Miksi koen näin? Läheisyys alkaa ahdistaa. Ov

Sitoutumiskammo, huono itsetunto, pelko haavoittuvuudesta ja jätetyksitulemisesta.

Kiitos, lisää ajatuksia tai onko omakohtaista kokemusta? Mikä tähän auttaa... terapia ehkä? Joku muu?

Ap

Mä olen pohtinut noita myös; toisaalta olen miettinyt että onko ihminen oikeasti ollut minunlaiseni vai sabotoinko suhteet vain. Joitain ihmisiä kohtaan en tunne minkäänlaista sitoutumuskammoa, nämä ihmiset asuvat kylläkin fyysisesti kaukana, mutta olen miettinyt että miksi teen asiasta ongelman jos en vain sovi yhteiskunnan muottiin ja pidän suhteista joissa paljon omaa tilaa.

Itse en halua pitkää suhdetta. Syystä että kyllästyn ja haluan elää itsenäisesti toisesta riippumattomana. 

Joskus häiritsee itseä tämä, mistähän johtuu ?

Ei ole normaalia vai miten te ajattelette?

https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/

Välttelevä kiintymystyyli

Välttelevästi kiintyneen aikuisen on vaikea luottaa muihin ja päästää muita lähelleen. Hän pyrkii säilyttämään suojaavan etäisyyden. Hän pelkää, että toinen tulee liian lähelle. Välttelevä aikuinen on elämässään oppinut selviytymään pärjäämällä yksin ja vetäytymällä.

Välttelevä aikuinen voi ilmaista tunteitaan niukasti ja pyrkiä olemaan asiapitoinen, hallittu ja järkevä. Välttelevästi kiintynyt ihminen saattaa stressaavassa tilanteessa menettää herkemmin väliaikaisesti eläytymiskykynsä toiseen. Ihminen on oppinut selviytymään kuormittavissa tilanteissa siten, että pyrkii sammuttamaan huoliaan ja tarpeitaan. ”Minä pärjään kyllä – ei tässä mitään”, saattaa olla välttelevälle ihmiselle tyypillinen vastaus hätää herättävässä tilanteessa. Ihminen pyrkii torjumaan haavoittuvuuteen, riippuvuuteen ja hoivan tarpeeseen liittyvät puolet itsessään. Kun välttelevä ihminen selviytyy välttelynsä avulla, hän saattaa huomaamattaan sulkea pois tärkeää informaatiota liittyen omaan tai toisten hyvinvointiin.

Välttelevän kiintymystyylin taustalla on usein vanhemman torjuva ja itsenäistä pärjäämistä varhaisella iällä korostava hoiva. Vanhempi on saattanut suhtautua lapsen turvautumisyrityksiin etäisesti, paheksuen, suuttumukselle tai kieltävästi.

Mulla johtuu siitä, että lapsena tulkitsin vanhemman toistuvat hylkäämiset itsestäni johtuviksi, mikä synnytti häpeää. Olen uskonut, että jos joku todella tutustuisi muhun, ei enää haluaisi olla kanssani missään tekemisissä.

Terapia on auttanut, ja iso työ on pitänyt tehdä myös itsenäisesti oman pään sisällä, jotta sais palikat asettumaan uusiin uomiin. Nyt en ole pitkään aikaan parisuhteesta edes haaveillut, mutta jos vielä joskus sattuu sopiva ihminen kohdalle, sitten tarvitsee lisäksi myös rohkeutta olla pakenematta siinä vaiheessa, jos alkaakin taas ahdistaa. Siten olisi mahdollista uusi hyvä, korjaava kokemuskin saada.

Vierailija kirjoitti:

Mulla johtuu siitä, että lapsena tulkitsin vanhemman toistuvat hylkäämiset itsestäni johtuviksi, mikä synnytti häpeää. Olen uskonut, että jos joku todella tutustuisi muhun, ei enää haluaisi olla kanssani missään tekemisissä.

Terapia on auttanut, ja iso työ on pitänyt tehdä myös itsenäisesti oman pään sisällä, jotta sais palikat asettumaan uusiin uomiin. Nyt en ole pitkään aikaan parisuhteesta edes haaveillut, mutta jos vielä joskus sattuu sopiva ihminen kohdalle, sitten tarvitsee lisäksi myös rohkeutta olla pakenematta siinä vaiheessa, jos alkaakin taas ahdistaa. Siten olisi mahdollista uusi hyvä, korjaava kokemuskin saada.

Tätä mä mietin, että jos kestää vuosia isyua terapiassa ja märehtiä asiaa niin ketä se oikeastaan lopukta palvelee, jos et loppupeleissä satuta ketään ja pärjäät yksin ja parhaassa tapauksessa myös nautit yksinolosta. Monesti mietin että nämä diagnoosit palvelevat enemmmän psykologeja kuin nioden asiakkaita; toki terapia saattaa joissain tapauksissa auttaa, mutta paljon on höpöhöpö terapeutteja jotka ei osaa muuta kuin suositella kävelyä luonnossa ja musiikin kuuntelua.

