Avautuminen

Niin v*tuttaa tää mun tilanne!!

Olen nuori nainen, kohta 24v. ja mulla ei ole koskaan ollut poikaystävää- en ole siis seurustellut tai mitään. Vanhempani ovat nauttineet alkoholista niin kauan kun muistan ja aina humalassa ovat riidanhaluisia. Kun olin nuorempi, niin aina näiden riitojen ajan koitin keksiä nuoremmille sisaruksilleni muuta hommaa, etteivät he joutuisi todistamaan kännisiä riitoja. Vein heidät mm. eri huoneeseen katsomaan lastenohjemia ja äänet tietty kovalle(se vasta olikin hauskaa). Itse koitin mennä sovittelemaan vanhempieni riitoja, jotka olivat välillä todella rajuja.

No, vuodet vieri ja vanhin nuorimmista sisaruksistani lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Olin tietty tyytyväinen ja eipä hänen enään tarvinnut seurata vanhempieni riitoja. Sitten lähti toiseksi vanhin. Vielä on kaksi nuorimmaista kotona, mun kanssa! En vaan tiedä enään miten itse lähtisin kun olen "huolehtinut" sisaruksistani niin kauan jo. Oon tyhmä, ihan älyttömän tyhmä tiedän! 

Selvennettäköön, että mun vanhemmat ei riitele aina humalassa, mutta aika usein kuitenkin. Ja humalassa ovat lähes joka vkl (joskus myös arkena, jos molemmilla vapaapäivä seuraavana päivänä). Ja ne riidat on välillä ihan järjettömiä. Ja kun ne on selvinpäin, ne on mitä normaaleimpia vanhempia mitä on- hauskoja, huolehtivaisia. Ruokaa on siis aina ollut kaapissa ja puhtaita vaatteita myös. 

Nyt mun kolmella pikkusisaruksella on jo parisuhde, eikä mulla ole ollut vielä ensimmäistäkään! Olen nätti ja hoikka myös ja musta tuntuu että mun koko nuoruus on mennyt hukkaan. Mä tiedän, että on. Mua harmittaa ihan älyttömästi, itkettää nytkin tätä tekstiä kirjoittaessa. 

Mua ärsyttää aina ihan älyttömästi, kun pikkusisarukset tuo kumppaneitaan näytille(en tietenkään näytä sitä, oon aina yhtä hymyä vaan). En siis tietenkään ole vihainen sisaruksilleni, hehän ovat tehneet ihan oikein ja olen tietysti iloinen heidän puolestaan. Olen kuitenkin samaan aikaan todella kateellinen ja vihainen itselleni, kun olen ollut niin hölmö etten ole tehnyt mitään oman elämäni eteen. Siitä saan syyttä vain itseäni. 

En ole halunnut jättää nuorempiani selvittämään vanhempieni riitoja, mä tiedän itse kuinka inhottavaa se on ollut. Olen ollut tästä asiasta ihan hiljaa enkä ole sanonut halaistua sanaa kenellekkään, mutta nyt oli ihan pakko avautua tänne.