yksin. Tiedän että ko lukioon tullaan paljon muualta, joten ainoa laatuaan hän ei olisi. Hienoa, että hänellä on tavoitteita ja suunnitelmia, enkä haluaisi niitä saman tien tyrmätä. Silti 16 vuotiaan yksin asuminen hirvittää. Toki vanhemmat tukisivat häntä kaikin tavoin, mutta tuleeko siinä liikaa vastuuta liian nuorelle? Tuleeko opiskeltua vai jääkö kaikki, kun vanhemmat eivät ole huolehtimassa? Poika on ihan luotettava ja fiksu ja koulun on hoitanut hyvin, mutta on vähän hidas ja saamaton välillä, pitää aina patistella, että asiat etenee. Pärjääkö noin nuori omillaan? Onko kokemuksia vastaavasta?
Kommentit (38)
Riippuu ihan nuoresta, kykeneekö ottamaan vielä vastuuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin minä pärjäsin. Ehkä on sinunkin aikasi antaa pojallesi vähän vastuuta opiskeluistaan.
Mun sisko meni, ja vanhemmat päästi, kun "on niin vastuullinen ja järkevä". Likka ei käynyt kotosalla kuin parin kuukauden välein, ei meinannut saada lukiota tehtyä edes neljässä vuodessa kun oli rästejä niin paljon, ja muutenkin tuli vähän onneton tapaus. Vaikka luulisi, että vastuunkanto paranee itsekseen asuessa, kävi just toisin päin. Polla ei meinaa kestää minkään näköistä stressiä, ja stressin saa aikaan jo esim. Kelan paperin toimittaminen tms.
Onhan se vähän vanhemmistakin kiinni.
Jos itse päästäisin, niin sitten lapsi tulisi joka toinen viikonloppu kotiin ja joka toinen viikonloppu jompi kumpi vanhemmista menisi käymään. Lisäksi pitäisin viikoittain yhteyttä esim. luokanvalvojaan s-postitse.
Lapsi tarvitsee kasvaakseen sitä toimiensa peilaamista aikuiseen. Samanikäisten kavereiden mielestä on paaaaljon asioita, jotka ovat ihan ok toimintaa heidän mielestään, ja kun kukaan aikuinen ei ole sanomassa miten pitäisi toimia, olla ja elellä, niin nehän jää pysyviksi tavoiksi "hoitaa" asioita.
Sanoisin, että tosi harva on kypsä ihan itsenäisesti hoitamaan muualla asumisen mukanaan tuomat vastuut ja velvollisuudet.
Kyllä 16 vuotias pärjää. Toki on hyvä keskustella, että muuttaako lapsi kokonaan vai säilyykö vanhempien koti vielä kotina. Selvittää keskenään raha-asiat ja vanhempien rooli lapsen huoltamisessa. Yksinolo voi tuntua ikävältä alun innostuksen jälkeen. Tiiviiden välien pitäminen on tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 09:16"]Te, jotka sanotte, että kyllä ne pärjää, onko teillä todellista kokemusta asiasta?
[/quote]
Kyllä. Esimerkkinä itseni ja monet silloiset lukiokaverini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lähdin peruskoulun jälkeen 150 kilsan päähän kotoa. Asuin soluasunnossa, 22 vuotiaan kieltenopiskelijan kanssa.
Koulun hoidin hyvin, kävin töissä kahdesti viikossa ja keikoilla kävin ja pari kännireissua tuli ja neitsyyden menetys.. ei mitään laittomuuksia, eikä varmasti mitään, mitä enolisi vanhempien luona tehnyt.
Itsenäistyin. Kaikki asiat oli hoidettava itse. Lomat ja lähes kaikki viikonloput kävin porukoilla. Pyykit pesin siellä ja ruokahuoltoa.
Tämä oli aikaa ennen kännyköitä, ettei mamnallekaan voinut koko ajan soittaa.. vain kolikko automaatista.
Kyllä 16 vuotias pärjää, sitä en epäile. Mutta toisaalta jos ei ole pakko... oma tytär haaveilee jo koulusta pois kotinurkista. Tylytin vaan, että kukahan senkin lystin sitten maksaa? ;) Lisäksi me asumme Helsingissä nykyään, että luulis täältä nyt joku erikoislukio hänellekin löytyvän.