Elämä on aika lyhyt joten en jaksa suurta osaa siitä potea lapsuuden traumoja ja muistoja niin kauan kun osaan kunnioittaa muita ihmisiä enkä itse kärsi tilanteesta. Lapsuuden traumojen aiheuttajat ovat jo muutenkin varastaneet/tuhonneet niin paljon onnellisuudestani.

Välttelevä kiintymyssuhde.

Alitajuisesti pelkäät päästää ihmistä oikeasti lähelle.

Terapia tai itsetytkiskelu avuksi. Aiheesta kirjoja. Kannattaa tutustua esim Eevi Vuoriston juttuihin näistä kiintymyssuhteista. Siten voit ymmärtää itseäsi paremmin ja sitä kautta myös muuttaa omaa toimintaasi

Vaikuttaa traumaperäiseltä, siis sana trauma laajassa merkityksessä. Vaikuttaa että on ollut jonkinlaisia hylkäämisen, torjutuksi tulemisen kokemuksia ja siksi reagoit näin, suojellaksesi itseäsi.

Käyttäytymisesi on loogista, mutta kuten itsekin sanot, se haittaa suhteiden muodostamista ja ylläpitämistä. 

Traumatyöskentelyyn koulutettu terapeutti auttaa, ja jo ihan alan kirjallisuuden lukeminen, monissa on käytännön harjoituksia ja kotitöitä. Ovat auttaneet minua todella paljon, tulemaan tietoiseksi tunteistani ja niiden taustoista.

Vierailija kirjoitti:

https://www.hyvakysymys.fi/artikkeli/kiintymystyylit-parisuhteessa/

Välttelevä kiintymystyyli

Välttelevästi kiintyneen aikuisen on vaikea luottaa muihin ja päästää muita lähelleen. Hän pyrkii säilyttämään suojaavan etäisyyden. Hän pelkää, että toinen tulee liian lähelle. Välttelevä aikuinen on elämässään oppinut selviytymään pärjäämällä yksin ja vetäytymällä.

Välttelevä aikuinen voi ilmaista tunteitaan niukasti ja pyrkiä olemaan asiapitoinen, hallittu ja järkevä. Välttelevästi kiintynyt ihminen saattaa stressaavassa tilanteessa menettää herkemmin väliaikaisesti eläytymiskykynsä toiseen. Ihminen on oppinut selviytymään kuormittavissa tilanteissa siten, että pyrkii sammuttamaan huoliaan ja tarpeitaan. ”Minä pärjään kyllä – ei tässä mitään”, saattaa olla välttelevälle ihmiselle tyypillinen vastaus hätää herättävässä tilanteessa. Ihminen pyrkii torjumaan haavoittuvuuteen, riippuvuuteen ja hoivan tarpeeseen liittyvät puolet itsessään. Kun välttelevä ihminen selviytyy välttelynsä avulla, hän saattaa huomaamattaan sulkea pois tärkeää informaatiota liittyen omaan tai toisten hyvinvointiin.

Välttelevän kiintymystyylin taustalla on usein vanhemman torjuva ja itsenäistä pärjäämistä varhaisella iällä korostava hoiva. Vanhempi on saattanut suhtautua lapsen turvautumisyrityksiin etäisesti, paheksuen, suuttumukselle tai kieltävästi.

Tunnistan, ja tunnistan lapsuuteni ja nykyisyyteni myös. Kiitos linkistä. 

Ei ap.

Olen ollut vakavissa suhteissa eli naimisissa, kihloissa ja seurustellut vakavasti 2-4 vuotta kerrallaan,  vain.

Ihan siksi ei ole kestänyt pidempään, koska en ole saanut hoidettua tätä ongelmaa, joten suosittelen kaikille nuoremmille, kokemuksen syvällä rintaäänellä, etsikää apua.

Ajoissa, mieluiten ennen suhteeseen menoa.

Niissä miehissäni ei ollut mitään isompaa vikaa koskaan, olen oikeastaan ollut onnekas koska olen vetänyt puoleeni kunnollisia ja hyviä miehiä, näiden käsittelemättömien lapsuudesta tulevien asioiden takia, olen sitten kipuillut, pettänyt ja jättänyt. 

En ole oikeastaan voinut miehiänikään syyttää, kun tarkemmin ajattelen, vaan ihan itseäni vaan. 

Mitä tarkoittaa ov?

Näin miehenä en tykkää läheisyydestä ja romanttinen tai seksuaalinen lähestyminen lyö minut aivan lukkoon. Lieneekö traumoja kun niin etäinen läheisyyden suhteen. Muuten juttelu on mukavaa.