Itse en siis olisi valmis irrottamaan napanuoraa vielä niin aikaseen, vaikka neuvokas lapsi onkin.
Minä muutin 16-vuotiaana pois kotoa, mutta olin ja olen edelleen vastuuntuntoinen tyyppi. Toki biletin ja tein kaikkea, mistä vanhemmat eivät olisi kehumaan päässeet, mutta ne samat jutut olisin tehnyt kotonakin asuessa. Toisaalta se kasvatti tulevaisuutta varten aika paljon! Piti hoitaa omat ruokakauppahommat ja pyykit yms....
Lapsesta kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:05"]
Mä lähdin peruskoulun jälkeen 150 kilsan päähän kotoa. Asuin soluasunnossa, 22 vuotiaan kieltenopiskelijan kanssa. Koulun hoidin hyvin, kävin töissä kahdesti viikossa ja keikoilla kävin ja pari kännireissua tuli ja neitsyyden menetys.. ei mitään laittomuuksia, eikä varmasti mitään, mitä enolisi vanhempien luona tehnyt. Itsenäistyin. Kaikki asiat oli hoidettava itse. Lomat ja lähes kaikki viikonloput kävin porukoilla. Pyykit pesin siellä ja ruokahuoltoa. Tämä oli aikaa ennen kännyköitä, ettei mamnallekaan voinut koko ajan soittaa.. vain kolikko automaatista. Kyllä 16 vuotias pärjää, sitä en epäile. Mutta toisaalta jos ei ole pakko... oma tytär haaveilee jo koulusta pois kotinurkista. Tylytin vaan, että kukahan senkin lystin sitten maksaa? ;) Lisäksi me asumme Helsingissä nykyään, että luulis täältä nyt joku erikoislukio hänellekin löytyvän. Itse en siis olisi valmis irrottamaan napanuoraa vielä niin aikaseen, vaikka neuvokas lapsi onkin.
[/quote]Oletko vähän epäreilu, itse olet saanut retostella ja sitten omaa lasta et kuitenkaan päästä? On siinä äiti.
On ihan omakohtaista kokemusta. Muutin omilleni 16v. Kävin töissä ja suoritin iltalukion, lähdin opiskelemaan. Olen juristi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:10"]
[quote author="Vierailija" time="10.07.2015 klo 10:05"]
Mä lähdin peruskoulun jälkeen 150 kilsan päähän kotoa. Asuin soluasunnossa, 22 vuotiaan kieltenopiskelijan kanssa. Koulun hoidin hyvin, kävin töissä kahdesti viikossa ja keikoilla kävin ja pari kännireissua tuli ja neitsyyden menetys.. ei mitään laittomuuksia, eikä varmasti mitään, mitä enolisi vanhempien luona tehnyt. Itsenäistyin. Kaikki asiat oli hoidettava itse. Lomat ja lähes kaikki viikonloput kävin porukoilla. Pyykit pesin siellä ja ruokahuoltoa. Tämä oli aikaa ennen kännyköitä, ettei mamnallekaan voinut koko ajan soittaa.. vain kolikko automaatista. Kyllä 16 vuotias pärjää, sitä en epäile. Mutta toisaalta jos ei ole pakko... oma tytär haaveilee jo koulusta pois kotinurkista. Tylytin vaan, että kukahan senkin lystin sitten maksaa? ;) Lisäksi me asumme Helsingissä nykyään, että luulis täältä nyt joku erikoislukio hänellekin löytyvän. Itse en siis olisi valmis irrottamaan napanuoraa vielä niin aikaseen, vaikka neuvokas lapsi onkin.
[/quote]Oletko vähän epäreilu, itse olet saanut retostella ja sitten omaa lasta et kuitenkaan päästä? On siinä äiti.
[/quote]
mullakin pisti vähän silmään tuo, että itsellä kaikki meni hyvin ja hienoa oli, mutta omaa lastani en päästäisi. Mikä oli sellaista, että omaasi et päästäisi?
Itse muutin 600 kilometria paremman lukion perässä 16-vuotiaana. Aluksi vanhemmat oli ihan kauhuissaan, mutta totesivat myöhemmin että pärjään varmasti. Pärjäsin ja oli ihan huippukokemus. Takasi pääsee tai joutuu kyllä jos ei homma toimi. Jos ei kokeile niin ei voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en olisi pystynyt 16-vuotiaana pois muuttamaan, olin todella epäkypsä ja en osannut hoitaa omia asioitani. Tuntemattomille soittaminen pelotti kauheasti yms. No, vanhempien tulojen takia en olisi saanut opintotukea joten eihän se pois muuttaminen taloudellisestikaan ollut mikään vaihtoehto. Oisin varmaan ollut melko yksinäinen, lukion ykkösellä en saanut kauheasti uusia kavereita, ja sitten kun ois pitänyt palata koulupäivän jälkeen tyhjään kämppään...Nyt kun tuli muisteltua, niin olen kyllä muuttunut noista ajoista tosi paljon. Nykään nimenomaan nautin yksin asumisesta ja käytännössä opiskelinkin yksin (luonnontieteet yliopistossa, riittää pääasiassa että tentteihin osallistuu).
Sori meni tossa vähän OTksi :D Ap, uskon kyllä että jos lapsesi haluaa yksin asua niin pärjää. Minun tuttu on aikoinaan muutti 13-vuotiaana yksin asumaan, sai työpaikan jossa työskenteli eläkeikään saakka
Itse asuin vuoden noin 80km etäisyydellä kotoa kahden vanhemman opiskelijan kanssa. Opiskelukavereilla oli jo omat kaverit ja kämppikset olivat baari-ikäisiä ja pääsivät ravintoloihin. Tylsin vuosi ikinä ja kävinkin joka vkonloppu kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan pojasta itsestään.
Minä muutin heti yläasteen jälkeen kesällä pois (15v.) ja syksyllä aloitin opiskelut omassa kämpässä, toisessa kaupungissa. Olen luonteeltani omatoiminen, reipas ja vastuullinen: hoidin raha-asiat kunnialla, söin järkevästi, hoidin koulun ja pärjäsin kaikin puolin hyvin.
Oma veljeni on lähdössä amikseen nyt syksyllä. Hän olisi halunnut muuttaa myös toiseen kaupunkiin opiskelemaan, mutta vanhempamme eivät antaneet. Hän pysyy kotona valmistumiseen saakka ainakin näillä näkymin. Hän ei pärjäisi yksin. Kotonakin asioiden hoitaminen on liian vaikeaa. Hänellä on myös (tärkeä) lääkitys lopun elämänsä, eikä hän muista ottaa pillereitä jos kukaan ei muistuta - eikä välillä muista vaikka muistutettaisiinkin. Tämä on yksi vakava asia miksei voi yksinään lähteä.
Sori, kirjotin puhelimella niin taitaa tulla yhteen pötköön.
Kyllä pärjää, itsekin pärjäsin. Älä vie pojaltasi hänen haluamaansa koulutusta, jos kerta fiksukin on.
Meillä poika mutti 17-vuotiaana juuri sen täytettyään. Tosin aika lähelle, välimatkaa n. viisi kilometriä.
Ei ongelmia! Vastuullinen nuori mies tällä hetkellä on.
Eihän sitä auta kuin punnita se oman lapsen pärjäävyys. Ylisuojelua en kannata. Jos lapsi itse kokee pärjäävänsä, niin sitä on tuettava, ei tungettava itsenäistyvän päätä väkisin tissien väliin.
En kyllä voi suositella tai ainakin vanhempien pitää aktiivisesti olla elämässä mukana. Itse suoriuduin koulusta hyvin, mutta olin hyvin ahdistunut mikä johti osaltaan päihteiden käyttöön, lintsaamiseen ja pelkotiloihin.
Olen käynyt taidelukion, joka oli eri paikkakunnalla. Jonkun aikaa asuin erään tuttavaperheen luona, mutta sittemmin yksiössä. Totta kai siinä joutui ja oppi itsenäistymään. Kävin osa-aikaisesti töissäkin tuolloin.